Muuan markkinamies | Page 7

en min? ole kelt??n nuottia kuullut, en ole kuullut luettavan enk? laulettavan ... kukapa n?it? laulaisi? Mutta kun min? niit? rupesin lukemaan, niin sitten tuli minulle nuottikin sanojen mukaan, liek? oikea vai ei. Minulla on semmoinen kimpoilevainen luonto, ett? kun se vain n?in hyppelem??n p??see, niin ei tahdo heret? ja sille ovat ihmiset monta kertaa nauraneet.
H?n j?i istumaan, p?? k?sien v?liin painettuna, enk? min? tiennyt, mit? h?nelle vastaisin. H?n luuli varmaankin tuossa innostuksissa ollessaan n?ytt?neens? naurettavalta.
Me olimme molemmat kappaleen aikaa vaiti, kunnes min?, jotain sanoakseni, kys?isin, tunsiko h?n muutaman Alpertti Suomalaisen, joka oli h?nkin Pyh?j?rvelt? ja joka oli minun kanssani k?ynyt samaa koulua.
--Senk? minun velipuoleni, joka nyt on pappina?
--Onko h?n teid?n velipuolenne?
--Onhan se, tai min?h?n oikeutta my?ten olen h?nen velipuolensa. Me olemme kumpainenkin Kankaanp??n lautamiehen poikia, vaikka:
Toinen on keinussa soudettu, toinen on lehdosta noudettu; toisen ?it' oli vihille viety, toisen kantaja piikana pietty.
H?n vaipui j?lleen ??nett?myyteens? ja tuijotti kankeasti hehkuvaan tulennokseen.--Min? kohensin kek?leit?, ja kun muuan paakku taas kimmahti maahan, nosti h?n sen sielt? vikkel?sti ja nakkasi takaisin uuniin. Min? siirsin istuimeni likemm? uunin suuta ja istuuduin h?nen eteens?.
--Alpertti on nyt pappina, sanoin min? jonkun ajan kuluttua.
--Niinh?n se on, sanoi h?n ja lis?si sitten verkalleen: Pappinahan se on.--Tehd??nk? teist?kin pappi?--ja h?n tarkasteli minua melkein ep?illen.
Min? vastasin, etten ollut siksi aikonut.
--Min? vain ilman kysyin, sanoi h?n,--mutta eik? se olisi hyv? virka se papin virka?--H?n ei t?t? kysynyt, niinkuin muut talonpojat, syd?mellisell? hartaudella, vaan puolella ivalla.
--Mutta miksik? virkamieheksi sit? sitten aiotte, jos ette papiksi?
En vastannut t?h?n kysymykseen, vaan kysyin vuorostani, oliko h?nest? papin virka todellakin paras virka.
H?n kurkottautui aivan l?helle minua ja puhui melkein supattavalla ??nell?, ik??nkuin olisi pel?nnyt jonkun kuulevan.
--Kuulkaas, hyv? herra ... sanokaas te, joka tied?tte, eik? siell? Helsingiss? kaikkia typerimpi? miehi? hyl?t? papin kouluun ... joista ei jaksa muuta tulla?
Siihen min? sanoin, ett? saattaa niit? olla typeri? papeissakin.
--Jos on viisaitakin, keskeytti h?n. Niin, niin, kyll? niiss? on viisaitakin, mutta sen min? olen n?hnyt omasta velipuolestani, ett? tulee se pappi typer?mm?st?kin, kun on tullakseen. Vai lienenk? min? itse niin typer?, etten ymm?rr? sit? sille viisauden merkiksi, josta kerran pappi tehd??n... (H?nen silmiss??n vaihteli koko ajan noita omituisia ivan ja pilkan sekaisia v?reit?.)--Mutta toisekseen min? olen sit?kin ajatellut, ett? mit?h?n minustakin olisi tullut, jos is? olisi pannut velipuolen paimeneen ja laittanut minut kouluun--pappikohan vai mik??
--Olisiko teill? ollut halua oppimaan? kysyin min?.
--Haluako oppimaan!--Kysyk?? sit? koulumestarilta, se kyll? tiet?? sanoa, oliko Sampalla hyv? p?? vai oliko huono, ja oliko sill? halua. Mutta vainajahan se jo onkin se kumarahartiainen mies.--Mutta saatanhan min? sen itsekin sanoa, ett? oli minulla silloin pikku poikana jo semmoinen muistikin, ettei monella ole. Kun vain kerrankaan jotain luin, niin opin sen kohta melkein ulkoa, ja jos kahteen kertaan laskin l?pi, niin en sanaankaan takertunut. Ja kun joskus kirkkoon p??sin, niin sielt? tultuani kertasin mummolle papin saarnan sanasta sanaan, eik? mit??n j??nyt pois. Joka kinkeriss? minua kiitettiin, ja min? olin jo ?viidenness? p??kappaleessa?, kun velipuoli vasta ?k?skyj?? opetteli. Mutta siit? se kuitenkin pappi tuli ja minusta vain t?mm?inen rentale eik? muuta.
--El??k? teill? ?iti viel?? kysyin min?.
--?iti haudattiin samana p?iv?n?, kuin minut kastettiin. Mutta mummo, riiteli lautamiehelt? el?kkeen, ja siit? ohtinasta se. meit? sitten kotonaan piti. Mummo harjasi talvikaudet liinoja saunassa, ja kun min? aloin askareelle kyet?, niin pantiin ?p?r?poika karjaa paimentamaan, mutta samaan aikaan laitettiin oikeampi poika kouluun.
--Ja ettek? sitten saanut mit??n oppia ja lukea?
--Sainhan min?, mink? sain, mutta jos v?h?isen sain, niin enemp?? teki mieleni. Siell? lautamiehess? oli sin? kes?n?, kun poika syksyll? pantiin kouluun, muuan semmoinen maisteri, joka opetti Alpertille r?tinki? ja latinankielt?, ja se antoi minulle muutamia kirjoja, kun n?ki, ett? niit? niin mieleni teki. Ja se kanssa sanoi, ett? minulla on p?? kuin partaveitsi ja ett? Alpertti on paljon tyls?j?rkisempi kuin min?. Sen se sanoi, kun oli siit? tuskautuneena, ettei Alperttia saanut tajuamaan, mit? h?n sille neuvoi. Mutta kun is?nt? kuuli minua viisaammaksi sanottavan, niin esteli se siit? l?htien aina minun lukujani, ja jos milloinka kirjan ??ress? tapasi, niin kohta muille t?ille ty?nti. Alperttiakin oli k?skenyt minulta kirjojaan piilossa pit?m??n, mutta sain min? niit? kuitenkin houkutelluksi, ja sitten min? niit? p?iv?t pitk?t paimenessa luin. Ja kun tulin y?n ajaksi karjan kanssa kotiin, niin kerroin kaikille, mit? olin p?iv?ll? lukenut, ja useinpa Alperttiakin kysymyksill? ahdistelin, eik? se aina osannutkaan vastata, vaikka oli kouluakin k?ynyt ja min? en.--Mutta kysyk??p?s te nyt minulta koetteeksi, viel?k? jotain muistaisin.
Jouduin tuosta yht'?kkisest? vaatimuksesta v?h?n h?milleni.
--Mit? kirjoja ne oli, joita luitte? kysyin min? v?h?n ep?illen.
--Antakaapas olla, mietti h?n. Olihan niit? kaikenlaisia historioita ja kertomuksia ja muita kirjoja, mutta en min? niiden kaikkien nimi? nyt muista. Mutta kysyk??h?n nyt jotain semmoista, jota pit?? tiet??, ennenkuin kouluun huolitaan; ehk? min? jotain muistaisin.
Kyselin h?nelt? yht? ja toista, niinkuin maailman rakenteesta, taivaankappaleista ja sen semmoisesta, ja huomasin, ett? h?nell? oli jokseenkin tarkat ja perusteelliset alkeistiedot. H?n oli itse t?h?n omituiseen tutkintoon varsin innostunut, ja silloin kun h?n joka kysymyksen j?lkeen v?h?n aikaa mietti, kattoon katsoen ja peukalonsa kynnell?