Nummisuutarit | Page 7

ole.--Kiitt?k??t onneanne, kanttoori, ett? olette j??neet naimattomaksi mieheksi.
SEPETEUS. Se onkin minulle parasta, nimitt?in silt? kannalta katsottu, ett? min? olisin kova is?, ankaran kova.
TOPIAS. Kiivas is? on minunki nimeni. Mutta auttaako t?ss? kiivaus aina? Se on luonto, joka vet?? tikan poikaista puuhun. Ja puut mets?ss?, ehk? kaikki yhden ja saman viisaan k?si-alaa, ovat toki yksi oikea, toinen v??r?.
SEPETEUS. Mutta paljon riippuu my?s siin? kohdassa, kuinka puu vesasta v??risty? saa.
TOPIAS. Oikein haasteltu ja viisaasti. Jaa, kanttoori, niin on laita t?ss? mailmassa kuin sanon. Meit? vanhempia pit?isi jokaisen, jolla ei lapsia ole, katkerasti valittaman ja kunniassa pit?m?n. Mutta kuinka moni ajattelee sen p??lle? (Esko tulee). Tuletko sis??n viel?, juupeli?
ESKO (itsekseen). Mielisinp? osoittaa vihaani kauvemmin; mutta t?m? hetki on t?rke?.
MIKKO (eritt?in Eskolle). K?y sovintoon, Esko!
ESKO. Koetanpa mielt?ni murtaa. (Topiakselle) Antakaat minulle anteeksi t?m? tapaus, is?!
TOPIAS. Sin? pyyd?t sit? syd?mest?s?
ESKO. Niin, min? pyyd?n syd?mest?ni sit? asiaa.
TOPIAS. Noh, min? en ole se, joka pist?? jotain hampaan koloon ja k?velee kuin lautap?? h?rk?. Mutta pyyd? my?s anteeksi kanttoorilta.
ESKO. Antakaat minulle anteeksi, kanttoori, elk??t pist?k?? mit??n hampaanne koloon ja elk??t k?velk?? kuin lautap?? h?rk?! Se tapa ei k?y kontoon t?ss? mailmassa. Sovinto ja yst?vyys on paras. (Huokaavalla ??nell?). Heijuuh!
TOPIAS. H?n juttelee kuin poika. Mit? sanoo kanttoori h?nest? nyt?
SEPETEUS. Min? en vihaa h?nt?, en ensink??n, mutta mielipiteeni luontonsa laadusta on j?rk?ht?m?t?n.
Topias. Niin niin. Mutta ?sk?inen mutina on nyt unohdettu; ei sanaakaan en??n menneist? asioista, vaan kaikki olemme drastu-kamraatia taas. Ja miksi pit?isi is?n ja pojan vihamiehin? eroaman toinen toisestansa? Ja eronhetkih?n on t?m?. Esko j?tt?? is?ns? ja ?itins? ja vaimoonsa kiinni liittyy. Mutta yht? tahdon sinulta kysy?, t?ss? vierasmiesten kuullessa. Mit? ajattelit Jaanasta ennen Kreetaa?
ESKO. Olisin nainut h?nen, mutta pilkkaa teki h?n vaan minusta, kutsui minun tarhap?ll?ksi.
TOPIAS. Niin niin. Min? tied?n, ett? moni irvi-hammas tahtoisi antaa sinulle nimen yksitotinen ja tyhm?, mutta t?m? tapahtuu heid?n kiukustansa sinua kohtaan, jonka el?m? on ollut siivo ja nuhteeton. Mutta sinulla on tavallinen, terve j?rki, sen takaan min?.--Tutkikaat h?nt?, kanttoori, koettakaat pist?? h?nt? pussiin kysymyksill? ja solmusanoilla; tehk??t se t?ss? meid?n kuullessamme!
SEPETEUS. Mit? kyselisin h?nelt??
TOPIAS. Esimerkiksi h?ist? ja niiden tarkoituksesta.
SEPETEUS. Vastaa minua, poika! Mik? on h?itten tarkoitus?
ESKO. Sill? on monta tarkoitusta.
SEPETEUS. Sen p??tarkoitus?
MIKKO (eritt?in Eskolle). Ett? mies tulee vaimonsa p??ksi.
ESKO. Ett? mies tulee vaimonsa p??ksi.
SEPETEUS. Mutta sen taivaallinen, sen juhlallinen tarkoitus?
MIKKO (eritt?in Eskolle). Peli ja musiiki ja palavat olkilyhteet.
ESKO. Peli ja musiiki ja palavat olkilyhteet aidan-seip?iss?.
SEPETEUS. Poika! Punnitse sanasi!
TOPIAS. Esko!
ESKO (itseksens? ja heitt?en ep?ilev?n katsannon Mikkoa kohden). H?n narraa minua, tai on h?n tyhm? p?ssi koko mies. (Poistuu h?nest? matkan).
TOPIAS: Kyselk??tp?s h?nelt? mailman luomisesta, Aabramista ja Iisakista.
SEPETEUS. Min? kysyn sinulta: mist? on mailma luotu?
ESKO. Se on, niinkuin Hannuksen ruoto-ukko sanoi, luotu saven palasta, vaan ei tyhj?st?.
SEPETEUS. Mutta mist? on sitten t?m? saven pala luotu?
ESKO. No no, ei nyt sent?hden niin pitk?lle menn?!--Ja siksi toiseksi, sit? ei taitaisi sanoa kukaan, vaikka olisi h?n niin lukenut kuin pispat ja kirjan painajat. Se on yl?nluonnollinen asia, ja ihminen on sokea, Jumala paratkoon!
TOPIAS. Sokea, sokea! (Martta tulee vasemmalta, k?dess? haarapussi, jonka molemmat puolet ovat t?ytetyt). Tuossa on ev??nne, pojat; ja nyt pitkin kruunun sarkaa.
ESKO. Min? kannan pussin. (Ottaa Martalta pussin ja panee sen olallensa).
MARTTA. T?ss? on teille kaksitoista riksi? matka- ja h??rahoiksi. (Eskolle). Mutta sin? ?lli?k? rahaa osaisit lukea?
TOPIAS. H?n ei ole harjaantunut siihen. Rahan k?yt?s tulkoon Mikon toimeksi.
ESKO. Pit?k??n Mikko rahat, min? kannan pussin.
MARTTA. T?ss?, Mikko! Katsokaat, ettette niit? turhuuksiin menet?. (Antaa Mikolle rahat).
MIKKO. V?ltt?m?tt?miin tarpeisin ne panen. (Iivari tulee).
ESKO (itseks.) Tuossa tulee Iivari y?keng?lt?.
MARTTA (ottaa pampun, joka rippuu sein?ss?). Sin? roisto, miss? olet taas kuleksinut ja kenen luvalla? Miss? olet ollut?
IIVARI. En miss??n turmeluksen tiell?, ?iti. Menin vaan Junttihuhtaan koiranpenikkoja katsomaan, ja koska oli siell? sauna valmis, niin j?in kylp?m??n ja makasin y?seen talossa.
MARTTA. Kyll? min? sinun penikoitsen ja kylv?n. (Aikoo piest? h?nt?).
TOPIAS (estellen). Martta, annetaan h?nelle anteeksi t?m? kerta viel?. H?n lupaa itsens? parantaa. Lupaatko sin??
IIVARI. Lupaan.
MARTTA. H?nen lupauksistansa! H?n on kiusan-henkemme; kyl?st? kyl??n h?n lurvailee, meille h?pe?ksi ja vahingoksi.
ESKO. Ehk? on h?n k?ynyt Junttihuhdassa koiran-penikkoja katsomassa.
IIVARI. Juuri niin kuin sanot. (Itsekseen). Peijakas kuinka viina p??ss?ni kivistelee. Siell? oli joteskin huikea el?m?, siell? Anttilan yli-luhtissa.
ESKO. Ehk? kylp?i h?n my?s samassa, ja sopihan se hyvinki.
IIVARI. Hyvin juuri ja hyv?? l?yly? olikin, vaikka sain v?h?n h?yry? p??h?ni.
MARTTA. Viinan h?yry?. Sin? vinti?, miksi valehtelet edess?ni? Mutta min?p? sun selk?s l?mmit?n.
TOPIAS. Martta! Muista, ett? kanttoori on huoneessamme.
SEPETEUS. Minun l?sn?-oloni ei tarvitse olla esteen? kohtuulliselle kuritukselle, joka, koska se aikanansa tulee, on hyv?ksi ja kauniita hedelmi? kantaa taitaa.
IIVARI. Lukkari tahtoisi n?hd? kauniita, kirjavia kukkaisia sel?ss?ni; mutta s??st?k??t hartioitani viel? t?m? kerta, muori; min? lupaan itseni parantaa, niinkuin parhain taidan.
ESKO. Niin.--Mit? sanot sin?, Mikko?
MIKKO. Min? rukoilen Iivarin edest?.
ESKO. Min? rukoilen my?s. Ei nyt mit??n pahaa menoa t?ll? hetkell?, joka on minun j??hyv?ishetkeni.
MARTTA. L?htek??t sitten matkaanne. Mit? kuhnailette t?ss? en??n?
MIKKO. Nyt l?hdemme.
TOPIAS. Tulevasta tiistaista kolme viikkoa vartoomme teit? takaisin. Siksi rakennamme t?h?n pienen tervetuliais-juhlan. Silloinpa v?h?n loiskimmeki kraatari Antreksen klaneetin mukaan, ja jos ei tilaa t?lliss?mme, niin onpa v?ljyytt? nummella t?ss?.--Toivomme