Nummisuutarit | Page 8

on my?s, ett? kanttoorikin meit? silloin l?sn?-olollansa kunnioittaa.
SEPETEUS. Min? kiit?n.
TOPIAS. Ja Iivari p??see kaupunkiin, ostamaan pidoiksi yht? ja toista. Mutta n?yt? silloin, ett? olet viel? toimelias mies!
IIVARI. Parastani koettaa tahdon.
TOPIAS. Niin, kaikki hyvin! Ja nyt, pojat, matkalle.
ESKO. Sallikaat, ett? j??hyv?isiksi luen edess?nne muutaman korpraali-vainaan sepitt?m?n v?rsyn.
MARTTA. Ei yht??n j??hyv?ispuhetta, vaan l?he tiehes.
TOPIAS. Kuullaan, Martta, kuullaan! Ne ovat korpraalin tekem?t, ja meid?n tulee muistollensa kiitollisuutta osoittaa.--Annappas paukkua, Esko, joku rakkauden veisu!
ESKO. Sotalaulu t?m? on:
Jo sotatorvi pauhaa, Sieluni ei saa rauhaa; Vaan sotaan t?ytyy l?htee, Koska kapteeni k?skee.
Jo vihan tuli syttyy, Katsos kuolon rautapyttyy ...
Rautapytty, se on kanuuna... N?kik?s kanttoori niit? mitaalikanuunia, joita Ryss?t kiskoivat ohitse kirkon menneell? viikolla? Mik? solina ja kolina, mik? meteli ja pauhu siin? oli!
MARTTA. Kitasi kiinni, ja marsikaat matkaanne, sanon min?!
MIKKO. Nyt l?hemme, Esko.
TOPIAS. Menk??t siunauksella!
ESKO. Nyt menemme, kuin saakeli per??nsoittais.--Onko kaikki muassani, mit? tarvitsen? J??k? j?lkeeni mit??n?
MARTTA. Ei mit??n, vaan l?he t?st? nyt tavallista vikkel?mmin ja k?ske Jaana sis??n laiskottelemasta perunamurulla!
ESKO. Min? k?sken.--Jaana sanoi minun tarha-p?ll?ksi.--Onko kaikki tarpeelliset kappaleet muassani?
TOPIAS. Kaikki, kaikki, Esko. Hyv?sti nyt vaan, poikani!
ESKO. Niin, hyv?sti! Terveisi?! (Mikko ja Esko l?htev?t).

TOINEN N?YT?S.
(Avara pirtti Karrin talossa, pirtiss? h??v?ke? sek? miehi? ett? naisia. Jaakon ja Kreetan h?it? vietet??n. Esiripun noustessa tanssitaan polskaa; Teemu pelaa. Pirtin ovi on auki ja tanssin aikana n?kyy porstuvassa Esko, pussi olalla, ja Mikko Vilkastus).
KARRI (tanssin heretty?). Kas niin! Nuoret, iloitkaat ja vanhat hauskasti nuorten iloa katselkaat, tai, jos mieli tekee, niin olkoon menneeksi, antakaat polvenne letkua my?s. T?m? on Jaakon ja Kreetan kunnianp?iv?, t?m? kirkas elokuun p?iv?. (Pari pyssyn paukausta kuuluu ulkoa). Ampukaat, pojat, mutta ampukaat hiljaa. Ei! Ampukaat, ett? huone jyskyy ja syd?n rinnassa leiskahtelee! Ja katsokaat, tyt?t, ettei puutu pojilta olvi siell? ulkona. (Yksi naisista menee oikealle). No, Jaakko, mille tuntuu sulle t?m? p?iv??
JAAKKO. H??p?iv?ksi se tuntuu, is?nt?; mieleni iloitsee.
KARRI. Ja aina toki sama vakaa mies. Mutta tunnenpa luontos. T?m?n karhean kamaran alla asuu toista kuin luulis. Mutta min? sanon sinulle: syy on sinulla iloita, saatpa oivan vaimon.
JAAKKO. Min? toivon niin.--
KARRI. Oivan vaimon!--Tuleppas t?nne, Kreeta. No, piikaseni, kuinka tuntuu sinulle akkana olla?
KREETA. K?yp? se laatuun viel?.
KARRI. Saa k?yd? t?st? l?hinkin; sill? nyt on asia p??tetty, nyt istuu se kiinni kuin piki ja terva, kuin kissa tuoreessa terress?.-- Muistakaat: t?t? sidett? ei katkaista, ja onpa se oivallinen, ehk? v?h?n peloittava asia. Mutta se liitolle arvon antaa, ja silloin vasta yst?v?n omanani pit?? taidan, koska ainoastaan kuolema h?nen minusta eroittaa voi, ja kest??p? se viel? kuolemanki j?lkeen. Liisani kuoli, kuoli varhain, mutta muistella h?nt?, se salainen iloni on, ja toiseen silm?ni ei en??n iske? mieli.--Mutta nyt on riemu-juhla, ja kaikki murheelliset jutut pankaamme pois. Mutta juuri t?m? juhla talostani Kreetan vieroittaa, ja kauvan kaivataan sua t?ss?.
KREETA. Kaipauksella m? itse eroon, kaivaten j?t?n pienet, kiltit lapsenne.
KARRI. Kuin oma ?itins? sin? heit? kohdellut olet ja hoitanut.
KREETA. Kuin oma kotoni on ollut t?m? talo.
KARRI. Ja uskollisesti kuin talon oma tyt?r olet sin? palvellut. Mutta koetanpa palkita kaiken t?m?n.--Jaakko, min? tied?n, ettei t?m? k?sity?si, t?m? toukan nakerrus sua oikein tyydyt?, vaan mielisitp? ennen m?yri? soita ja kantoja v??nnell?.
JAAKKO. Enp? paljon pid? t?st? virasta, johon mun lapsena m??r?siv?t, ja, niinkuin tied?tte, se kostaa miehens? kehnosti.
KARRI. Sent?hden, heit? puup?lkyt hiiteen ja k?tees kuokka ja kirves! Kaiken Koutinm?en taustan annan sulle alaksi. Sinne rakenna itsellesi torppa, ja verotta nauttikaat sit? aina kuolinp?iv??nne asti. Kauniken ometastani saatte ja tallistani kakstalvias varsan, ja tahdonpa teit? alkurakennossa autella sek? hevoisella ett? miesvoimalla, aina kuinka aika my?nt??.
JAAKKO. Oivallinen lupaus!
KARRI. H??p?iv?n?nne lupaan sen.
JAAKKO. Kaksinkertainen on syy meill? t?n??n iloita.
KREETA. Is?nt?ni, emmeh?n taida teit? kylliksi kiitt??.
KARRI. Min? vaan maksan mit? olen velkaa. Mutta yht? toki Jaakolta vaadin. Pid? Kreetasta; oiva tytt? on h?n, niinkuin sanoin, ja taitaa my?skin olla pieni veitikka; sen n?in, koska suutarin pojan p??n h?n kovin pani py?r??n, ja mies ehk? piti asian totenaki. Mutta luulenpa toki, ett? h?n viimein ymm?rsi kaikki vaan leikiksi. (T?ll? aikaa on olvihaarikka k?ynyt ymp?ri vieraitten seassa). Oltta, Jaakko! Ja sin?, Teemu, anna viulusi vinkua!
TEEMU. Se tiet??n, ettei Teemu s??st? sompaansa. Mutta yht? tahdon teille sanoa, niin morsius-parille kuin is?nn?lle ja kaikille vieraille t?ss?. Kuulkaat minua koko h??huone! Asian laita on t?m?. Minun is?ni--h?n asuu tuossa m?kiss? toisella puolella kyl?? ja siell? asun min? my?s--is?ni, sanon min?, vihaa kaikenlaista mailmallista musiikia ja on minun kovin kielt?nyt pelaamasta viulua, olkoon se miss? tilaisuudessa tahansa. H?n ei tied? minulla viulua olevankaan; min? s?ilyttelen sit? naapuri-Kallen piironkiloorassa. Mutta k?yd??np?s p??-asiaan taasen. Tulisi jo nyt t?m? tieto h?nen korviinsa, ett? min? n?iss? h?iss? pelailen, niin peijakas minun perisi. Ilman armoa ottais h?n kohta pojasta kirjavan takin mittaa, peittois minun hyv?n omaksi, ett? jos n?kisitte minun sen, saunoituksen per??n, niin, peto viek??n! luulisittepa minun mustalaisen puhalletuksi hevoiseksi. Semmoinen ukko h?n on. Mutta sent?hden tahdon teit? varoittaa h?nelle mit??n ilmoittamasta, ett? min? olin n?iden h?itten soittomiehen?. Jos h?n nyt kohtaisi jonkun teist? ja kysyisi: ?kuka oli pelimannina h?iss??? niin vastatkaat, ettette tunteneet h?nt?, eli sanokaat, ett? se oli Vilukselan Matti tai