Nadeschda | Page 3

k?det rukoilee:?"Herrani, n?e orjattares' kyyneleet,??l' onnettomaan vihastu!?Jos onni parempi ois h?lle suotuna,?Ois hempumensa paremmat.?Mun seppeleeni, vy?ni rumat on;?Kun noita tein, m? mietin noin:?Niin k?yh?n? ei olki kasvanut kuin m?,?Niin riemutonna hein? ei.?Sun tahdostasi, ruhtinas, m? kuitenkin?Pukuni muutan mielell?ni,?Ja rinnaltani p??st?n karkeen ohdakkeen?Ja k?tken syd?mmeeni sen."
Sen lausuttua seppeleens? karkean?Samassa p??st??n p??stelee,?Ja irtauttaen olkiraipan vy?lt?ns??Rukoilemahan rupee taas:?"Oi ruhtinain, vihas' heit? armosta?V?h?ksi hetkiseksi vaan,?Ja suo mun n?hd? lempeyden kasvosi?Ja kiitt?in sua kuuntua!"
Noin rukouksen l?mpim?ll? hengell??H?n armaansa oil kohdannut,?Ja viipyy polvillaan, ei suulla rukoillen,?Vaan rakkaudella silm?ns?.
Kas, rukoilijan silm?ss? jo kauvan on?Lev?nnyt silm? Wolmarin;?H?n tahtoo puhua, vaan huokaus syd?mmen?Puheensa onpi ainoa.?Ei kaunotarta moista ole n?hnyt h?n?Moskwaan, ei Wolgan varrella;?Ja syv??n lumoukseen vajoo sielunsa?Ja valveilla h?n uneksii.?Nyt l?heneksen Dmitri voittoriemussaan?Ja hiljaa hiiskaa veljelleen:?"S? orjattaren haukastani lupasit.?No, valittuni olkoon tuo."
Nyt lupaustaan muisteleepi Wolmari?Ja her?? heti unestaan;?Vivahtelevat silm?ns? nyt oudosti,?Ja veri katoo kasvoiltaan.?Kovasti vihdoin tarttuu k?teen veljens??Ja lausuu: "valta sulia on,?Siis valitse, vaan orjatar s? valitse;?Tuo neitonen -- h?n vapaa on.?Jok' enkeliksi onpi syntynynn?, h?n?On vapaa synnyinhetkest??n;?Nyt h?lle vapauden annan, lahjaks ei,?Vaan julki vahvistukseksi."
Ja orjatarta kohden taas h?n k??nn?ksen?Ja lausuu lempe?sti noin:?"Nadeschda, nouse, vapaa oot, kuin lintu on,?Ei en??n sulla herraa oo.?Mut kyyhky raukka, kaksi haukkaa jaloa?Nyt taistelevat sinusta;?Oi minne taidat siivill?si lennell??Ja miss? turvaa etsi??"
Ihana impi nousee nyt ja suudellen?Puhujan k?tt? vastailee:?"Mets?ss? kenen luona kyyhky suojan sai,?Sen luona saanen min?kin,?Sun luokses', ruhtinas, m? rienn?n turvaton?Ja turvan tied?n l?yt?v?in;?Mua pelastava onpi armo syd?mmen?Haukasta sun ja veljesi."
?kisti punastuivat kasvot Wolmarin,?Ja vastaamatta viittasee?H?n veljelleen, ja kohta linnan huoneihin?He katosivat molemmat.?Mut taru kertoo Dmitrin vaiti kulkeneen?Is?ns? linnan huoneissa,?Ja katsellehen muinais-aikain muistoja?Syd?mmen sotaa sotien.?Kun iltaselle veljet oli istuneet?Sovussa sangen huonossa,?Oil Dmitri juro tyhjent?nyt kolmasti?Champagneviini-maljansa.
H?n ensim?isen maljan omistanut oil?Onnelliselle veljelleen,?Jok' oli omansa, kun ?idin vallassa?H?n itse oli linnassaan,?Ja sitten maljan sille, jonka syd?nt??Ei kova onni murtaa voi,?Ja joka taitaa tahdollansa lujalla?Elonsa vaiheet vallita.
H?n toiseks onneaan oil kiitt?nyt, kun oil?H?n vilpit?n, ei petturi,?Ja maljan juonut sille, joka lupaustaan?Ei pet? vaikka murtuisi.
Ja kolmanneks h?n oli noussut p?yd?st??Ja maljallansa koskenut?Veljens? maljahan ja silloin lausunut:?"Sun muistoksesi maljan juon,?S? Wolmar ruhtinas, s?, jonka k?sist??Oon orjatartain periv?."?Samana y?n? majalla Miljutinin?Oil seisahtunut aseissaan?Ratsastaja, se oli Wolmar ruhtinan?Juur uskollisin palvelia.?H?n ratsunsa oil oven suuhun j?tt?nyt?Ja k?ynyt sis??n varoiten?Ja hetken p??st? sielt? palautuen taas?Nadeschdan tuonut seurassaan,?Ja neiden satulansa eteen nostanut?Ja itse noussut siihen my?s,?Ja kannustanut varsaansa ja ??neti?Pois paennunna niin kuin y?.
Mut retket neiden, kodistaan noin kadonneen,?Ne oli kauvan peitetyt;?Ja rahvas oli vaiti taikka lauleli?Paosta kummallisesta.?Ja jos Miljutinia joskus tutkittiin,?H?n vaiti p??t??n puisti vaan?Ja kyynelsilmin katsahteli tielle p?in,?Ilonsa kunne karkasi.
Nelj?s laulu.
Oon paljon kysellynn?,?Niin monta kysymyst??Oon tehnyt kuin on kes?n?Ja talven hetkee siit??Kun sain sun viimein n?hd?.
Kaukaisen Kaaman maille?Hovien turhuudesta?Oil leski ruhtinatar,?Onnensa hylk??m?n?,?Paennut; virran viereen,?Sen niinipuiden suojaan?Asunnon asettanut.?Tyt?rt? nuorta kolme?Oil h?nen ilonansa.
Tuon asunnon kuu valais'?Ehtoona muutamana,?Sen metsist?iss? tuulet?Kev?iset kisailivat?Somilla varjosilla.
Samoissa varjosissa,?Tuulissa lauhkeissa,?Tuuheissa metsist?iss??Ihana impi istui?Ja nuori mies, hiljaa?Puhellen pitkin iltaa.
Syleillen, suudellen he?Puhuvat kauvan viel?.?Kuin pilvet taivahalla?Sinert?v?ll? syntyy?V?list? ruskeiksi.?V?list? valkoisiksi,?V?list? synkeiksi,?Niin sanat my?skin syntyi?Nyt heid?n rakkautensa?Taivaalla siint?v?ll?.
Ja nuori mies h?n lausui:?"Oon paljon kysellynn?,?Niin monta kysymyst??Oon tehnyt kuin on talven?Ja kes?n hetkee siit??Kun sain sun viimein n?hd?;?Ja kummun p??ll? kuu on?Jo noussut taivahalle,?Ja ilta kiiruhtaapi,?Ja viel? kyseleisin."
Hymyillen virkkoi neiti:?"Oon paljon vastaellut,?Niin monasti sen tehnyt?Kuin ruhtinani armo?On mulle ilon suonut.?M? miten t??ll? olen?Salattu, suojeltuna?Elellyt onnellisna,?Sisarten siskosena,?Ja ?idin tytt?ren?,?Oon kaikki vastaellut,?Ja viel? vastaileisin."
Nuor' ruhtinas nyt lausui:?"On t?ss? yst?v?ni?Kodissa tyveness??K?sill? hellimmill??Hoidettu kukkaseni,?Ja h?nen kukkasieluns'?On kauniiks kasvatettu:?My?s paljon tiet?m?h?n?H?n onpi oppinunna,?Tok' ei h?n tied? mist??Mun onnein syntyy silloin?Kun h?lle suuta annan."
Ihana impi lausui:?"Nyt on mun ruhtinani?Kuin merta kulkevainen,?Jok' ei voi maata n?hd?,?Vaan kukkatuoksun tuntee,?Ja ihmeksii ja etsii?Ja luulee kukka-aarteen?Povellaan k?tkev?ns?.?Oi ruhtinas, se onni?Suloinen, jonka tunnet?Minua suudellessas,?Se vaan mun onnen onpi?Sua kohden tuoksuava."
Mut Wolmar hymyellen?Nyt vastasi: "s? vasta?Oot onnellinen, koska?Sun onnesi on omas.?Kun merimiesi raukka?M? kukkarannaltani?Oon poissa, riemu silloin?Ei loista silmiss?ni;?Maa onpi autiona?Ja taivas t?hdet?nn??Ja murhe mieless?ni?Ja kaiho katkerainen.?Nadeschda puhuu totta,?Mun riemuin on vaan laina?H?nelt? ainoalta."
H?n neiden k?den otti?Ja lausui hymyellen:?"Nyt riemuni m? tunnen,?Mik' on Nadeschdan riemu?"
"Mun lempeni se onpi?Mun riemuni, ei sammu?Se niin kuin ruhtinoiden."
"Sun lempesi se onpi?Sun riemusi, siis mulle?Nyt lausu mik' on lempi?"
Hymyillen neiti siihen?Nyt vastaa: "ruhtinani?Ei tied? sit?, kysyy:?Oi tiet?isink? itse!?Sen tied?n ett? muinoin?Ajassa lapsuuteni?Mun mielein oli aina?Kuin lumi vuoriloilla?V?liss? maan ja taivaan,?Niin ratki rauhallinen,?Niin suojeltu, niin valkee,?Mut niinp? kylm? my?skin.?Vaan aurinko tuo armas,?Suloisen silm?n s?teet?Kun siihen sattui k?ym??n.?Se aatoksiin ja tuntoin?Virroiksi suli silloin,?Vapaaksi p??sten juoksi?Aloja, h?lle ennen?Juur tuntemattomia,?Se l?mpeni ja syntyi?Kuvastimeksi, josta?Sininen taivas loisti,?Ja maakin kukkinensa,?Ja jonka syvyytehen?Tuo sulo silm? k?tkiin."
"Ja kenen, lausu neiti,?Tuo sulo silm? oli?"
Ei neiti vastannunna,?H?n p??ns? loistavaisen?Vain painoi kepe?sti?Olalle ruhtinansa.?Samassa tuulen henki?Lehahti lehdikossa,?Vavahtelivat lehdet,?Vavahtelivat varjot,?Ja neiden kiharoissa?Kuun loiste leimahteli.
Ja ??nett?m?n hetken?Per?st? taasen nosti?Ihana impi p??ns??Ja lausui: "kysellynn??On paljon ruhtinani,?M? kysyisin vaan yht?,?Anoen vastausta:?Jo kahdesti oon n?hnyt?M? lehdon lehdistyv?n?Ja kuivettuvan j?lleen?Ja kahdesti vaan t??ll??On ruhtinani k?ynyt.?Ja kuitenkin h?n sanoo?Ilonsa, ainoansa?T??ll' olevan, no miksi?H?n tuleepi niin harvoin?"
Vavahti lehdon varjo?Ja ehk? syd?mmenkin?Otsalla ruhtinan nyt;?H?n vastaukseks virkkoi:?"Nadeschda, vangittuna?Minua pid?tt?v?t?Nuo keisarkaupunkimme?Ilot ja huvitukset,?Ja sankarmaineen pyynt?."
Ihana impi lausui:?"Oon kahdesti vain n?hnyt?M? lehdon lehdistyv?n?Ja kuivettuvan j?lleen,?Ja kahdesti jo t??ll??On ruhtinani k?ynyt.?Kun keisarkaupunkimme?Ilot ja huvit, h?nt??Noin pid?tt?v?t, miksi?H?n tuleepi niin usein?"
Hymyillen, huokaellen?Nyt nuori ruhtinas noin?Saneli: "neitiseni,?Oi kuinka mielell?ni?M? viipyisin