Nadeschda | Page 6

ja rakkahin,?Kanss' orjattaren sukuas lis?? h?n,?H?n halvan orjan tytt?ren nainut on."
Nyt ?kin syttyin, sammuen vaaleus?Vavahti ruhtinattaren kasvoilla,?Kuin ukon nuolen kauhea heijastus,?Ja h?n nyt huoltaan hilliten virkkoi noin:?"Oi Dmitrini, sun kostolles virvoitus?Jos on sun veljes onnettomuudesta,?Huoleton ole, loppuva onnens' on.?H?n joka Ven?j?t? nyt vallitsee,?H?n ?idin huolet helposti ymm?rt??.?H?n rukoukseni kuuleva totta on,?Ja sukuamme jaloa varmaankin?Sekaannuksesta halvasta suojelee.?Huoleton ole, mull' oli poikaa kaks.?Nyt vaan on yks, en toista ma kysele;?Huoleton ole, onneton poikani,?Sua toinen t?htes saatti nyt perille."
Noin lausui h?n ja viipyvi; kyynele?Pidetty puhkesi h?nen silmist??n,?Ja k?dest? nyt ottaen poikaansa?Rukoilevaisen muodolla lausui taas:?"Nyt olet, Dmitri, ainoa poikani,?S? vaikka olet riemuton, kamala,?Sinuhun turvautuu jalo sukumme,?Et tuskautua saa, etk? hukkua.?Siis mulle toinen t?htesi virka nyt,?Nimit? rakkautesi, totta ei?Lie Ven??ss? niin kaunista, rikasta?Jaloa neitt?, joka ei mielell??n?Emosi poikaa ottaisi miehekseen.?On itse tsaaritar sua auttava?Ja suojeleva rohkeeta pyynt??s,?Nimit? vaan ken on sinun armaasi."
H?n p??tti lauseen. Dmitri nyt, k?tens??Rukoilevaisen ?itins? k?dest??Vet?si eik? peitt?nyt lempe??n:?"Emoni," virkkoi, "ei ole Dmitrisi?Sun tuskautuva, eik' ole hukkuva?Jos rajun rintansa tyk? tuoda voit?S? orjattaren, veljens? toverin."
Mut ruhtinatar horjuen nousi nyt,?Ja ylpe?sti, ??neti verkalleen?H?n l?ksi astumaan jalon, kuuluisan?Sukunsa juhlahuoneesta kirkkaasta;?Ja palvelija, ylpe?n k?skyst?,?Nyt l?hestyi ja ??neti laski h?n?Kuville j?lleen purppura-peittehet,?Ja yksin Dmitri j?i, pyh?t is?ns??Ei en?? luoneet h?nehen silmi??n.
Seitsem?s laulu.
Ja kauvan vaiti oli molemmat.?Laskeusi ottomanilleen Potemkin.?K?teens? antoi p??ns? painua?Ja Wolmar ??net?nn? ootti vaan.
"Kenralmajor Kutusow, kun h?n saapuu,?H?n kabinettiini on laskettava,?Mut kaikki muut, Markow, kasakka Platow?Ja Wolmar Paulowitsch, ne saavat oottaa."?Noin puhuen Potemkin heittihen?Tilalle purppuraisen ottomanin,?Ja adjutantti h?nen k?sky?ns??Kumartain kuunteli ja l?ksi pois.
Mut otsaa ruhtinaan nyt pilvi peitti,?Tylylt?, v?syneelt? n?ytti silm?t,?Ja joskus k?tehens? kauniisen?H?n otti maljan ruusu-viini??Ja huulilleen vei vaan sen tuoksua.
Lyhyen hetken kuluttua taasen?Ovea aukaistihin ja Kutusow?Sis?h?n astui. -- Liikahtamatta?Potemkin istui, silm?luomilleen?K?tens? nosti, tarkoin vierastaan?Vaan katseli, ja hiukan nyyk?hytt?in?P??t?ns? puhui noilla lauseilla:?"Teit' olen, kenraali, nyt k?skenyt,?Te tied?tte mint?hden. Mielell??Pahalla jalo keisarinnamme?Paraatia nyt ?sken katseli:?Tavaton tyhmyys ruumiin k?yt?ksess?,?Kepeempi keksi? kuin kertoa,?Sanalla sanoin -- huolimattomuus?Ja vallattomuus sorti rivimme:?Mit' olen kuristanne aatteleva?"
H?n vaikeni, ja vaiti oli my?skin?Kenraali nuori, kasvoillensa vaan?Nous veri, jok' oil rannat Kagulin?Ja Saborin ja Largan punannunna;?Sen keksi ruhtinas ja virkkoi taas:?"Mun helppoon moitteeseni ette suostu,?Ehk' ette ole mit??n vikaa n?hnyt??No, mit? krenat??ri viittasi?Hyv?lle rivikumppalillensa??Ra'otta tapahtuiko k??nn?kset,?Komentajien silm?t p??llikk?h?n?Oliko siirrettyn?, kuka taakseen?Katsasteli, ja kenen koukkaluuta?Per?st??n veti seitsem?s rykmentti,?Kun oil jo seisahtunut? Paljo ois?Vikoja viel? mainittavia.?Selitt?k??p? nyt, kenraal Kutusow,?Tavattomuuden t?m?n mik' on syy?"
Nyt ylpe?sti katsoi ruhtinas;?Kenraali nuori, p??t??n n?yrimm?sti?Kumartain, vastas: "Teid?n korkeutenne,?Vast' ovat Turkin maalta palanneet?Useimmat n?ist? sotamiehist?,?Ja toiset ovat vasta-alkavia?Sodassa kaatuneiden sijaan saadut.?Viel' ovat nuoret osaamattomat,?Ja vanhemmat on sodan, vaivain, marssein?Pulassa ehk? unhottanehet??kseerauksen tarkan monet mutkat."
Noin lausui h?n, mut istuimeltaan nousi,?Nyt kiivastunut ruhtinas ja virkkoi:?"Ivan Ilarianowitsch, s? ell?s?Nimit? noita syit?, syy on siihen?Syvempi; itsevallituksen henki?Nyt tarttuu kansoihin, ja mist?, se?On kotoisin, se kyll? tuttu on.?Genevess' syntynehet hullut neuvot?Euroopan muita maita ovat pahoin?Jo hurmanneet ja myrkkyns? my?s t?nne?Levitt?nehet. Halautuupi tunto?Totella korkeampaa s??nt??,?Ja halu vihaisempaa palvella.?Puheita kuuluu ihmis-arvosta,?Jok' oisi muka muu kuin ihmis-n?yryys?Totella esivallan k?skyj?. --?Jokainen pyyt?? olla keskuksena,?Jonk' ymp?rill? kansain onni py?rii.?Tunnustakaa, kenraali, ootte nuori --?Vilahti suulla ruhtinaan nyt nauru --?Tunnustakaapa, ettek?, my?s tekin,?Isoksi, mainioksi itse?nne,?Arvannut ole joskus, ettek??Te uneksinut kuink' on Ven??n maa?Oleva vallassanne viel? kerran??Mink' arvoinen on p?t?inen paraati?Ja halpa ?kseeraus sille, joka?Jaloista voitoista noin uneksii!"
Puheensa loppui. Nuori sankari?Syv?sti koskettuna siihen virkkoi:?"Parempi korkeutta, ruhtinain,?On mulle maamme eest? taistella,?Sen onnen sain, en muuta pyyt?nyt.?Unistain -- olen uneksinut m?kin --?Oil kauniin Ven?j?lle uhrata?Min silt? sain, mun vakaan syd?mmeni."
Ei puhua h?n en?? saanut: h?nt??Kohotetulla sormellansa esti?Nyt ruhtinas ja itse lausui noin:?"Pit??pi teid?n p?iv?kaudet nyt??kseeruutella miehi?nne, kunnes?Vanhoista haihtuu muisto Turkin maan?Ja nuoret kaikki temput oppivat.?Kutusow, ty?nne ovat muistettavat,?Mut j?rjestys ja kovuus tarpeen on;?Ei soturi saa muuta muistella?Kuin mit? h?lle pannaan teht?v?ksi.?Hyv?sti j??k??, kenraalini, mua kutsuu?Asia t?rke?, mut ik?v??Ja ajan rientoin kanssa yhdistetty."
Sen lausui h?n. Kenraali l?ksi pois,?Ja esihuoneesen Potemkin astui.?Ko'ossa oven suussa seisoivat?Pelvossa, toivoss' siell? vihaisemmat?Ja alhaisemmat upseerit; ja heit??Nyt ylpe?sti jalo ruhtinas?L?hestyi, seisahtui ja hetken heit??Sanaakaan virkkamatta katsahteli?Ja viimein lausui tuimat lausehet:?"Te herrat evestit, te nelj?nnest??Ja viidennest?, seitsem?nnest??Rykmentist?, te muutkin upseerit,?Ja Platow, te, Markow, te, kai te kaikki?Olette menett?neet miekkanne?Nyt t?n??n. -- Ei, ei huoli vastata,?Ei lainkaan puolustella! Keisarinnan?Ylh?inen nimip?iv? armoa?Nyt suopi vaan. --?Ajoissa millisiss? el?mme??Vertaisenansa p??llikk? nyt pit???Halvinta miest?, jok' on tapellut?Sodassa joskus h?nen rinnallansa,?Ja h?nt? hyv?ilee ja s??stelee,?Helposti kohtelee ja vaatiipi?My?s helppoutta kohti itse??n.?Oletteko, Markow, te, ohjes??nn?n?Mukahan vailla yht? nappia??Ja Platow, kunnian t?hti kaulassanne --?Jos enemmin se paljastua saisi.?Liianko paljo muista eroisitte??Tavattomuutta voi! Jos p?lkyist??Tekisi soturia, totta ne?Paremmat aina olisivat noita,?Jotk' eiv?t konsanaan voi totella.?Te nauratte? Ei sovi ilkkua.?Te Kulnew, riemusilm?, mik? on?Ilonne syy? Se ehk?, ett? ?sken?Kasakoillanne rahvaan karkoititte?Paraadista? Oi maa, oi Ven?j?!?Oil voimas j?nsi vahva j?rjestys?Ja poikais itsekielt?misen into;?Ei saa se j?nsi koskaan lauhtua. --?Te Wolmar Paulovitsch, te j??tte t?nne,?Minua seuraatte. M? sanon viel?:?Nyt keisarinnan nimip?iv? armon?On teille muille antava."
Kun sai?Sen lausuneeksi, j?lleen kabinettiin?Potemkin meni, nuori ruhtinas?J?lest? astui aivan ??net?nn?.
Ja kauvan vaiti oli molemmat,?Laskeusi ottomanilleen Potemkin,?K?teens? antoi p??ns? painua,?Ja Wolmar ??net?nn? ootti vaan.?Kun kotvan aikaa noin oil kulunut,?Kohensihen Potemkin, tuimasti?Ter?v?n kotka-silm?ns? h?n siirti?Nyt Wolmar ruhtinaan ja lausui noin:?"Puheita kapinoista olen kuullut,?Sodista vasten j?rjestyst?, jolle?Perhetten, valtakuntain menestys?On perustettuna; on kysymys?Sodasta vasten vanhempien valtaa?Omassa maassa,