Nummisuutarit | Page 6

toki kovin t?t? ihmetell?; sill? n?inh?n haastelevat kaikki muutkin, muistamatta joka mullerruksen ruumiissamme, veress?mme ikivoimaa kuluttavan ja ett? t?m? kulutus on palkitsematon. Mahdamme alati mieleemme painaa t?m?n: jo ?itin-kohdussa on jokaiselle annettu ikivoimasta vissi m??r?, ja t?m?n varan k?yt?ksen mukaan ik?mme mitta my?s asettuu, ja koska se tyhjennetty on, katkee el?m?n lanka. T?m? on totuus, jonka havaitsen luonnossa ja johon vahvistuksen kirjoissa l?yd?n. T?m? muistoos pane ja harvemmin k?sivartesi koukistuu.
TOPIAS. Hyvin meille, jos el?mme sanan j?lkeen! Mutta teemmek? niin? Ihminen on kovakorvainen, niskuri ja tyhm? my?s, tyhm?, koska ei ymm?rr? h?n mit? rauhaansa tulee. Jaa, kanttoori; ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ymp?ri mailmaa mainittu asia. Sent?hden tulee meid?n ottaa esimerkist? vaari.--Mutta t?ss? ovat Esko ja Mikko. (Esko ja Mikko Vilkastus tulevat).
SEPETEUS. Kauvan heid?n ei odottaa tarvitse. (Istuu kirjoittamaan).
TOPIAS. Kas Mikkoa vaan! Kaksi uljasta poikaa naimaan l?htee.
MIKKO. Viipym?tt? tulee meid?n l?hte? nyt.
TOPIAS. Paikalla, Mikko, paikalla.--Kaksi uljasta poikaa, jotka eiv?t pelk??, vaikka kohtaisivat joukon n?lk?isi? ry?v?ri?.
ESKO. Min? en pelk?? koskaan, is?.
TOPIAS. Sen tied?n.--Mutta tahdonpa teille muistuttaa jotain. Hiljan, niinkuin tied?tte, k?vi kirkon kuulutus sen suuren varkaan per??n, joka er??lt? ulkomaan kreivilt? varasti niin monta tuhatta; aatelkaas nyt, jos kohtaisitte h?nen tiell?, ottaisitte junkkarin kiinni ja saisitte palkinnon kouraanne. Kuinka paljon luvattiin sille, joka k?sitt?isi julmettuneen?
MIKKO. Seitsem?n sataa riksi?.
TOPIAS. Seitsem?n sataa riksi?! Min? sanon teille: teroittakaat silm?nne tarkasti jokaisen p??lle, joka vastaanne tulee. Muistakaat my?s muotonsa: tiivisti keritty tukka, pieni piikkiparta ja muhea pilkku l?hell? vasempaa sierainta, niinkuin kuulutuksessa mainittiin. K?yk??tp?s my?s kyselem??n tiet?j?lt? jotain, joka asuu samassa kyl?ss? kuin Eskon morsian. Ja tapaisitteko t?m?n varkaan--joka tosin olisi erinomainen sattumus--niin tied?np?, ett? taitaisitte h?nen korjata, te kaksi.
ESKO. Mies nuoriin vaan. Yksin h?nen kiikkiin panisin, sitoisin h?nen koreasti kuin lapsen kapaloon. Vai luuletteko, ett? pelk??n yht? miest?? Mikko, tunnustas tuota k?sivartta, tunnustas tuota reitt?, tunnustas tuota polvea!
MIKKO (tunnustelee niinkuin Esko k?skee). Ja-ah!
ESKO. Ja-ah, Mikko! Sill? polvella, ihan paljaalla polvella min? vasaralla nahkaa kalkuttelen. Uskotko sit??
MIKKO. Min? uskon sinun vahvaksi mieheksi.
TOPIAS. Vahva, vahva peijakas se on, min? tied?n sen.
ESKO. Katsos n?it? poskia sitten; sill? sin? mahdat tiet??, Mikko, t?m? kurkku ei ole viinan tippaa viel? tuntenut, minua ei ole krouvissa n?hty eik? y?-ky?pelin? k?velev?n ja luhtien ovia kolkuttavan, niinkuin moni muu, mutta ne kuuluvatkin siihen laumaan, jonka t?ytyy viimein seisoa vasemmalla puolella, ne kuuluvat vuohi-pukkien laumaan.
TOPIAS. Totta, Esko, totta! Min? takaan sen.
MIKKO. Luulenpa, Esko, sinun viel? joku aika sitten olleen siin? uskossa, ett? lapset l?ydet??n saunan laattian alta.
ESKO. Juuri niin uskoinkin.
MIKKO. Ja ett'es viel?k??n oikein tied?, mit? tiet? ihminen t?h?n mailmaan tulee.
ESKO. T?h?n syntiseen mailmaan. Juuri niin.--Mit? olet kuullut minusta neulomusretkill?ni pit?j?ll??
MIKKO. Paljasta hyv??.
ESKO. Min? en varasta, en.
TOPIAS. Se ei tule kysymykseenk??n, ei ensink??n.
ESKO. Min? en varasta. Jumal' avita! sit? en tee.
SEPETEUS. Hscht!
TOPIAS. Hiljaa, pojat! Kanttoori kirjoittaa.
ESKO. Sit? en tee.
SEPETEUS. Topias!
TOPIAS. Tarvitaanko puumerkki??
SEPETEUS. Tuohon piirr?t sen. (Topias panee puumerkkins? merkkins? valtuuskirjaan).
MIKKO (itsekseen). Mit? t?st? h??retkest? viimein tulee, sit? en tied?, mutta ett? koko asia, sek? tyt?n ett? is?nt?ns? puolesta, oli puhdasta pilaa, ehk? Eskon mielest? ankara totuus, sen tied?n varmaan.--Mutta k?yk??n miten tahansa, min? seuraa teen ja sulhasmiehen matkarahaa hoidan.
SEPETEUS. Se kelpaa.
TOPIAS. Se on vaan tuommoinen vuohen-sorkka, mutta piirt?k??n sen siihen joku toinen.
SEPETEUS. Kunnia pois!
TOPIAS. Kunnia pois ja kelmi mies! Tuima laki! Mutta kuka k?ski, kuka k?ski toisen puumerkki? v??rin k?ytt?m??n? Se on vaan puumerkki, esimerkiksi tuommoinen vuohen-sorkka, mutta sen merkitys on suuri.
SEPETEUS. Mikko Vilkastus!
TOPIAS. Mikko, tules panemaan puumerkkis. Sin? todistat, ett? min? annan pojalleni naima-luvan.
MIKKO. Sen todistan ja, jos tarvitaan, valallani vahvistaa tahdon. (Piirt?? puumerkkins?).
ESKO (itsekseen). Sinne minunki puumerkkini viel? tuleman pit??.
SEPETEUS. Lupauskirja on niinmuodoin valmis. (Topiakselle). Min? annan t?m?n sinulle ja sinulla on sitten valta antaa se kelle mielit, se ei koske en??n minua.
TOPIAS. Min? annan sen Eskolle. (Antaa lupauskirjan Eskolle).
ESKO. Kanttoorin olisi pit?nyt kirjoittaa, ett? min? otan t?m?n askeleen omasta, vapaasta tahdostani.
SEPETEUS. Mit? min? kirjoitin sen min? kirjoitin.
TOPIAS. Kaikki hyvin; eik? puutu en??n, kuin ev??nne, ja se on valmis paikalla.--Ett? saatte l?hte? jalka-taneissa, ei ole minun syyni; mutta tulettepa takaisin aika jyryll?, sen tied?n varmaan. Morsiustalosta t?nne teille kyll? annetaan hevoinen.
MIKKO. Min? luulen, ett? antavat meille sielt? hyv?n kyydin.
TOPIAS. Ilman ep?ilyst?, Mikko. Ja koska l?hdette sielt?, niin l?htek??t kuin tuulis' ja pilvis', ett? morsiamen kaulaliina liehuu kuin sotalippu; se n?ytt?? komealta, ylpe?lt?.
MIKKO. L?hdemmep? vauhdilla, ettei yhdenk??n silm? morsiusparia eroittaman pid?.
TOPIAS. Uljaasti lausuttu, poikani. (Esko on istunut p?yd?n ??reen ja aikoo panna puumerkkins? lupauskirjaan). Mit? tekee Esko?
ESKO. Puumerkkini t?ytyy l?yty? kirjassa.
TOPIAS. Esko on villitty. (Tempaa k?dest?ns? valtuuskirjan).
SEPETEUS. Mik? rohkeus, mik? h?vytt?myys!
TOPIAS. Sin? kl?ntti, lurjus, juutas! Onko t?m? viisaan k?yt?st?? Sin? p?ll?!
ESKO. Jos et olisi is?ni, niin l?isin sinua, vasten kuonoa min? antaisin; mutta ett? olet is?ni, niin en suinkaan sit? tehd? tahdo.
SEPETEUS. Ynseys kova!
TOPIAS. Esko, min? sanon sinulle: katso, etten anna sinulle h??porsaita, jaa-a min? sanon sen.
ESKO. H??porsaita.--Vihani rupeaa v?hitellen kiehumaan. (Ottaa tuolin ja ly? sen permantoon). T?m? mies ei huoli mist??n. (Menee ulos).
TOPIAS. Herran Kiesus sit? poikaa!
SEPETEUS. H?vyt?n ja uppiniskainen poika.
TOPIAS. Onpa lasten kanssa tekemist?. Sit? ei usko se, jolla ei heit?