Nadeschda | Page 7

teille tuttu?"?Ei ??nt?nynn? nuori ruhtinas,?Ja vanha jatkoi: "nuorukainen meid?n?Suvuista jaloimmista, hurmattu?Ajamme myrkkyisist? opeista?Jokaisen yht?arvoisuudesta,?Unhotti lapsen velvollisuudet,?Sukunsa suuren muistot mainiot,?Ja halvan vaimon nai; ei tuommoista?H?peet? ennen ole tapahtunut;?Tuon nuorukaisen ehk? tunnette?"
Noin lausuin vastausta oottamatta?H?n lis?s malttuneella ??nell?:?"Oil ruhtinas; h?n, vanhempainsa toivo,?Is?ns? kuoltua saa h?nen maistaan?Isoista toisen peri?. H?n maataan?K?y katsomaan, ja nuori silm?ns??Nyt siell? keksii nuoren orjattaren;?Ihanat kasvot, povi puhkea --?Kas, nuohan kaikista on kallihimmat!?No hyv?; tuon h?n ottaa huvikseen?Ja k?tkee, mihin? -- sit ei tiedet?,?Ja vuotta kaks h?n el?? h?nen kanssaan.?No, luultiin h?nen viimein kyll?styv?n?Ilohon tuohon, unehuksiin koko?Tuon iloasiankin viimein j??v?n,?Mut eip? niin; H?n saapuu joka p?iv??Hoviinsa ruhtinas, jok' ansainnut?Oil monet virka-arvot riviss?mme,?Ja puolison tuo matkassaan, mut kenen? --?Oi h?peet' ??ret?nt?! -- orjattaren.?Ei asia viel ole julkaistava,?Sen tutut muutamat vaan tuntevat.?Taas kuluu vuosia ja, ruhtinan?Jaloa kunniataan kasvattaissa,?Hovissaan syntyy seka-siki?it?.?Ei h?peet? voi en?? salata,?Emolle ruhtinan se ilmestyypi?Ja s?rkee jalon ?idin syd?nt?.?Nyt, Wolmar Paulovitsch, on kuva valmis,?Te itse ootte kuvaaja, no onko?Asian mukainen t?? kuvaus?"?H?n viittasi nyt, ett? vastausta?H?n odotti, ja huoletonna j?lleen?Nojasi p??ns? vasten k?tt?ns?.
Kehoittamatta Wolmar ruhtinas?Vihansa laski vallalle ja lausui:?"M? tunnen ruhtinan, h?n peri??Sai linnan, linnan kanssa orjattaren,?Juur orjattaren, -- orjattarena?H?n oli kunnes silm? ruhtinaan?Tapasi h?nen, vaan ei sitten en??.?Ei h?nen kasvojensa kauneus eik??Povensa puhkea, mun ruhtinani,?Niinkuin te varoatte, vapautta?Hankkineet h?lle; syd?minens? eest??H?n syd?mmelt? sai sen, saipa viel??Suloisen turvan ruhtinattaren?Tyk?n? suurisukuisen. Kun siin??Oil kauniiks hedelm?ksi puhjennut?Ihana kukoistuksensa, niin h?net?Aviovaimoks otti herransa,?Jok' on nyt t?ss? tuomiotaan oottain".
Puheensa p??ttyi. Waltias Potemkin?Sanoiksi virkki tyvenen? taas:?"Emonne jalon murhe s??litt??pi?Syd?nt? hell?n keisarinnamme,?Jok' itse ?iti on; h?n tahtoopi?Emonne p??st?? siit? h?pe?st??Ett' orjattaren ottaa mini?kseen;?Sen h?nen viisautensa ylev??On ymm?rt?nyt, ett? valtakunta,?Niin lavea, kuin Ven?j?, on koossa?Siteill? pidett?v? vahvoilla,?Ja ett?, jos vaan joku niist? pett??,?Niin kaatuu ratki koko rakennus.?H?n tahtonsa nyt julistaa mun kauttain:?Nyt juuri, Wolmar ruhtinas, on teid?n?Toimenne tarpeellinen Tomskissa;?Emonne maatanne sill' aikaa hoitaa?Luvalla keisarinnan. L?hd?st?nne?Jo pidetty on huoli, rattahat?Jo ovat valmistetut. Tomskissa?Te saatte neuvon toimituksistanne.?Hyv?sti j??k??!"
Veri karkasi?Poskilta Wolmarin, h?n j?hmenneen??Potemkinia hetken silm?ili?Ja virkkoi: "Teill' on valta, mut?M? olen mies, ei k?y mun rukoilla.?On joku, joka voisi rukoilla?Edest?ni ja omast edest?ns??Vaan h?nt' ei kuulla, h?net hylj?t??n.?H?nett?, ruhtinas, viel' oisi kaksi,?Jotk' ehk? saisi rukoella; mutta?Is?ns? nime? voi tuskin viel??He mainitakaan. Teilt?, ruhtinas,?Nyt viimeksi m? kysyn: vied??nk??Mua el?v?n? haudattavaksi,?Vai saanenko m? viel? maailmassa?Mun omiani koskaan kohdata?"
Nyt jalomielinen Poteinkin nousi?Ja h?nt? k?teen tarttui, virkkoi noin:?"S? Wolmar Paulowitsch, m? hyvin tunsin?Is?nne, vieress?ni seisoi h?n?Jyryss? tappeluin ja h?nen t?hden?M? soisin kevent?? nyt ylpe?n?Poikansa kovaa onnea. M? tunnen?Tuon vanhan neuvon: tottele ja oota!?Sen annan, muut' en voi, j?? hyv?sti!"
Kahdeksas laulu.
Koska tuossa ep?illen h?n viipyy,?Itsekiusaajana onnetonna,?Liikutuksiltansa h?ilytetty,?P?iv? laskeksen ja ilta nousee?Maiden yli rusko-siivill?ns?.
Mitk? oudot muukalaiset ??net,?Mitk? raivoovaisten hurjat huudot?Kuuluvat, Moskvaa, nyt rannallasi,?Linnass' aina ennen tyveness??Wolmar ruhtinaan? Vai siten h?nen?Nuori puolisonsa huolineeko?El?m?n ja lemmen kukoistuksen?Aikaa, syd?mens? ensim?ist??Onnea, nyt h?nest' eksynytt???Ell?s tutki! Linnan hallitsevat?Muukalaiset Wolgalta, nuo h?ijyt?Orjat, joita sinne l?hett?nyt?On Natalia Feodorowna, nuoren?Ruhtinaan ylev?n ?iti uljas.
Karkoitettuna ja turvatonna?Oil Nadeschda raukka paennunna?Matalahan synnyin-majahansa;?Onnen lahjoista h?n korjatuksi?Saanut oil vaan kaksi poikastansa.?Luonto oli kev??ks pukeutunut,?H?nen povessaan vaan kesti talvi;?Nyt h?n peitt?? puitten pimentohon?Huolensa juur saman puron luona,?Kussa viisitoistavuotisena?Muinoin ilomielisn? h?n liikkui.
??net?nn? rannan nurmikolla?Nyt h?n istuu niinkuin unissansa,?Toisinaan h?n painaa p??ns? alas,?Otsaa vaaleata alentaapi,?Kunnes taasen vallattomani riemuin?Huuto sortaa seudun tyyneytt?,?Silloin taas h?n her??pi ja katsoo?Ilmaa kohden sek? kuunteleepi.
Kuitenkaan ei sulo silm? huolta?Vaan nyt ilmoita, my?s pelkoakin.?Tuulen liikuntoa lehdikossa?S?ik?ht??pi usein h?n ja rastaan?Laulun lirityst? puistikossa.?Kauvaks paeta h?n tahtois, mutta?Nostattaa, ei henno sylihins??Nukkunutta pient? Igoria,?Nukkunutta kauvaks ?itisens??Huolista ja niiden luona toki;?Toinen poikasensa ilomielin?Perhosia, pyyt?? rannikolla.?Noin h?n viipyy; mist? murhe h?ll???Tuommoinen on sanoma nyt tullut:?"S?, jok' oppinut oot surujasi?Kantamaan valittamatta, muita?Lohduttaakses, itse yksin j??m??n?Lohdutuksetta, oi ruhtinatar,?Kallis kaikille kuin taivahainen,?Ilonamme et saa en?? olla;?Hurjat haukat ajaa kyyhkyl?ist?;?Pois nyt eh?t?, t??ll' onpi Dmitri?Puolisosi veikko v?ijyv?inen."?Viel' on kerran tahtonut Nadeschda?Sanoa j??hyv?isens? aivan??kin kulunehen lapsuutensa?Rakkahille muisto-mantereille. --
P?iv? painuu, varjot pitkistyv?t;?Puitten v?liss?, kas, varjo muita?Mustempi nyt liikkuu, l?hestyypi;?Se on Dmitri. -- Tuli-silmiins? on?Saaliinsa jo tavannut; jo voitto?Houkuttaapi, nytp? palkittavat?Ovat monen vuoden julmat, kovat?Hengen riidat, kurjat houraukset,?Levottomat y?t ja synk?t p?iv?t.?Silm?nr?p?ys vaan, ja enn?tt?nyt?Perille h?n onpi pyrint?ns?.?Kuitenkin mik' ihme! kas kuin muuttuu?Muotonsa, h?n ep?ilee ja piilee,?Kun Nadeschdan kasvot h?n nyt n?kee.?Muoto tuo, oi kuinka yhdenlainen?Mutta toisenlainen toki onpi,?Kuin se muoto, joka h?lle silm??n?Kerran tarttui l?htem?tt?m?ksi;?Ihanaa h?n etsii orjatarta,?Siivoa ja ruusunlaista neitt?,?Mutta l?yt?? kalvennehen ?idin,?Jok' on aikasehen vakautunut?Elon tosity?ss?, kirkastunut?N?yryydess? murheen, huolen alla.?Katso, kuinka Dmitri ep?ileepi.?Vallat synke?t nyt taistelevat?H?nen rinnassaan, ei voi h?n p??tt???Viipy?, ei eteenp?ink??n menn?.
Koska ep?illen h?n tuossa viipyy?Itsekiusaajana onnetonna,?Liikutuksiltansa h?ilytetty,?P?iv? laskeksen ja ilta nousee?Maiden yli rusko-siivill?ns?.?Mutta verisuonten kuohuessa?Kuulee h?n nyt juuri niinkuin kaukaa?Hiljaisen ja vienon henki-??nen:?"Dmitri, kas, jo luonnon lepo-aika?Joutuu; rauhan, unen, unhotuksen?Lieto valta varsin valmistuupi.?Rauenneella ??nell? jo lintu?Toveriaan kotihinsa kutsuu,?Tuuloselle mets? kuiskuttaapi?Nyt j??hyv?iset ja taivahalta?Iltakaste kukkavuotehelle?Laskeksen. Oi, Dmitri, koska rauhaa?Maa ja taivas tahtoo, syd?mmesi?Miksi riehuu ratki rauhatonna?"
Noita kuulee h?n nyt, niinkuin aaltoin?Kuohuessa purjehtija kuulee?J?tetyilt? rantamailta viel??Paimen-sarven sulot loppusoinnut,?Ja h?n huokailee ja maahan siirt???Silm?ns?; h?n niinkuin h?pe?isi,?Kunnes taasen her?? raivouden?Henget; heid?n houkutuksiansa?Mieless?ns? noin h?n selitt??pi:?"Dmitri, pelkuri, sua s?ikytt??k??Illan hiljaisuus, vai orvon vaimon?Kasvot kalvakkaat, sent?hden ootko?Vuosia s? taistellunna, ett??Voiton hetken? s? horjahtaisit??Nouse, valhe sua vaan nyt pilkkaa!?Mik' on lepo? Tuiman myrskyilman?Helpoitus se vaan on hetkellinen.?Tahdotko s? s??li? ja