Oulua soutamassa | Page 9

... nyt se ... jopahan...!?
Vene oli kumossa ja juuri rantaan p??sem?ss?.
Jussi ja Kusti kilpasivat pieneen veneeseen ja joutuivat kaatuneitten avuksi. Miehet nostettiin veneeseen, koottiin tavarat, jotka kelluivat veden pinnalla aaltojen sel?ss?, ja kaatunut vene kuletettiin rantaan.
?No, eip? sinne tainnut j??d? muuta kuin suolas?kki?, arveli toinen kaatuneen veneen miehist?, katsellessaan pelastettuja tavaroita.
?Ja minulta hattu?, arveli toinen katsellessaan h?nkin tavaroita ja siristelless??n vett? hihoistaan.
?Jos ei vain n?? olisi sattuneet joutumaan niin pian apuun?, arveli taas toinen, tarkoittaen Jussia ja Kustia, ?olisi voinut k?yd? hullummastikin?.
?Miksi ette laskeneet ennemmin purjetta? Johan sen olisi saanut?? kysyi Jussi.
?No, min? juuri rupesin, vaan oli jo kumossa ennenkuin kerkesin tarttua k?yteenk??n?, vastasi toinen miehist?.
?Ei se n?kynyt pitk??n arvelevan kaatumistaan, ihan se pyll?hti ?kki??, arveli Kusti.
?No, se tuli semmoinen tuulen puuska ja rumpsautti kumoon ihan yhteen sanaan?, arveli taas toinen miehist?, tyhjent?en vett? saappaistaan. ?Se t?ss? rantaan k??ntyess??n tuuli hankasen puolelta.?
?Mist? ne on n?? miehet?? kysyi Jussi.
?Kiannaltahan sit? oltaisiin.?
Taloon l?hdettiin siit? heti kun oli saatu vene vedetyksi maalle ja venekaluja kootuiksi rannalle. Pirtiss? pantiin kuivamaan kaikki mik? oli kuivattavaa, ja kaikkihan sit? olikin. Rahat leviteltiin varovasti, taskukellot pyhittiin tarkkaan, kontti ja ev?sarkku aukaistiin ja tavarat nostettiin pois. Arkkuun ei ollutkaan toki vett? viljalti kerennyt menn?. Riisiryynipussin kylki oli v?h?n kostunut ja joku korppu, kartuusitupakat v?h?n nurkasta, samoin punakantinen katkismuskin toisesta kannen laidasta, vaan muu kaikki oli vahingoittumatonta. Kontissa oli vesi tehnyt enemm?n vahinkoa. Leip?kullan--joka pidettiin nyt kontissa kun ouluntuliaiset olivat vallanneet arkun--oli se vellonut n??kk??ksi ja samaan maskiin sekoittanut ne pari sikurip?tky?, jotka, tilan ahtauden t?hden arkussa, olivat saaneet sijansa kontin pohjalla samoin kuin russakkapulverikin.
?Kyll? se tuolla sel?ll? antoi kyyti?. Voi pahuus, kun se kii?tti?, tuumaili toinen tulijoista, viskatessaan orrelle takkinsa, josta vesi alkoi lattialle tippua.
?No, se vei semmoista hamppua, jotta syd?nt? mieli viiltelem??n?, lis?si toinen, levitelless??n tupakoitaan ikkunalaudalle auringonpaisteeseen kuivamaan.
?Mist? ne n?? miehet tulevat?? kysyi er?s, joka nouseskeli nukkumasta.
?Oulusta?, vastasivat tulijat.
?Eih?n sit? kehnokaan t?mm?isell? s??ll? kule?, arveli edellinen, pist?en piippuun.
?Kuka se t??ll? Oulusta kulkee?? virkkoi taas muuan, joka my?skin her?ili unestaan ja oli saanut puheesta sen verran selv??, ett? keskustelu oli jostakin erinomaisemmasta.
?P?iv??!? toivottivat tulijat her??j?lle. He olivat tuttavia, samasta pit?j?st?.
?Terve! Terveisi? Oulusta.?
?No, pahuusko teid?t on t?nne viskannut? Vai onko siell? ilma jo laantunut?--Eih?n se mit?! Viel? tuolla tohajaa nurkissa, jotta luulee sein?in menev?n.?
?Purjetuultahan me olemme t?nne h?ll?telleet?, vastasivat tulijat.
?Viel?k?!? arveli edellinen, kaivellen piippuaan.
?T??ll? olisi kaupungin tupakoita, kasakkarettinki?, vaan taitavat olla viel? kosteita. Ehk? ne sent??n jo palaisivat. Pankaahan t??lt? kaupungin tupakkaa!? tarjottelivat tulijat tuttavalleen.
?Kiitoksia?, lausui t?m? tupakan pantuaan. ?Mitenk? te oikein olette tulleet??
Tulijat kertoivat matkansa ja sattumansa.
?Ei sattunut pahemmastikaan?, arveli tuttava.
?Eih?n se toki k?ynyt sen nolommasti.--Esa, tulkaahan kaupungin viinoille!? k?skiv?t tulijat tuttavaansa.
?Oikein kaupungin viinoilleko t?ss? p??si...?? arveli Esa, l?hestyess??n arkkua.
?Ottakaa pois!? kehotettiin.
Esa tarttui pikariin ja ryypp?si.
?Kiitoksia.?
?Ottakaa pohjaan!?
?Kiitoksia.?
Esa vet?ysi takaisin ja puhalsi ensin ja sitten pyyhki etusormenselk??n mutruilevaa suutaan.
?Tulkaahan tekin ottamaan?, k?skiv?t he auttajiansa.
Kusti meni heti ja vet?si poskeensa ryypyn katkeamatta. ?Kiitoksia? tuli ihan v??ristym?tt?m?st? suusta. Eik? Kusti puhallellut, suutaan pyyhiskellyt eik? mutruillut.
?Tulkaapa tekin ottamaan.?
?Johan sit? nyt kaikille oulumiehille...? arveli Jussi, vaan otti kuitenkin.
?Eih?n sit? toki kaikille viel? tule?, arvelivat Oulusta palaajat, ja kun olivat itse ryypyn ottaneet, panivat tulpan pullolle ja rupesivat sy?m??n.
Vaan mies toisensa j?lkeen nousi istualleen ja siit? v?nk?ysi seisovalle jalalle. Joku alkoi heti puuhailla tupakaksi, ja virkkuluontoinen mies jos oikein sattui ja puhelias, tarttui heti muitten puheeseen. Mutta toinen kun oli p??ssyt seisaalleen, kulki penkin luo, v??nt?ysi istumaan ja haukotteli ja venytteli surkean n?k?isen?.
Oli sit? sy?nti-aikana puhelemistakin. Nuo rohkeat Oulusta palaajat ne antoivat aihetta. Kyseltiin tulijoilta, ja ihmeteltiin ja ihmeteltiin. Sitten ruvettiin kertomaan er?ist?, jotka niinik??n olivat jumalattomassa ilmassa uskaltaneet liikkeelle. Kuta muinaisemmassa ajassa tapaus kerrottiin tapahtuneeksi, sit? uljaampi se oli. Jokainen suu, joka tapauksen oli kertonut, oli siihen lis?nnyt kaunistukseksi ja niin se kasvoi ja varttui, jotta nykyaikana tapahtuneeksi se olisi liian komea ja suuri. Jokainen kuitenkin uskoi, sill? olihan se mahdollista entiseen aikaan.
Muuan melalahtelainen kertoi Antinlahdessakin olleen t?ss? takavuosina is?nn?n, joka oli ollut mainittava oulussak?vij?. Julman vankka mies ja syd?met?n. Itse oli aina laskenut Oulujoen kosket...
Paljonhan niit? on nytkin, jotka laskevat itse kaikki kosket-- kiantalaiset, hurjat, joka mies...
Kyll?h?n niit? on. Semmoiset, jotka ik?ns? ja aikansa rymy?v?t koskivesill?, neh?n ne kyll?. Mutta j?rvikulussa se samainen is?nt? oli ollut mato. Kun vain lie ollut purjetuuli, niin h?n kuului laskeneen, tuuli sitten kuin kovasti tahansa. Sit? kummaa ei kuulu n?hdyn, jotta h?n olisi tuulen takana ollessa s??pitoa pit?nyt. P??ns? vaan aina oli kuitenkin pelastanut eik? ?yrin vahinkoakaan koskaan saanut. Yhden kerran oli omaan rantaan p??sem?isill??n tuuli tupsauttanut veneen kumoon. Mutta ei sattunut h?nell? silloin olemaan suoloja eik? jauhoja. Sukka, johon oli sitonut potaatin siemenet, mitk? oli Oulusta saanut, painui j?rven pohjaan, mutta sukeltamalla saatiin sekin yl?s.--Niin h?n aina vain laski ja onnella laskikin.
?Onhan ne entiseen aikaan olleet uljaita, uljaampia kuin nykyajan kansa, ja lie heill? ollut omia konstejaankin?, arveli joku.
?Olihan sill? vanhalla kansalla sit? sanan mahtia...?
?Liek? se avittanut, vaan kun ovat olleet voimakkaampaa ja uljaampaa v?ke?, se tuo lie syyn?.?
?Mutta mit? h?n niill? potaatin siemenill?