Paavo Nissinen | Page 2

nousivat yl?s tottelevaisesti, asettuivat komentosanain mukaan ja pian marssi kaksi parvea, yl?s kummaltakin sivulta, yl?s kunnaita kohti, jossa katosivat honkain joukkoon.
Nyt havaittiin liikunto oikeassa sivujoukossa, Salmin tiell?. Kenraali k??nsi silm?ns? sinnep?in. Se oli ven?l?inen kurieri. "Vihdoin viimeinkin!" huusi Rajevski n?hdess?ns? h?net. "Keisari muistaa meit?! saamme apua!" ja t?t? sanoessaan syttyi kipin? toivoa ja iloa h?nen kolkossa silm?ss?ns?.
Kurieri tuli kenraalin luokse ja antoi h?nelle kirjeens?. Vaihtelevia mielenliikuntoja havaittiin korkean soturin kasvoilla, kun h?n luki papereja. Viimein lausui h?n: "Hyv?t herrat! H?nen Majesteettinsa Keisari l?hett?? tervehdyksens? uskollisilleen. H?n muistaa meit? ja on l?hett?nyt meille sek? apuv?ke? ett? ruokavaroja. Paitse sit? tulee ruhtinas Dolgoruki, Keisarin nuoruuden yst?v?, ottamaan osaa tappeluihimme ja kunniaamme. Ilmoittakaa t?m? sotamiehillemme ja sanokaa my?skin heille toivoni olevan, ett? Keisarin yst?v? on l?yt?v? meid?t sankareina voitettuin vihollisten ja voitonmerkkien keskell?".
Yleinen ihastus oli upsieriston vastaus kenraalin sanoille ja keisarillinen tervehdys levisi pitkin rivej?, joissa se otettiin vastaan hurranhuudoilla. Uusi elo her?si sotureissa ja ilon tunne pujahti ik??nkuin outo ja tottumaton vieras heid?n villien rintainsa l?vitse. Puutteet ja tappiot unhotettiin hetkeksi ja odotetut vaarat n?kyiv?t heist? iloisilta leikeilt?. He toivoivat ylt?kyll?isyytt? ja hyvi? p?ivi?, joita heid?n jo kauan oli t?ytynyt kaivata, ja t?m? innostutti heit? kaikkia.
Mutta ainoastaan hetkeksi saivat Ven?l?iset antautua n?ille iloisille toiveille. Kiv?rinlaukauksia kuului mets?st?, eik? kauan viipynyt, ennenkuin sekava joukko ven?l?ist? jalkav?ke? tuli n?kyviin ylimp?n? m?ell? mets?n rinteess?. Molemmin puolin tiet? rupesi ?kki? levenem??n vaalean sinisi? savupilvi? honkatyvien v?liss?. Niiss? havaittiin tulen leimauksia. Ven?l?isi? j??k?reit? n?kyi v?h?isiss? parvissa pitkin mets?n rinnett?. Kiv?rinlaukausten seassa kuului hurranhuutoja.
Ja alas m?elt? pakenivat Ven?l?isten joukot yh? enemmin harveten. Maantielt? kuului tykkien j?re?t pamaukset. Silloin tulivat h?t?rummut liikkeelle pitkin Ven?l?isten rivej?. Sotamiehet asettuivat joukkoihin. Sytyttimet viritettiin pattereissa. Mets?n rinteess?, jonka Ven?l?iset olivat j?tt?neet, n?kyi samassa pitk? jono j??k?reit?, jotka viheri?ist? takeistaan tunnettiin olevan nuot pelj?tyt ja pelj?tt?v?t Savolaiset. He seisahtivat, ik??nkuin silm?ill?ksens? tappelutannerta ja heng?ht??ksens?.
Rajevski, joka viel? kerran oli tarkannut asemaansa ja vihollisen rivej?, huomasi samassa er??n ratsastajan, joka, peitettyn? tomulla ja mustununna ruudinsavusta, vaahtavalla hevosellaan riensi alas m?elt? ja l?heni kenraalia. T?m? kohotti k?tens? yst?v?llisesti h?nt? vastaan. "Kullneff"! huusi h?n, "teill? on taas ollut kuuma p?iv?. Kello oli jo nelj? ja te olette ollut tulessa kello seitsem?st? aamulla. Terve tultuanne, terveen? ja ehe?n?"!
Kullneff koski k?dell?ns? lakkiaan ja vastasi: "Niin, mutta jano minulla on, niin ett? kieleni on kuuma kuin ryykkirauta. Saakelin Savolaiset! Se on majuri Tujulin, joka johdattaa heid?n tarkk'ampujiansa. Ja heid?n j?liss??n tulee koko Suomen armeija. Adlercreutz on tullut Kauhavan joen yli ja h?nen prikaatinsa astuvat pitkin isoa maantiet?".
Rajevski viittasi ajutanteille ja yksi heist? antoi Kullneff'ille pullon. "Ah"! huusi h?n, hajusta tunnettuansa, ett? se oli rommia. H?n nosti pullon huulillensa ja nielaisi muutamia aika lotkauksia virkistysjuomasta. "Saakelin Savolaiset"! pitkitti h?n, eroitettuaan huulensa pullosta.
"Jos Adlercreutz on l?hell?, niin on hyv?", sanoi kenraali. "H?n on urhoollinen sotija, sit? ei kukaan voi kielt??, mutta kun vaan kerran saamme h?net tuleen, niin ett? h?n oikein innostuu, unhottaa h?n kaikki m??r?yksens? ja antaa v?kens? menn? mihink? se tahtoo ja tehd? mit? se taitaa. Mitk? prikaatit h?nell? ovat my?t?ns??"
"Kaikki nelj?!" vastasi Kullneff. "Min? luulen ett? h?nell? t?ll? kertaa on enemm?n kuin puoli siit? luvusta, mik? meill? on. Sek? D?beln ett? Gripenberg ovat kanssa."
"D?beln my?s! Ja meill? ei ole t?ytt? kahta sen vertaa v?ke? kuin heill?! Voi vaivaisia, n??ntyneit? sotureitani! Suomalaiset tappelevat kuin hurjat. Montako tykki? heill? on?"
"Kumminkin kaksitoista, kentiesi kuusitoistakin. Tavallisuutta my?ten on tykist? knljetettu maantiell?, jalkav?en marssiessa molemmilla puolilla. Ratsuv?ke? heill? on aivan v?h?n. Aamulla kohtasin yhden tiralj?ri-jonon Karjalan j??k?reit?, joita pakoitin takaisin, kunnes Savon molemmat pataljonat tulivat heille avuksi. Nuot riivatun Savolaiset karkasivat hurraa huutaen p??llemme ja varsin mahdotonta oli saada meid?n vaivaisia raukkojamme seisomaan heid?n pitki? pajunettejansa vastaan. Minulta meni paljon v?ke? hukkaan".
"Te olette urhoollisin ja valppain meist? kaikista, Kullneff! Kun te pakenette, tied?mme olleen mahdottoman kenellek??n muulle tehd? vastarintaa. Ehk? nyt tahdotte v?h?isen lev?ht?? tuolla kyl?ss?, tappelun alkaessa. Kun kutsun teit?, pit?k?? itsenne valmiina parin ratsasjoukon kanssa rynt??m??n vihollisen sivuun".
Kullneff nosti lakkiansa ja k??nsi hevosensa, ratsastaakseen Liuhtariin. H?nen piti antaman pullo ajutantille, mutta h?n nosti sen viel? kerran huulillensa ja n?kyi vaan vastahakoisesti siit? eri?v?n. Vihdoin, kun pullo jo melkein tyhj?n? oli omistajansa k?dess?, kannusti h?n ratsuansa ja katosi kyl??n.
Sill'aikaa oli Suomalaisten tykist? tullut kunnaalle ja rupesi varovasti liikkumaan siit? alas. J??k?ri-jonot mets?n rinteess? tiheniv?t ja l?hestyiv?t my?skin laaksoa. Molempain rivien v?liss? liikkui v?h?isi? kasakkiparvia. Niin pian kuin he tulivat liian likelle Suomalaisten j??k?rej?, l?hettiv?t n?m?t muutamia laukauksia, jotka aina v?hensiv?t kasakkien lukua.
Viimein oli Suomalaisten tykist? ehtinyt alas kunnaalta. Se rupesi kohta l?hett?m??n laukauksia, joihin vastattiin Ven?l?isten patterista Lapuan edustalla. Ven?l?isten etujoukot vet?ytyiv?t riviins? ja kiv?rituli taukosi. Molemmat sotajoukot seisoivat vastatuksin, katsellen tykist?n ampumista.
"T?m? ei ik?n? kest? kauan", sanoi Rajevski er??lle ajutantille. "Adlercreutz valloittaa pian Liuhtarin, joka on h?nt? likinn?. Ratsastakaa sinne ja k?skek?? Kullneff'in valmistautua ankaraan rynt?ykseen. K?skek?? my?skin Petrov'in rykmentti? varajoukosta l?htem??n h?nen avuksensa".
"Kenraalini", sanoi muuan toinen ajutantti, tarjotessansa Rajevskille pitk?silm?n ja osoittaen k?dell?ns? kunnasta, "te olette toivonut n?hd? Adlercreutz'ia. Se on h?n,