Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma | Page 2

ja viimein kiepasta tieheeni.
MAURA. (Eriks.) Toki, enp? ole mit??n luvannut, sent?hdenp? taidan h?nen j?tt?? taas, jos onni, ennen t?m?n liiton vahvistusta, saattais helmahaani sulhasen viel? uhkeamman h?nt?; sill? nyt on miehi? kurjan ymp?rill? kuin s??kse?.--Mutta ylistetty olkoon t?m? p?iv?! (Korkeest) Miksi t?m? ??nett?myys? Miksi muutuimme ?kisti niin miettiviksi? Hei!-- Oltta, sankarini. (Menee ja t?ytt?? Timoteuksen tuopin)
TIMOTEUS. Miljuunit kiitokset.--T?m? p?iv? on riemup?iv? Timoteukselle.
MAURA. Hi hi! Miksi niin, mun poikani? Miksi niin, mun sotasankarini?
TIMOTEUS. Hm!
MAURA. (Istuu toikan taakse ja ottaa kirjansa) Mutta muistelkaamme aina loppuamme, rukoillen viisautta ja syd?mmen puhtautta. Hoh ho! (Lukee huiskutellen itse?ns?)
TIMOTEUS. Ja jumalinen my?s. Ihana asia. Aina muistan emoni sanat: ?poika, katso, ett? nainen, jonka aviokses kerran valitset, on Herraa pelk??v?, siin? l?yd?t ankkurikarin, joka myrskyss? kest??.?
MAURA. (Eriks.) Oo! tarvitseeko mun en??n ep?ill??
TIMOTEUS. Niin sanoi armas emoni; ja, taivas, suo mulle t?nkaltain vaimo!
MAURA. Hy hyh! (Lukee)
TIMOTEUS. (Eriks.) Mutta Mariana tulee. Piki-rakas tytt??n, piki-rakas tytt?r??syyn olen, ja jos en erehdy, niin eip? ole h?nenk?n syd?nnippunsa kaukana minusta. Jos vaan saisin tilaisuuden muutaman sanan vaihetukseen h?nen kanssaan tuon toverini maatessa. (Mariana tulee, panee k?dest??n toikalle er??n potellin)
MARIANA. T?ss?, em?nt?, hiivanne.
MAURA. K?y sis??n askareihis.
TIMOTEUS. Mutta, frouvani: puoli mittaa oltta viel?. Sen saattakoon t?nne tuo tytt?lunttu.
MAURA. Onko sinulla korvia, flikka? (Mariana vie oltta Timoteukselle)
TIMOTEUS. (Kuiskavalla ??nell? Marianalle) Pari sanaa kanssas, kaunoseni, niinkauvan kuin tuo kumppanini makaa. Mutta mill? keinolla siirrett?isi t?st? hetkeksi tuo ?mm??
MARIANA. Tahdon koettaa. (Eriks.) Hyv?! N?inp? Maalarin-Hannen matkustavan maalle. Siis taidan sepitt?? pienen valheen, pelk??m?tt? heti joutuvani kiin. (Korkeest) Tietk??t, em?nt?, m? taidan kertoa uusia.
MAURA. Jaa, mene sin? kertomuksines.--Noo, mit? tied?t sitten?
MARIANA. Min? kerron mit? kertoi mulle Hanne, jonka kohtasin l?hteiss?ns? maalle. Mutta enp? tied?, jos haasteli h?n totta; h?n oli niinkuin v?h?n p?iss??n.
MAURA. Sin? kiusan henki, mit? tiesi h?n kertoa?
MARIANA. Ett? vanha t?ti on tullut kotia Rothenburgista monilla tuhansilla uutisilla kuningaista, ruhtinoista, prinsseist? ja verisist? tappeloista.
MAURA. (Panee korvamyssyn p??h?ns?) Istu t?ss? ja pid? tarkka r?kninki olven menekist?. Istu t?ss?; ja oletpa onneton jos hetkeksikin poistut toikan ??rest?. (Menee)
TIMOTEUS. Kas sit? kanaljaa tytt??.
MARIANA. Min? tunnen eukkoni. Verrattoman utelias, niinkuin piikansakin. Jaa, mit? on sinulla sanottavaa?
TIMOTEUS. Onpa jotain. Haa! oikeestaan ja vauhdilla tahdon rynk?t? esiin kuin k?vis tieni vasten kanuunan kitaa.--Mariana, min? pid?n sinusta.
MARIANA. Kiitoksia vaan.
TIMOTEUS. Min? pid?n sinusta paljon.
MARIANA. Kiitoksia paljon.
TIMOTEUS. No no, ole kiltti lapsi.
MARIANA. Jaa, kiltit lapsethan kiitt??.
TIMOTEUS. Min? kurja tarhap?ll? olen rakastunut sinuun auttamattomasti. Sent?hden teen nyt t?m?n kysymyksen, kaikkein kysymysten kysymyksen: Rakastatko sin? minua?
MARIANA. Ja min? teen t?m?n kysymyksen: Olenko min? silmiss?si naarastarhap?ll??
TIMOTEUS. S? olet kyhkynen, lupauksen lintu.
MARIANA. Siis tahdot kurjan kyhkysen lent?m??n tarhap?ll?n kitaan, t?m?n petolinnun ruuaksi?
TIMOTEUS. Tosi; sill? niin sua rakastan, ett? olsin valmis sy?m??n sinun, pist?m??n kupuuni kuin voissa paistetun poimullisen sianmakkaran. Mariana, Mariana, mun syd?mmeni loiskii, kimoilee ja s?rkee kuin likistelis sit? pienet perkeleet, mutta sin? taidat sen auttaa.
MARIANA. En taida ulos-ajaa perkeleit?.
TIMOTEUS. Sen taidat ja yhdell? ainoalla sanalla.
MARIANA. Mik? on t?m? sana?
TIMOTEUS. Se on: jaa. Sano: pid?tk? minusta?
MARIANA. Yhdell? ehdolla.
TIMOTEUS. Ja t?m? ehto? Sano, ja min? k?yn vaihka vasten p?yre?t? karhua pieni puukko k?dess?, jos niin vaadit. Sano, mik? on ehtos?
MARIANA. Ett? otat minun vaimokses.
TIMOTEUS. Kirkas tuli ja jyrin?! seh?n on tarkoitukseni, seh?n kultanen meininkini. Katsos t?ss?. (Suutelee h?nt?) Katsos. Mutta min?k? suutella uskallan? Min?! Sit? en olis uskonut. Mutta siin?, miss? klasit ja olvituopit kalisee, siin? paukahtelee my?s suudelmat.
MARIANA. Ja siin? on my?s rakkautta.
TIMOTEUS. No no, piikaseni; mik? ennen on kytenyt syd?mmen pohjassa, leimahtaa sillon voimalliseksi tuleksi.
MARIANA. Sinisiksi liekeiksi.
TIMOTEUS. Juuri niin; sill? sininen on rakkauden karva.--Rakkaan miehen saat, hyv?n miehen. El? katso h?nen ulkomuotoonsa, joka, ohimenness? sanottu, on v?h?n niinkuin h?rk?m?inen, vaan katso syd?mmeens?, se on hyv?.--Tahdotko seurata minua Bayeriin, Marja, minun punertava mansikkamarjani? Tahdotko seurata sotamiest??
MARIANA. Moni tytt? ennen minua on ollut yht? hullu ja iskenyt kouransa sotamiehen patruunataskuun.
TIMOTEUS. Oivallista! Uljas tytt?, kelpo tytt?; mutta em?nt?s, luulen, ei juuri kohtele sinua ansiotas mukaan.
MARIANA. Saakeli ottakoon sen tattari-?mm?n! H?n ei suo minulle hyv?? sanaa, ja kaikki h?nen h?ijyn kissansa rikkomat astiat on minun palkkani saanut k?rsi?.
TIMOTEUS. Ole suruton; min? imen h?nelt? kaikki takaisin kasvojen kanssa.--K?y nyt taasen toikkas taakse. T?ytyy her?tt?? tuon makaavan aasin. (Kovalla ??nell? Titukselle) Titus! Hei! Karauul!
TITUS. (Her?yy maristen) Mit? tahdot?
TIMOTEUS. Huomaa, ett? olet maannut.
TITUS. T?m? on ensimm?inen kerta, ja sen saan anteeksi.
TIMOTEUS. Yksi kerta viel?, poikani, ja maksanpa lainan takasin: yht? armottomasti pit?? kersantin saarnaman sinulle kuin ?sken h?n jyritteli minun korviini.
TITUS. Tuoppi oltta, tytt?, unen karkottajaksi!
MARIANA. Tuossa tulee em?nt?ni.
TIMOTEUS. Katso tukkas, se korea ja tumpurainen, Mariana piikasein. (Maura tulee vihaisena)
MAURA. Sin? naasikka, pid?tk? mun narrina, sin? ilke? harakka, pid?tk? mun narrina?
MARIANA. Hyv? frouva, min? olen viaton; sanoin vaan mit? Maalarin-Hanne sanoi.
MAURA. Min? sun maalaan keltaseksi ja siniseksi.
TIMOTEUS. Hiljaa, naiset, hiljaa, koreat naiset!
MAURA. El? ihmettele, Timoteus, ett? t?ytyy mun n?in usein riidell? kansaansa; sill? tied?, h?nen vertaistansa h?vytt?myydess? ei l?ydy maan piirin p??ll?. Jumala siunakkoon! on minulla ennen ollut piikoja, mutta ei viel? tuommosta. Jaa-ah, sen sanon min?: onneton t??ll? se, jonka t?ytyy pit?? palvelusv?ke?, onneton se!
MARIANA. Ja tuhannen kertaa onneton se, jonka palvella t?ytyy.
MAURA.