Nummisuutarit | Page 9

Viuvalan Eero. Mutta karttakaat itsenne tarkasti haastelemasta ristiin.--T?m? oli asia, jonka tahdoin teille yhteisesti ilmoittaa.
KARRI. Ole hyv?ss? rauhassa, Teemu, ja hellit?pp? taasen viulustasi iloinen polska!
TEEMU. Min? en s??stele sompaani. (Pelaa).
ER?S NAISISTA. Is?nt?, kokki tahtoo ehtoollisen esiin.
KARRI. Me teemme niinkuin h?n k?skee. Siis atrioitsemme ensin ja sitten tanssimme. (Teemu taukoo pelaamasta). Rakentakaat ehtoollisp?yt?. (P?yt?? rakennetaan). Mutta ket? vieraita n?in tuolla porstuassa? K?skek??t heit? sis??n! (Yksi naisista menee ulos). H??-talon ohitse ei yksik??n p??se kaulaa kastamatta; se on vanha tapa. (Mikko ja Esko tulevat). Kev?iset kortteerivieraamme! Astukaat sis??n, astukaat sis??n!
ESKO. Iloitse sin? h??huone!
KARRI. Terve miehi?!
MIKKO. Suokaat anteeksi!
ESKO. Me emme tahdo h?irit? juhlaanne. Emmeh?n tienneet, ett? vietettiin t??ll? h?it?.
KARRI. Ei yht??n anteeksi pyyt?? teilt? eik? pahaksi panemista meilt?. Olkaa tervetulleet, painakaat puuta ja riemuitkaat kanssamme!--Oltta vieraillemme, piikaset!--Me viet?mme kasvate-tytt?reni, Kreetan, ja puusuutari Jaakon h?it?.
ESKO. Iloitse sin?, h??huone!--Mutta ?lk??t uskokaa, is?nt?, meit? tulleeksi t?nne norkailemaan, ei, meill? on muita ja t?rke?mpi? asioja.
KARRI. Sen tied?n kyll?. Mutta min? k?sken teit? h?ihin, ja nyt olette yht? arvokkaita vieraita kuin muutkin t?ss?.
MIKKO. Me kiit?mme.
ESKO. Kiit?mme n?yrimm?sti t?m?n kunnian edest?. (Oltta tuodaan).
KARRI. J?tt?k??t kiitokset ja kevent?k??t haarikkaamme hieman.
ESKO (katsahtaen salaa Kreetan p??lle. Itseksens?). H?n on kaunis kuin ruusu ja kukkainen. Ja kultakruunu p??ss?! Syd?nt?ni karvastelee v?h?n. Minulle on tehty v?h?n petoskauppaa. Mutta enp? tahdo toki ruveta t?ss? mekastamaan, en sanaakaan hiiskua t?st? asiasta, jos eiv?t he minua vihoita jollain tavalla. (Ottaen Mikolta haarikan). Mutta sille ei kohtelemisensa meit? kohtaan n?yt?. K?skiv?th?n meit? h?ihinki. Min? olen vait kuin ahvena kivell?. (Juo).
KARRI. Saanko luvan kysy?, mitk? asiat ovat saattaneet teit? matkalle?
ESKO. Meill? on yht? ja toista toimitettavaa t??ll?.
KARRI. Kentiesi tavoitatte taasen meid?n kyl?n kuuluisaa tiet?j?t? kohden?
ESKO. Oikein arvattu.
KARRI. Teilt? on varastettu?
ESKO. Ei meilt?, mutta er??lt? ulkomaan kreivilt? Tampereen kaupungissa on varastettu monta kymment? tuhatta. Eik? ole kuulutus viel? ehtinyt teid?n pit?j??n?
KARRI. Nyt muistan; se on meill?kin jo kuulutettu.
ESKO. Juuri sent?hden olemme l?hteneet t?h?n jalkajuoneen, tutkimaan tiet?j?lt?, mik? mies t?m? varas on ja miss? h?nen saavuttaisi.
MIKKO. Minulla on kuitenkin muuta asiaa sukulaisilleni t??ll?.
ESKO. Seitsem?n sataa riksi? luvattiin palkinnoksi sille, joka k?sitt?isi lurjuksen ja saattaisi h?nen kruunun kouriin.
KARRI. Niinp? luvattiin.
ESKO. T?m? kreivi sanotaan ??rett?m?n rikkaaksi.
KARRI. Sent?hden antaa h?n viel? menn? muutaman sadan riksin, kuin vaan varasta kohtaa rangaistus. Ja min? toivon sinun toimessasi onnistuvan. --Mutta p?yt? vartoo meit?. Nyt atrialle kaikki astukaamme. (Kaikki istuvat p?yt??n). Nyt, vieraani, elk??t s??st?k?? talon tammi-p?ytyri?, vaan ravitkaat itsenne, ett? seisoo vatsanne kuin papin s?kki, viisto ja pullea, edess?nne!
MIKKO. Siin?p? s?kiss? sitten oiva tuki v?syneelle p??lle.
KARRI. Juuri niin, Mikko Vilkastus.
ESKO. Sitten maata ja vatsa syliin, sanoo sanan-lasku. Mutta kun ei k?visi meille kuin Korppilan Paavolle Peltolan h?iss?. Kaksi p?iv?? ennen pitoja paastoi h?n kuin mies, ei suuruksen tomuakaan nauttinut. Mutta tulipa h??-ilta, niin s?i h?n taas kuin mies, ja noustuaan viimein p?yd?st?, tallusteli ales niitulle, kaivoi kuopan maahan, sovitti siihen vatsansa, nukkui sike?sti ja makasi n?in seuraavan y?seen ja p?iv?n. Niin teki Paavo.
KARRI. Samoin tehk??t tekin nyt; mutta maata ette p??se, vaan tanssi alentakoon vatsan, ja vauhtia antakoon Teemun viulu.
ESKO. Koska l?hestyimme taloa, niin kuulimmepa viulun vinkunan jo tuonne riihim?elle ja kyselimme toinen toiseltamme: mik?h?n juhla Karrissa, koska siell? n?in soitto pauhaa ja riemu raikuu? Ja t??ll? oli h??t ja iloinen musiiki.
KARRI. Teemu on niit? ensim?isi? viuluniekkoja.
ESKO. Ent?s Oinasm?en Jooseppi meid?n kyl?ss?. Virstan matkaa kuuluu h?nen pelins?, se k?y ytimiin ja munaskuihin, ja ihminen luulee olevansa taivaan ilossa.
TEEMU. Taivaan ilossa! Kas se mar vasta mies on. Vahinko, ettes tuonut h?nt? my?t?s h?ihimme t?nne, koska on h?n niin ihmeellinen soittoniekka.
ESKO. Min? en tiennyt t??ll? vietett?v?n h?it?, ja siksi toiseksi: se ei ollut minun asiani toimittaa t?nne viulun-soittajaa.
TEEMU. Mit?s sitten puhut?
ESKO. Henkirahan maksan min?kin edest?ni.
TEEMU. El? sin? m?k?t?, koska p??s on kuin vihalaispes?.
1:N H??MIES. Tahdothan riitaa, Teemu?
2:N H??MIES. Aina juonikas mies, kuin h?nell? on v?h?n p??ss?.
TEEMU. Viisi ryyppi? on miehen p??ss?, ei enemm?n.
KARRI. Enemm?n sinun saaman pit??, jos tahdot.
TEEMU. Tarpeeksi olen saanut.--Mutta min? en k?rsi tuota miest?.
KARRI. Saatpa luvan k?rsi? h?nt?; h?n on k?sketty vieras niinkuin sin?kin.
TEEMU. H?n m?k?ttelee tyhmyyksi?.
KARRI. Sin?p? t?ss? itsesi tyhm?sti k?yt?t; se t?ytyy sinulle sanoa.
TEEMU. Oinasm?en Jooseppi ... taivaan ilossa. Kaikki t?ss? musiikista juttelis', vaikk'ei ymm?rr? konstin p??lle enemm?n kuin porsas hopealuskan.
ESKO. Niin, herra tireht??ri.
TEEMU. Sin? olet kiero mies, Turkki, Isoturkki ja Kalmukki.
ESKO. Niin, herra tireht??ri.
KARRI (itsekseen). Molemmat yht? yksinkertaiset.
JAAKKO. Min?kin mielisin sanoa sanan. T?m? on h??p?yt?ni, minulle iloisin atria ij?ss?ni, ja samoin, luulen min?, Kreetalle my?s, ja syd?mest?ni suon sen iloiseksi muillenki. Mutta pit??k? nyt sen hauskuus h?mmentym?n turhasta, mit?tt?m?st? syyst?, paljaan lorujutun kautta? Pois se! Elk??t olkaa ?mm?kk?it?, pojat, vaan j?tt?k??t t?m? leukain nalkutus ja sy?k??t ja juokaat kuin yst?v?t!
ESKO. Oikein, puusuutari! Sin? olet puusuutari ja min? olen nahkasuutari, me ved?t?mme siis v?h?n virkaveljiksi.--Mutta yhden asian tahdon hyv?ntahtoisesti sinulle sanoa. Vanhempasi tekiv?t v?h?n tyhm?sti pannessansa sinua puusuutarin oppiin ja ei nahkasuutarin. Usko minua, puusuutarin virka ei ly? leiville t?h?n mailman aikaan, mutta saappaita ja pieksuja nahasta tarvitaan aina tuomiop?iv??n asti. Nahkasuutariksi olis sinun pit?nyt ruveta.
TEEMU. Nahkasuutari! Mik? on nahkasuutari? Vihelij?inen pikikuono.
KARRI. Teemu!
ESKO. Sano