Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2

렊
lapsen ja hopeahapsen 2, by Anders Ramsay

Project Gutenberg's Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2, by Anders Ramsay This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2 Kuvauksia
Author: Anders Ramsay
Translator: Knut Sarlin
Release Date: August 8, 2005 [EBook #16482]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTOJA LAPSEN JA HOPEAHAPSEN 2 ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

MUISTOJA LAPSEN JA HOPEAHAPSEN
KUVAUKSIA
Kirjoittanut Anders Ramsay
Suomentanut Knut Sarlin
II osa
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1908.

XIV.
HELSINKI NUORUUTENI P?IVIN?.
1849--50.
?Tempora mutantur et nos mutamur in illis? (ajat muuttuvat ja me niiden kanssa), sanoivat ?vanhat? jo pari tuhatta vuotta sitten, mutta mit?h?n he sanoisivatkaan, jos voisivat vilkaista t?h?n meid?n, h?yryn ja s?hk?n korkeapaineessa h?t?ilev??n ja hy?riv??n aikaamme?
Kaikki muuttuu ajan pitk??n ja ajan kautta, emmek? v?himmin me itse, meid?n k?sityksemme, tarpeemme ja vaatimuksemme. On paljon sellaista, jota nykyp?ivin? pid?mme perin mit?tt?m?n? ja huonona, vaan jota minun nuoruudessani katsottiin ylellisyydeksi; mik? silloin viel? oli tuntematonta ja aavistamatonta, josta ei edes rohkein mielikuvituskaan voinut uneksia, se on jo nyt k?ynyt v?ltt?m?tt?m?ksi tarpeeksi. Nyt emme voi ajatellakaan el?m?? ilman rautateit? tahi h?yrylaivoja, ilman s?hk?sanomalaitosta, puhelinta, jokap?iv?ist? postia ja sanomalehti?, ilman s?hk?? tahi kaasuvalaistusta, ilman pankkeja, huviloita, kahviloita, varieté-teaattereja ja raitioteit?, kaikkea tuollaista, joka nyt tuntuu olemassaolollemme yht? v?ltt?m?tt?m?lt? kuin ilma, jota hengit?mme. Mutta kaikki tuollainen oli silloin tuntematonta ja siksip? ei sit? kaivattu ja toimeen sit? vaan tultiin ilman sit?kin.
Kun ajattelee, ett? kaikki tuo kehitys ja muodostuminen on tapahtunut yhden ainoan ihmisij?n kuluessa, ei voi muuta kuin h?mm?styksiss??n kysy? itselt??n: milloin ja miten se on sitten k?ynyt p?ins?. Emme ole kiinnitt?neet huomiotamme p?iv? p?iv?lt? edistyv??n, tuntumattomaan muutokseen, kunnes sitten elinp?iv?imme loppuhetkin? seisomme ihmetellen sen ??rett?m?n eroituksen edess?, mik? entisyyden ja nykyisyyden v?lill? on.
Ei ole tarkoitukseni t?ss? esitt?? mit??n seikkaper?ist? topograafista kuvausta silloisesta Helsingist?, vaan aijon ainoastaan yleispiirtein kuvailla muutamia ??riviivoja. Marraskuussa vuonna 1808 sattuneen suuren tulipalon j?lkeen, joka poltti poroksi melkein koko etel?- ja pohjoissataman v?lill? olevan vanhan kaupungin, v?rj?tti koko Helsinki melkein autiona ja hylj?ttyn?. Silloin m??r?si keisarillinen s??d?s vuonna 1812, ett? hallituksen istuin oli muutettava Helsinkiin, ja nerokkaiden miesten, Ehrenstr?min ja Engelin johdolla alkoi kaupunki sitten nopeasti tulla j?lleen kuntoon ja rakennetuksi.
Kun Turun palon j?lkeen syyskuussa 1827 my?skin yliopisto muutettiin Helsinkiin, kasvoi ja laajeni t?m? uusi kaupunki nopeasti. Sin? ajanjaksona, 1840--1850, josta nyt kerron, k?sitti kaupunki jo, vaikkapa siin? ei asukkaita ollutkaan kuin noin 17,000 henke?, suurimman osan ?kaupungin lukkojen? eli tulliporttien v?lisest? alueesta. Kaikesta tosin voi huomata, ett? kaupunki oli nuori, mutta Hietalahdesta Elisabetintorille, Turun kasarmeilta Kaivopuistoon ja Punavuorille asti oli se jo t?yteen rakennettu. Ainoastaan Kampinmalmilla ja Heikinkaduilta l?nteenp?in olevalla alueella olivat tontit autioita, samoinkuin Korkeavuoren- ja Roopertinkatujen etel?- ja l?nsipuolelle ulottuvilla seuduillakin kohoili vain alastomia kallion nyppyl?it?. Seutu, jossa nyt on rautatieasema ja jossa kohoovat Ateneum ja suomalainen teaatteri, oli siihen aikaan savista suota, jota talvisin k?ytettiin luistelupaikkana.
Mutta kaupungin varsinainen keskusosa oli jo siihen aikaan melkein samallainen kuin nyt ja useimmat yleiset rakennukset, jotka Engel oli rakennuttanut jaloon, puhtaaseen ja valtavasti vaikuttavaan tyyliin ja joita viel?kin t?ytyy ihailla, olivat jo silloin valmiit. Aivan samassa asussa kuin nyt, seisoivat jo silloin Nikolainkirkko, senaatintalo, yliopisto, kirjasto, vanha klinikka, t?htitorni, suomalainen ja ven?l?inen kasarmi, keisarillinen palatsi, raatihuone, kenraalikuvern??rin talo y. m. Nelj? korttelia Fabianinkadun ja p??vahdin v?lill? oli rakennettu t?yteen yhdenkorkuisia kolmikerroksisia kivitaloja, samat, jotka siin? viel? t?n?kin p?iv?n? seisovat, ja muodostivat n?m? talot siihen aikaan kaupan ja liikkeiden tyyssijan, jossa asui miltei yksinomaan liikemiehi?. Kaikkialla muualla kaupungissa n?ki ainoastaan mataloita, yksikerroksisia puutaloja, joita toisiinsa pitk?t lankkuaidat yhdistiv?t, ja useiden lankkuaitojen takaa n?kyi laajoja puutarhoja. Kasarmintorin reunuksilla ja Etel?-esplanaadinkadun varrella kohosi kuitenkin kaksikerroksisia puutaloja, jollainen rakennustapa sittemmin kuitenkin kiellettiin. Aniharvoja kivitaloja, yhteens? luullakseni vain parisenkymment?, kohoili siell? t??ll? erill??n mataloiden puutalojen joukossa.
Kaupunkimme ylpeys, neitsyeiden ja sotamiesten onnela, nyt niin kaunis ja hyvinhoidettu Esplanaadi oli jo silloin olemassa yht? laajana kuin nytkin, mutta siunaa ja varjele mink? n?k?inen se silloin oli! Keskell? esplanaadia kasvoi siihen aikaan kaksinkertaisessa riviss? vaahteroita, jotka olivat aina kuihtuvassa tilassa ja kuolemaisillaan, kun niiden juuret vain tunkeutuivat v?h?nk??n syvemm?lle vesiper?iseen maahan kasvinsijoillaan. Katujen puoleisilla sivuilla kasvoi salavoita, joiden nuoret latvat s??nn?llisesti leikattiin tasaisesti poikki. Nurmi sai rehev?sti kasvaa hein?sadoksi ja koko esplanaadia ymp?r?i viheri?iseksi maalattu s?leaita. Mink??nlaisia sohvia tahi istumapaikkoja ei siell? ollut, vasta paljoa my?hemmin ilmestyi sinne muutamia viheri?v?risi? penkkej?. Siin? paikassa, jossa nyt hauska ja paljon k?ytetty Kappeli tarjoaa hupaisan istumapaikan, oli siihen aikaan pieni, omituisesti rakennettu kupurakennus -- jonkunlainen myym?l?koju, jossa oli myyt?v?n? limonaatia ja appelsiineja, ja t?m?n ?huvimajan? molemmille puolille oli asetettu ahdas puusohva, jolla myym?l?n harvat kantavieraat tavallisesti istuivat. Mutta yht? runsaasti hy?ri ja vilisi kaupungin hienompaa yleis?? kauniina kev?tp?ivin? t?ll?kin Esplanaadilla, jota siihen aikaan viel? tavallisesti kutsuttiin Vasikkahaaksi, ja sirosti puettuja lapsia leikitteli siell? kaikessa rauhassa riemuiten.