Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2 | Page 2

Alemmat kansankerrokset, sotamiehet ja ty?v?enluokka, jotka nyt ovat anastaneet Esplanaadin milt'ei yksinomaiseen huostaansa, eiv?t silloin viel? siell? tungeskelleet, vaan olivat he tyytyv?isi? saadessaan silloin t?ll?in ohikulkiessaan heitt?? kaihomielisen katseen yli vihre?n s?leaidan tuolle alueelle, ymm?rt?en hyvin, ett'ei sit? oltu heit? varten aijottu. Siihen aikaan oli se viel? yksinomaan ?paremman kansan? sovittuna yhtym?paikkana, jossa siihen luokkaan kuuluvat voivat tavata toisiaan, jutella ja kuherrella kesken??n mielinm??rin. Er??ss? siihen aikaan esitetyss? huvin?ytelm?ss? ?Per ja P?l?, jonka R. Frenckell oli kirjoittanut, esiintyy er?s silloin suuresti pidetty kupletti, jonka viel? muistan ja jossa esplanaadiel?m?? ylistell??n seuraavasti:
?On koira, kissa k?velyll? keikaillen tuoll' Espiksell?, jossa p?yhkeet mammat istuu -- niinp? niin! ja tytt?ret ne tirkistelee -- ymm?rr?tte -- siin'!?
Pohjois-esplanaadinkatu, joka nyt on kaupungin suuremmoisin, yksi sen valtasuonista ja jonka varrella pitkin sen pituutta kohoaa palatsimaisia rakennuksia, oli siihen aikaan yksi v?h?p?t?isimmist? kaduista, jota pienet, matalat, mit?tt?m?t ja puoleksi maan sis??n vajonneet yksikerroksiset talot reunustivat. Niinp? seisoa t?rr?tti silloin Mikonkadun kulmauksessa, jossa nyt Merkurion talo komeilee, Kroppin nahkuritehdas ja muutaman askeleen p??ss? siit? sijaitsi avonainen teurastajan-myym?l?. My?skin yhdensuuntaisesti Pohjois-esplanaadinkadun kanssa kulkevan Aleksanterinkadun varsilla n?kyi vain kirjava h?kkelien sekoitus ja joku ainoa paremmanpuoleinen talo.
?H?vinneest?? Helsingist? oli viel? siihen aikaan paljon j?lell?. Niinp? seisoi kallionnyppyl?ll? senaatintalon pihamaalla tuo vanha kellotapuli, joka oli omiaan aina her?tt?m??n ihmettely?, ritarihuoneen tontilla oli taas vanha, turvekattoinen, syv?lle maahan uponnut rakennus ja varsinkin Kruunuhaassa n?kyi useilla paikoilla tuollaisia vanhoja rakennusr?hji?.
Mutta kaiken vanhan joukossa esiintyi kuitenkin ihmeellisimp?n? Katajanokka, jonne ei viel? siihen aikaan ollut v?himm?ss?k??n m??r?ss? ulottunut se repimis- ja rakennusinto, joka oli kaikissa muissa kaupungin osissa valloillaan. Se oli silloin viel? niin sanoakseni ehj?, tyypillisen alkuper?inen ja ik??nkuin kuva menneilt? ajoilta ja siell? asui yksinomaan k?yh?? v?ke?, kalastajia ja merimiehi?, kapakoitsijoita ja rantaj?tki?. Jyrkkien kallionnyppyl?iden v?liss? kiemurteli siell? kapeat ja likaiset, mutkaiset ja kive?m?tt?m?t tiet, joiden varsilla siell? t??ll? n?kyi r?hj?isi?, turvekattoisia ja kaatumaisillaan olevia m?kki?. Oli ylen vaikea p??st? kulkemaan noita mutkikkaita kujia pitkin ajoneuvoilla, ja kuitenkin tuonne siivottomaan ja syrj?iseen kaupungin nurkkapuoleen sangen usein vaunuillakin ajettiin. Muistan viel?, kuinka joskus p??sin ?itini mukaan, kun h?n sinne meni; siell? asui n?et h?kkeleiden seassa my?skin useita merikapteeneja ja laivureita, joilla siihen aikaan lienee ollut jonkunlainen oikeus my?d? kotonaan tavaroita, joita he olivat omilla laivoillaan kuljettaneet kotiinsa ja joita he sitten my?skenteliv?t paljon huokeammalla hinnalla kuin mit? niist? kauppaliikkeiss? otettiin. Ja eip? liene tullikaan siihen aikaan ollut niin tarkkasilm?inen kuin nykyj??n. Kahden t?llaisen laivurin luo tavallisesti tie johti -- toiselta heist?, joka purjehti Espanjassa asti, ostettiin portviini? ja sherry? ja er?s kapteeni Lange taas, joka kuljetti alusta Lyypekin ja Suomen v?lill?, my?skenteli kaikenlaista rihkamaa ja kangastavaroita. Nyt on tuo vanha Katajanokka vain muisto; kalliot on porattu ja hajalle r?j?ytetty ja palatsit siell? nyt kohoilevat leveiden, tasaisten katujen varsilla entisten h?kkeleiden sijoilla.
Er??n omituisuuden tuolta ajalta, joka nyt jo on h?vinnyt, muistan viel?. Tarkoitan kaupungin kahta salpapuuporttia. Toinen niist? sijaitsi pitk?nsillan toisessa p??ss?, toinen Heikinkadun loppukohdassa. T?llaisen laitoksen muodosti pieni keltaiseksi maalattu puurakennus, jonka etupuolelle oli maahan isketty nelj? tavattoman paksua, valkoiseksi maalattua pylv?st?; niiden edess? taas oli korokesilta kiv??reineen ja rumpuineen. Tusina sotamiehi? ja yksi aliupseeri muodosti vahdiston. Tuosta pikku majasta voi rautavitjojen avulla laskea yli tien salpapuun, joka alaslaskettuna sulki kaiken liikkeen tiell?. Min? puolestani en n?hnyt salpapuuta koskaan alhaalla, vaan ihmettelin ihmettelem?st? p??sty?nikin, mit? tuolla salpapuulla ja sen viereisell? vahdistolla mahtaisi olla oikeastaan teht?v?n?. Lieneek? niiden tarkoitus ollut sulkea n?in tie l?hestyvien vihollisten tai kapinoitsijain joukkojen edess?, vai tarkoitettiinkohan kaikella t?ll? vain hankkia sotamiehille jotain toimintaa, kun niiden n?et t?ytyi astua kiv??rineen asentoon joka kerran kun jokukaan kenraalimies kulki siit? ohitse? Vihdoin oivalsivat viranomaistenkin aivot, ett? t?llaiset salpapuut olivat hy?dytt?mi?, ja ne h?vitettiinkin sitten. Mutta lapsena ollessani tunsin min? kaikessa tapauksessa jonkunlaista pelonsekaista kunnioitusta noita salpapuuvahdistoja kohtaan ja tuntui aina ik??nkuin rauhallisemmalta kun oli onnellisesti ja hyvin p??ssyt niiden ohi. -- Nyt on vain nimi ?tulli? j?lell? noista senaikaisista salpapuuporteista.
Sen ajan h?vinneiden merkillisyyksien joukossa on viel? mainittava kaupungin kaakinpuu, joka seisoi paikallaan jotakuinkin nykyisen kaartinratsuhuoneen kohdalla viel? kauan 1840-luvullakin. Minua oli ankarasti kielletty menem?st? sinne silloin kuin kaakinpuu-rangaistuksia t?yt?nt??npantiin, jollaista silloin viel? usein sattuikin. Mutta muutamat tutut pojat olivat kaikista kielloista huolimatta hiiviskelleet rangaistuspaikalle ja pystyiv?t perinpohjin kuvaamaan ja kertomaan kuinka kaikki tapahtui -- sek? ruoskanl?im?ykset ett? pahantekij?n huudot, tempoilemiset ja v?r?hdykset paikalle kokoontuneen kansanjoukon hoilotellessa ja h?v?istess? k?rsij??, jota raukkaa toiset taas kiihoittivat ?kest?m??n niinkuin mies kest??? toisten kirkuessa kehoituksia rangaistuksen toimeenpanijalle, piiskurille, ?kaupungin rakkarille?, ly?m??n kovemmin. Todellakin mielt?ylent?v?? kansanhuvia!
Katajanokan kauaksi merelle pist?v?t ja sen laineisiin uljahtavat kalliokielekkeet muodostivat sataman pohjoisen p??n ja kallioille siell? oli rakennettu huonoja h?kkeleit?, ty?n ja k?yhyyden tyyssijoja. Mutta etel?isell? puolella taas kohosivat Ullanlinnan vuoret ik??nkuin aallonmurtajina ja siell? rehoitti ylimmill??n kaikki edellisen vastakohta; ne seudut muodustuivat pian ylellisyyden, loiston ja prameuden p??paikaksi. -- Kun suuri joukko Ven?j?n maineikkaita ja rikkaita perheit? 1830-luvulla oli ulkomaisissa kylpy- ja pelipaikoissa tuhlannut omaisuutensa ja saattanut ven?l?isen nimen huonoon huutoon, kielsi keisari Nikolai sellaisilta passinsaannin ulkomaille matkustamista varten. Kun heid?n t?ten t?ytyi ryhty?