Muuan markkinamies | Page 9

lausuin sit? sielt? mets?n v?elle, eik? silloin en?? mieleeni johtunutkaan, ett? mummon ukkovaari oli saanut jalkapuussa istua. Min? vain laskettelin kirjan mukaan, ja kun siit? loppui, niin panin omiani lis?ksi.
--Omia runojanneko?
--Ei ne runoja olleet eik? mit??n ... kaikenlaisia tyhji? pajatuksia vain.--Vaan ne olivat ihania aikoja ne, eik? ne koskaan takaisin tule.
--Eih?n lapsuutensa viattomia p?ivi? koskaan t?ss? el?m?ss? takaisin saa, lis?sin siihen.
--Niin minulle on aina k?ynyt, ett? kun olen onnen korkeimmalla kukkulalla olevinani, niin silloin sielt? luiskahdan alas kuin lumi puun oksalta suvis??ll?.
Min? sanoin, ett? ?niinp? on minunkin useimmiten k?ynyt.?
--Onko herrallekin niin k?ynyt?--No, samahan taitaa olla kuninkaan kuin kerj?l?isenkin.
--Mutta kuinkas teid?n sitten k?vi? kysyin min?, uteliaana tiet?m??n enemp?? tuon miehen el?m?st?.
--Kuinkako sitten k?vi?--Niin, sitten k?vi sill? lailla, ett? kun tulin kuudennelletoista, niin loppui el?kkeen anto, ja mummo pantiin pit?j?t? kiert?m??n.
--Ent?s te?
--Min? j?in viel? paimeneksi v?h?ksi aikaa, mutta en min? kauan ollut, kun jo tuli l?ht? minullekin.--Oli, n?etsen, sill? lailla, ett? min? kerran, kuinka lienen, olin unhottanut sen kirjani konttiin, enk? k?tkenytk??n sit? mets??n. Sielt? olivat piiat sen l?yt?neet ja vieneet is?nn?lle, jolle olivat sanoneet muiden talojen paimenilta kuulleensa, ett? min? metsiss? kiville ja kannoille saarnailen ja veisaan semmoista, jota ei kukaan tied?, mit? se on. ?Liek? se sen t?st? kirjasta oppinut?, olivat sanoneet--?katsokaapas, is?nt?, mik? kirja se on ... se oli sen kontin pohjalla tuohiin k??rittyn?.?--Tuolla lailla olivat piiat kannelleet--em?nt? sen minulle j?lkeenp?in kertoi--ja is?nt? tukisti minua ja otti kirjan pois.--?Kuka sen tiet??, jos sin? sen olet mist? varastanut? Sit? pit?? kirkossa kuuluttaa?, sanoi h?n minulle eik?, p?ll?, osannut kannesta lukea maisterin nime?.
--Mit?s te silloin?
--Mit?k? min?n--En muuta kuin l?hdin itsekseni paimeneen, itkien, kun ei nyt ollut, mill? aikansa siell? kuluttaisi. Min? ajoin karjan koleaan korpeen ja ajattelin, ett? olkoot!--Mutta kun itku oli v?h?n karvasta mielt?ni lauhduttanut, niin sitten jo rupesin muistelemaan niit? lauluja, joita siin? kirjassa oli, joka oli minulta ry?stetty. Monta min? niist? ulkoakin muistin ja hyr?ilin siin? itsekseni, kun istuin kaatuneen korpikuusen tyvell?. Mutta kun en en?? muutamata kohtaa muistanutkaan ja laulu katkesi siihen, niin tuli mieli pahaksi uudelleen ja katkeroitui katkeroitumistaan.--Min? koettelin sitten aukkopaikkoihin omia sanojani sovitella ja ihmeekseni se onnistuikin, niin ett? kun huomenna taas samaa laulua laulelin, niin se sujuikin kokonaan, enk? min? en?? huomannutkaan, mik? siin? oli omaa ja mik? ei. Kaikki tuntui silt?, kuin olisi se ollut sit?, jota kirjassakin oli.
--Ja sill? lailla tuli teist? siis runoniekka?
--Mik?h?n lie tullutkin. On ne muutamat minua tainneet siksikin sanoa, mutta siit? alkaen minulla oli ainainen halu ajatella ja itsekseni puhella kaikesta, mik? mieless?ni liikkui, sill? lailla, ett? siit? ajattelin ja puhelin, niinkuin olisin tuota kirjaa lukenut. Syd?mess? tuntui sitten aina semmoista alituista ahdistusta, ja kurkkua painoi niin kummallisesti, ett? se pakotti laulamaan. Ja kun olin v?h?n aikaa laulanut jotain, niin kohta jo helpotti. V?hitellen alkoi tulla mieleen ihan omia sanoja, ja niit? oli paljon hauskempi laulaa kuin kirjan sanoja. Ja kun yh? paremmin sill? lailla alkoi osata laulun mukaan ajatella, niin sit? enemm?n sit? sitten sill? lailla ajattelikin ... enk? min? v?list? pitkiin p?iviin muulla lailla ajatellutkaan.
--Mink?laisista asioista te sitten lauloitte? kysyin min? aina kasvavalla uteliaisuudella.
--Min? lauloin kaikenlaisista, mit? vain mieleeni tuli. Kun kuulin k?en kukkuvan, niin min? ajattelin, ett? mit?h?n se kukkuu, ja sitten jo siit? itse lauloin:
Mit? kukut k?ki kulta, iloittelet ilman lintu, helakasti helkyttelet? Kukutko sin? minulle, kaimallesi kaiuttelet, vai etk? aattele minua, paimenpoikaa pienokaista, karjan kanssa kulkevaista----
Semmoista oli se laulu, mutta v?list? min? olin olevinani Muurikki, ja kun tultiin hyville ruokamaille, niin silloin min? taas lauloin n?in:
Hyv? on mulla Muurikilla, kellokkaalla k?llytell?, kun on ruohoa runsahasti, vihantata viljavasti-- Sitten on lysti lypsyll' olla maha t?ynn? m?rehdell?----
Ja viel? min? kirkostakin lauluja tein, joka n?kyi mets?n yli sinne Rajam?en rinteille, joilla karja kulki:
Kaunihit on nuo kirkon ristit, pyh?t pallot paistavaiset, iltaruskon riutuessa, kun ne kauas kuumottavat helottavat halki ilman----
ja sitten sit? viel? tuli kuinka pitk?lt? ... ja oli siin? sanottu jotain Jumalasta ja taivaan enkeleist?kin ... mutta en min? nyt niit? kaikkia en?? muista.
Kun olin tuolla lailla oppinut laulamaan, niin alkoi mieleni tehd? sit? muidenkin kuullen tekem??n. Ajattelin, ett? mit?h?n ne muut pojat sanoisivat, kun kuulisivat, ett? min? osaan tehd? lauluja. Mutta muut pojat katsoivat vain minuun suurilla silmill?, kun rupesin heille laulamaan, ja sanoivat: ?Onko se tuo Samppa tullut paimenessa hulluksi, vai mik? sit? riivaa??--?Seh?n sanoo olevansa Muurikki?, pilkkasi se r??hk?m?isin ja typerin renkipoika, ja muut sille nauroivat.--Mutta oli minulla yksi yst?v?kin, se oli toisen talon paimenpoika, ja se sanoi, ett? ?mit? sin? niille menet kaikkia puhumaan, mit? siell? mets?ss? ajattelet!?--Enk? min? sitten en?? heille sanaakaan sanonut enk? itseksenik??n laulujani laulanut.--Mutta siit? l?htien alkoi mielt?ni karvastella joka kerta, kun olisi tehnyt mieleni laulamaan, ja minun teki mieleni n?ytt?? heille, ett? kyll? min? kuitenkin olin vikkel?mpi kuin kaikki ne muut, jotka tuskin lukeakaan osasivat eiv?tk? laulaa ollenkaan ... muuta kuin mit? muilta kuulivat. Ja silloin minun mieless?ni my?skin kaikui p?iv?kaudet kaikki, mit? se maisteri oli minusta sanonut ja mit? muut kyl?l?iset, ett? nimitt?in minulla oli