Nummisuutarit

Nummisuutarit

The Project Gutenberg EBook of Nummisuutarit, by Aleksis Kivi This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Nummisuutarit
Author: Aleksis Kivi
Release Date: February 18, 2004 [EBook #11152]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NUMMISUUTARIT ***

Produced by Tapio Riikonen

NUMMISUUTARIT
N?ytelm? viidess? n?yt?ksess?
Kirj.
ALEKSIS KIVI
1919.

J?SENET:
SEPETEUS, lukkari. TOPIAS, suutarimestari. MARTTA, h?nen vaimonsa. ESKO, | h?nen poikansa. IIVARI. | MIKKO VILKASTUS, puhemies. NIKO, merimies. JAANA, h?nen tytt?rens?, Topiaksen hoitolapsi. KRISTO, nuori sepp?. KARRI, talonis?nt?. KREETA, kasvatteensa. JAAKKO, puusuutari. SAKERI, Martan veli, viralta pantu polisi. ANTRES, kraatari ja klanetin-puhaltaja. TEEMU, viulun-soittaja. EERIKKI, lautamies. LEENAN-KALLE. TEEMUN is?. ANNA-muori. Er?s nainen Karrin talossa. H??miehi? ja kuokkavieraita.
N?ytelm?paikka H?meess?.

ENSIM?INEN N?YT?S.
(Topiaksen huone: per?ll? ovi ja akkuna, oikealla p?yt?, vasemmalla sivu-ovi ja enemm?n edess? samalla sivulla rahi ja siin? suutarin kaluja. Jaana istuu p?yd?n ??ress?, kutoen sukkaa, Esko rahin vieress?, neuloen).
ESKO. Jaana! K?skih?n ?itini, l?hteiss?ns? kyl??n, ett? matkalle, nimitt?in h??retkelleni, itsi?ni sonnustan, ja sulhais-vaatteisin puettuna olen, koska h?n takaisin palajaa?
JAANA. Ja k?ski sun ullakosta ottaa p??lles is?s h?nnystakin, hatun, punaisen v?stin ja polvip?ksyt.
ESKO. (panee ty?ns? pois). Peijakas! T?st? rient?? t?ytyy, sill? askeleen otan, jota ei nauraa tule. (Menee per?lt? ulos).
JAANA. Ennen minua h?n nai ja on h?nell? siis oikeus peri? viisisataa riksi?, niinkuin m??r?? j?lkeens??t?s, ja min? paitsi j??n. Mutta riksit monet tuhannet eiv?t ole Kristoni verranvastaiset, kuin vaan h?nen kerran omakseni saan ja omaksensa joudun min?; ja nytp?, luulen, kohta toivoni perille p??sen. (Kristo tulee). Kristo! Kuinka rohkenet tulla t?nne!
KRISTO. Onhan ?mm? tiess??n?
JAANA. L?ksi kirkonkyl??n.
KRISTO. Ja Topias itse perunamaata perkaavan n?kyy. Mutta miss? ovat poikansa, miss? se harjastukkainen Esko?
JAANA. Hiljaa! Ullakossa h?n parhaallaan pukee itsi?ns? sulhaiseksi.
KRISTO. Sulhaiseksi?
JAANA. H?n paikalla l?htee h?ihins? Mikko Vilkastuksen kanssa.
KRISTO. Asiasta tulee siis jotain?
JAANA. Tulee kaiketi. Nyt kiirehtiv?t, koska suutarille k?skyn k?r?jiin annoit, saadaksesi naimalupaa.
KRISTO. Ja sent??n ala-ik?isen? naittavat poikansa; mynti on h?n vasta puolen vuoden p??st?.
JAANA. Nytp? ?itins? on kutsumassa t?nne lukkaria lupauskirjaa is?n puolesta tekem??n.
KRISTO. Niin menee meilt? viisisataa riksi?. Nummisuutarin poika ne riist?? meilt?, ja sin? olet kuitenkin vanhempi h?nt?. Tuhat tulimmaista! Se kaistap?inen korpraali, miksi teki h?n n?in kummallisen j?lkis??t?ksen? ?Kumpi heist? ennen naiduksi tulee?, niin seisoo s??t?s-kirjassa. Onko t?m? j?rjellinen ehto, jolle h?n perint?-oikeuden perustaa! Kaikki yhdelle tai puolet kummallenkin m??r?tty, niin emmep? tiet?isi t?st? syd?nt? karvastelevasta kiusasta nyt. Vahingosta en huoli, mutta se kiusa!--Olispa toisin toki, luulen min?, k?ynyt, jos ei kova onni sulle suutaria edusmieheksi pannut olis, mutta t?t? ehk? ?itisi kuollessa jo tarkoittivat ja ovat siis tarkoituksensa p??ss? nyt. Rutto sen suutarin niskaan!
JAANA. Marttaa enemmin kuin Topiasta meid?n moittia tulee; vaimonsapa t?ss? vallitsee ja neuvot antaa, ja totella saa niin suutari kuin poikansa ja min?. Minua on h?n aina tuimasti kohdellut, etenkin siit? asti, koska n?kiv?t, ettei ollut heill? toivoa minusta tyhm?n poikansa vaimoksi, ja t?t? varroit he kauvan.
KRISTO. H?n on se mainittu suutarin Martta.
JAANA. Olis nyt is?ni t?ss?, mutta voi ett? taisi h?n j?tt?? vaimon ja lapsen ja karata vieraille maille!
KRISTO. H?nest? olen jotain kuullut.
JAANA. Is?st?ni! Mit? olet kuullut?
KRISTO. Ett? l?ytyy h?n Suomessa taas; Turussa h?nen n?hneet ovat, niinkuin kerrotaan.
JAANA. Mutta rangaistus uhkaa h?nt?.
KRISTO. Muutaman vuorokauden vett?-leip?? laki matruusille m??r??, joka laivastansa karkaa. Mutta h?nen asiansa saa viel? helpomman muodon siit?, ett? enemmin kuin puolet miehist?st? saman laivan j?tit ja samalla matkalla, joka n?ytt?? p??llysmiehiss? olleen syyn.--Mutta Martta tulee.
JAANA. Rienn? t?st?, Kristo!
KRISTO. H?n on jo portaalla.
JAANA. Meid?n hukka perii.
KRISTO. Eip? h?t?? t?ss?. (Martta tulee).
MARTTA. Kristo huoneessani? Ulos! Tuossa on ovi edess?s.
KRISTO. Takanain se on, mutta edess?ni on se kuuluisa suutarin Martta ja t?ss? on ottotytt?rens? sulhainen, Kristo, nuori ja uljas sepp?. V?vyksenne taidatte h?nt? kutsua.
MARTTA. Ulos tuvastani, lurjus!
JAANA. L?he kiireesti, Kristo, ja el? kanssansa riitele!
KRISTO. Mutta ollaan t?st?l?hin yst?vi?, Marttani, koska en en??n seiso tiell?nne viiteen sataan riksiin; ne kereitten niin vikkel?sti Eskollenne.
MARTTA. Sin? kirottu mies, etk? tahdo t?st? l?hte??
JAANA. Tottele minua, Kristo!
KRISTO. Mutta saakeli sun perii viel? niiden viiden sadan t?hden. Koko pit?j?mme ja viel? monen naapuripit?j?nkin kohta kaikuman pit?? veisusta, jonka nimit?n: ?Suutarin Martta?. (Menee. Martta heitt?? haarun per??ns?).
MARTTA. Nokitonttu! (Eskon ??ni ullakosta: ?Mik? meteli siell? alhaalla??) (Jaanalle). Sin? lunttu! Enk? ole sua kielt?nyt kanssak?ymist? pit?m?st? kanssansa?
JAANA. Mit? taisin tehd?? Ei ollut h?n t?ss? k?skyst?ni.
MARTTA. Kitas kiinni ja sukankudin kynsist?si pois!--Onko se edes tuumaakaan t?n??n joutunut eteenp?in? Pois! ja laita itses Nummikoppeliin perkaamaan ja k?ske Topias sis??n. (Jaana menee). Mit? teet sin? siell? ylh??ll?? (Eskon ??ni: ?H?' puen itseni h??vaatteisin, niinkuin sanottu oli?). Tee sitten joutua ja el? kuhnaile siell?, kilpikonna! Kohta ovat lukkari ja Vilkastuksen Mikko t?ss?. (Eskon ??ni: ?Hetken p??st? olen valmis; is?n housuja ved?n parhaallaan jalkaani?). (Martta itsekseen.) Mutta t?st? h??reisustansa taasen, sen varmaan tied?n, monta naurujuttua nousta pit??, sill? h?n on aika tolvana, itsepintainen kuin vanha sonni ja joka irvihampaan leikkikalu. Kyll?p? h?nt? kohtaan, sen tiekk??n Jumal', parastani koettanut olen, sek? neuvoilla ett? k?ydenp??ll?,