Nadeschda | Page 8

hetkellinen.?Tahdotko s? s??li? ja kaikki?Unhottaa ja sopia? Oi Dmitri,?Taivaassa ja haudassa on rauha,?Veljesviha kuohuu maailmassa." --
Mietitty? noin h?n katsoo yl?s?Niinkuin oisi p??t?s vahvistunut.?Sattuman, vai viattomuudenko?Hoitajan h?n ty?t? tuossa keksii???idin silmi-liinalla nyt pyyhkii,?Juuri nyt, tuo valvovainen poika?Kasvoilt' uneen nukkunehen veljen?Kyyneleen ja hiljaisesti kielt????iti?ns? en?? itkem?st?.?Kauhistuen kasvojansa k??nt???Syrj??n veljen vihaaja, ja voiton?Hetki taas on karannut, ja h?nen?T?ytyy rohkeuttaan vahvistella.?Pois h?n hiipii niinkuin vihollisten?Valtain pilkkana h?n t??ll? oisi,?Tahtoo mets?n synkeydess? jonkun?Hetken huo'ahtaa, ja saatuansa?Voitetuksi syd?minens? kovan?Vastustuksen j?lleen palautua.
Tuskin p??ssyt oli h?n niin kauvaks?Ettei en?? sohiseva puro,?Jolta ?sken l?ks h?n, kuulununna?Illan hiljaisuudessa, kun taasen?Toinen n?ky oottamaton h?lle?Ilmestyypi mets?n synkeydess?.
Kalliolla sammaltunehella?Istui ukko vanha, sauva k?iss?,?Niinkuin patsas kalliosta tehty.?N?ytti niinkuin p??tt?nyt h?n oisi?Ei vaan p?iv?n matkan, mutta my?skin?El?m?ns? pitk?n vaelluksen;?Vaivalla h?n kohden tulevaista?Nosti silm?ns? ja lausui: "Vieras,?Veikko, naapuri, s?, jonka silm???Kuolon varjo sokaissut ei ole,?Niinkuin minun, sano, n?itk? n?ill??Seuduin vaimoa s?; ruhtinamme?Talon suloista ja lempe?t?,?Oi, vaan onnetonta puolisota??Kauvan etsinyt h?nt' olen turhaan,?Kulunut on p?iv?ni ja voimain;?Jos s? olet h?net n?hnyt, saata?H?nen luokseen mua kuolevaista,?Jonka syd?n levotonna t?ss??Syk?ht?? nyt viime-kertojansa."
Ukko lausui noin, ja Dmitri tuntee?Veljen linnan vartian, h?n tuntee?Wladimirin, hattunsa h?n kohta?P??h?n painaa syvemp?h?n, ettei?H?nt? tunnettais ja lausuu sitten:?"Ukko, onko sunkin tunnollasi?Kuorma, joka katkeraksi saattaa?El?m?n ja kuoleman? S? etsit?Ruhtinasi puolisota; mist??Rikoksesta h?nt? vastaan tahdot?Armoa s? kerj?t? nyt h?lt??"
Viel? viimeisill? voimillansa?Nousi ukko ?kin nyt ja lausui:?"Vieras, lienenk? m? villipedon?Haahmoks muuttunut, kun noin s? kysyt??Mut s? vieras olet, h?nt' et n?hnyt,?Etk? tiennyt, ett? tiiker-pedon?Vertainen vaan h?nt? vastaan voisi?Rikkoa. -- Tok' ompi rikkonunna?Vanhus my?skin, vaikk' ei vasten h?nt?.?Kummia m? olen n?hnyt, kuullut;?Ruhtinani puolisonkin n?hnyt?Linnastansa omast' ajettavan?Anopinsa k?skyst?. Oi vieras!?Kahden pienen poikasensa kanssa,?Toinen k?dess' oikeassa, toinen?Vasemmassa, ??neti h?n l?ksi?Ylt?kyllyydest??n, onnestansa?Autiohon synninmajahansa.?Itkev?n ei kenk??n h?nt? n?hnyt,?Eik? valittavan kuullut; muita?Lohduttaaksensa vaan h?n nyt el???Niinkuin enkeli, ja h?nt' ei koske?Kovat onnet oman kohtalonsa.?Kuule viel?! Ei h?n puolisonsa??iti?k??n rukouksillansa?Voinut l?hesty?, siell? Dmitri?Oil, tuo julma vainooja, jok' ootti?Saalistansa. -- Oi mun silm?n itki;?Huuliltani vuoti rukoukset,?Joit' ei ruhtinattareni raukka?Itse saanut rukoilla. M? l?ksin,?Vaivoin vuosien ja huolten vuoksi,?Linnaan Wolgan varrella, joss' asui?Ylpe? Natalia Feodorowna.?Portti oli suljettu, ei sis??n?Laskettu nyt vanhaa palveljata;?Y?t ja p?iv?t ulkona m? olin?Taivaan katon alla, saadakseni?Ruhtinattaren m? joskus n?hd?.?Viimein ilmestyi h?n; madon lailla?Matelin m? tuhkassa tuon jalon?Jalkain juureen, armahtamistansa?Kerj?ten mun rakkaan ruhtinani?Puolisolle sek? lapsillensa.?Rukouksestani ruoskittihin?Mua orja-h?ijyilla ja viimein?Sy?ksettihin pois. Kun, hylj?ttyn?,?Pieksettyn? noin, m? entisest??Kodistani l?ksin, syd?mmeeni?Vihan tuli kauhea nyt syttyi;?Seuduissa, joiss' oli rauha muinoin,?Huusin kostoa ja kirousta;?Huusin: voi Natalia Feodorowna,?Sua voi, jok' omaa lihaas vasten?Ylpe?sti raivossasi riehut!?Olkoon lemmet?n ja yksin?inen?El?m?si, ?lk??n lasten lasten?Hyv?ilys sua koskaan ilauttako,?Ja kun kuolos, toivottuna, joutuu,?Sulkekohon silm?s silloin orjain?K?det palkatut. M? ruhtinani?Velje?kin muistin, muistin tuota?Dmitri?, mi syy on rikoksehen,?Ja m? huusin -- Vieras, h?mm?styt s??Kuullessasi t?t? vihan kielt?:?Voi, voi, kirottuna kaksinkerroin?Ollos sin? julma Dmitri, jonka?Kauhistava kateus sai matkaan?Kaiken t?m?n pahan! Hedelm?t?n?Kukka olkohon se siunauskin?Jonka usein lausuin ylitsesi,?Kun s? viatonna lasna viel??Syliss?ni leikittelit muinoin.?Ratki rauhatonna, toivotonna,?Koditonna, kalvettuna sy?mmen?K?rmehilt? t?ytyy sinun rient???Kohtien esinett?, joka sua?Pakenee, tai joskus tavattuna?Sua kukistaen per?ytt??pi!?Noin m? huusin. -- Vihannut m? olen?Velje?, tuo viha rikoksena?Tuntoani vaivaa, tahdon kuolla?Rauhallisna."
H?mill?ns? seisoi?Dmitri ruhtinas, ja ukko jatkoi:?"S?, jok' elon makeutta ehk??Maistanut vaan olet, jospa muuttuu?Onnesi, ja huolten taikka vihan?Koi sun syd?nt?si kalvaa, silloin?H?nt? etsi, jota turhaan etsin.?Monet myrskyt on h?n asettanut,?Parantanut monet kivut, monen?Raskautetun omantunnon kuormat?Kevent?nyt lohdutuksillansa.?Jos m? h?net tavannut vaan oisin,?Unhottamaan oisin oppinunna,?Oppinunna anteeks antamahan,?Rauhallisna nukkua my?s saisin."
Vanhus vaikeni; ja kotvan aikaa?Haudan hiljaisuus nyt siin? kesti.?Vihdoin nousi Dmitri, k?tehens??Otti k?den vanhuksen ja virkkoi:?"Mua seuraa, tien m? sulle neuvon.?Kun s? tapaat haettavas, h?lle?Sano terveykset saattajaltas,?Lausu: t?m?n puron rannikolla?N?ille kukkaisille Dmitrin haukka?Kuoli is?nt?ns? k?den kautta,?Kun se pyyti ry?st?? kyyhkyl?ist??H?nen veljelt?ns?. Koska silloin?Dmitrin nimi vaimon h?mm?stytt??,?Virka noin: Oi vaimo, Dmitrin voima?On jo murtunut, h?n ty?l?h?sti?T?nne saatti minut, saatti minut?Rauhaan, itse ollen rauhatonna."
Sanottu; ja joutuen Nadeschdan?Rinnalle h?n ??netonn? j?tti?Vanhuksen ja pakeni pois kauvas?Niin kuin haahmo kamala ja katos?Kohtaloihin tietym?tt?mihin.
Yhdeks?s laulu.
Autuas se joka taitaa?Kaiket kohdat j?rjest?? ja syd?mmens??Nerolla vaan tehd?, hoitaa?Pienen rauhallisen onnen kukkatarhan.
Ven??n ?iti, keisarinna Katarina?Oli kerran saapununna?Ruhtinattaren Natalia Feodorownan?Wolga-virran viereisehen?Isoon, komeaan ja valkeahan linnaan,?Ynn? siihen y?pynynn?.?Oli aamu, kes?-p?iv? loisti kaunis?Maiden ylitse ja virran;?Jalo keisarinna kirkastettu seisoi?Aukeassa akkunassa,?H?nen rinnallaan, mut loitompana, seisoi?Ruhtinatar, l?himm?ss??Suljetussa akkunassa oil Potemkin?Ruhtinas, tuo Kriminniemen?Kukistaja mainio, ja my?s Bestuschew?Kreivi, vanha amiraali.
Vaiti oltiin, kunnes suuri keisarinna?K?tt? nostain hellin mielin?Lausui: "mik? katse, kaunis, todellinen!?Tuossa vaahter-puisto vanha,?Tuossa virta viljaisilla rantamaillaan,?Kummut, laaksot loitompana!?Varmaan asustaapi kansa onnellinen?Noissa kartanoissa, jotka?Punaisina, valkeina ja sinisin?,?V?reiss? juur omissamme,?V?lkky?v?t tuolla lehti-puistikossa.?Olkoon siit? sulle kiitos,?S? Natalia Feodorowna, ?idin lailla?Kun s? laupiaasti hoidat?Lapsiani Wolga-virran rantamailla!"
Linnan jalo haltiatar?H?nen k?tt??n suudellen nyt n?yrimm?sti?Lausui: "armas keisarinna,?Helppo huoleni on ollut, viljelij?n?Huoli vaan, jok' ei tee vaivaa,?Aurinko kun yl?h?lt? lakkaamatta?L?mmint?ns? maille lainaa."?Noin h?n lausui. Hymyellen hellyydell??Keisarinna viitsi jatkaa:?"Usein kiitt?nyt oon niiden kohtaloa,?Jotka vallitsevat pient??Valtakuntaa, aluetta ahtaampata,?Jota valpas silm? voipi?Kaikin puolin taitavasti tarkastella.?Autuas se joka taitaa?Kaikki kohdat j?rjest?? ja syd?mmens??Nerolla vaan tehd?, hoitaa?Pienen rauhallisen onnen kukkatarhan.?Te, Potemkin, jonka neuvot?Ovat tarkat, neuvokaapa kuinka taitaa?Katarina kaikin puolin?Tehd? maata Ven?j?n niin ihanaksi,?Viljaiseksi kuin on seutu?T??ll? Wolgan kaunihilla rantamailla?"
Kumartaen n?yrimm?sti?Jalon p??ns?, katsahtaen keisarinnaan?Vastas' ruhtinas Potemkin?Puoleks toden, puoleks leikin lausehilla:?"Yhden vaan m? neuvon tied?n,?Neuvon ainoan, se k?ytetyksi tulkoon:?Keisarinnamme, Te kallis?Meille kaikille, viel' el?k??tte kauvan." --
Tuolle lausehelle hetken?Hymyili nyt keisarinna, mutta kohta?Muuttui todeks hell? hymy?Ja h?n huokaili