Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1

亊
lapsen ja hopeahapsen 1, by Anders Ramsay

Project Gutenberg's Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1, by Anders Ramsay This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1 Kuvauksia
Author: Anders Ramsay
Translator: Knut Sarlin
Release Date: August 8, 2005 [EBook #16481]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTOJA LAPSEN JA HOPEAHAPSEN 1 ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

MUISTOJA LAPSEN JA HOPEAHAPSEN
KUVAUKSIA
Kirjoittanut Anders Ramsay
Suomentanut Knut Sarlin
I osa
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1908.

JOHDANTO.
Esipuheet ovat tavallisesti tarpeettomia ja j?tet??nkin ne kai useimmiten lukematta, mutta mielest?ni kuitenkin asianhaarat t?ss? tapauksessa vaativat muutamia sanoja, joista k?y selville kuinka t?m? teos on syntynyt.
Sangen usein, kun tuttavallisemmassa seurapiiriss? olen kertoellut muutamia muisteluja menneilt? ajoilta, ovat yst?v?ni kehoittaneet minua niit? paperille panemaan ja julkaisemaan ne niinkauankuin ne viel? ovat tuoreessa muistossa.
Kauan olen min? kuitenkin ep?illyt ja kiellellyt. Sill? onhan paljon sellaista, jota voidaan jutella yst?v?in kesken ja joka hauskassa seurassa voi her?tt?? hilpeytt? ja mieltymyst?, mutta josta ei kuitenkaan ole julkisuuteen -- ?verba volant, scripta manent?. Jos onkin muistoja, jotka nekin vuosien pitk??n himmenev?t ja voivat hairahtua, ei ole siin? kylliksi, sill? tarvitaanhan ennen kaikkea kuvaamiskyky?, t?ytyyh?n olla kieli vallassaan ja pysty? hallitsemaan asemaa. En ole viel? koskaan kirjoittanut mit??n julkisuutta varten ja olen jo enn?tt?nyt yli sen ik?rajan, jolloin vanhat tottuneet sanomakirjailijat j?tt?v?t kyn?ns?. Rohkenisinko siis min? tarttua kyn??n ja alkaa silloin kuin muut lopettavat? Juuri tuo ajatus on minua kauan pid?tt?nyt ryhtym?st? t?h?n ty?h?n.
Mutta kun minua yh? innokkaammin on kehoitettu, olen viimeinkin my?ntynyt houkutteluihin ja kiusaukseen, sill? my?nn?n avoimesti, ett? vieh?tys on suuri saada n?hd? kirjoittamansa sanat painettuna.
Niinp? er??n? p?iv?n? rohkaisin itseni, tartuin kyn??n ja aloin ty?ni. Mutta jo pian huomasin mit? vaikeuksia siin? on. Niit? on paljon ja ne ovat suuria.
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

I
AIKAISIMPIA MUISTOJANI.
1836.
Milt? ajalta ovat ensim?iset varmat muistomme ja kuinka kauaksi ajassa taaksep?in yksil?n el?m?ss? voi muisti ulottua? Tavallisesti h?ipyy se johonkin himme??n, h?ilyv??n ja ep?m??r?iseen, joka voi ulottua sangen pitk?llekin taaksep?in, aina lapsuutemme varhaisimpiin vuosiin. -- Minun ensim?inen selv? muistoni on nelj?nnelt? vuodeltani ja sen n?en min? viel?kin selv?sti edess?ni. Se olikin ihmeellinen tapaus, vaikkapa tuskin kukaan silloin voi aavistaa sen suurta sivistyksellist? merkityst?.
Minun paikkani lapsuuskodissa oli silloin pysy? vain hoitajattareni kanssa lastenkamarissa, ja ani harvoin sain min? pist?yty? muissa huoneissa, eik? toki koskaan, jos sattui olemaan vieraita. Senp?t?hden selv?sti muistan kuinka er??n? p?iv?n? h?mm?styin n?hdess?ni kotohuoneistomme t?p?t?ynn? vieraita ihmisi?, herroja ja naisia, joita en koskaan ennen ollut n?hnyt. Hoitajattareni Natalia oli silloin sairas ja ?itini itsens? oli t?ytynyt ottaa minut hoidellakseen. Pel?styneen?, n?hdess?ni kaikki nuo oudot kasvot, pidin min? tiukasti kiini ?idin hameesta ja seurasin h?nt? joka askeleella.
Oli selke?, helteinen iltap?iv? toukokuun lopulla vuonna 1836. Olin silloin l?hes nelj?n vuoden vanha. Koko tuo herrain ja naisten joukko oli kokoontunut asuntoomme saadakseen sen ikkunoista ja ulkoparvekkeilta katsella jotain eritt?in kummallista: h?yrylaivan saapumista Helsinkiin. Sen piti laskea rantalaituriin juuri meid?n asuntomme edess?. Vanhempani[1] asuivat siihen aikaan n?et etel?satamassa olevan suuren Heidenstrauchin talon ensim?isess? kerroksessa, joka talo sitten vuoden per?st? my?tiin keisarilliseksi palatsiksi, jona se viel?kin on.
[1] *Carl August Ramsay*, syntynyt vuonna 1791, Savon ja Karjalan maaherran Anders Johan Ramsayn ja h?nen vaimonsa Johanna Petersenin poika, tuli ylioppilaaksi Turussa 1802, Suomen hallituskonseljin kopistiksi 1809, Viipurin l??nin maaherraksi 1825, senaatin talousosaston j?seneksi 1834, filosofian kunniatohtoriksi 1840, salaneuvokseksi 1841, otti eron toimestaan 1844 ja asui senj?lkeen maatilallaan, nimelt??n Bj?rkboda, kunnes kuoli 1855. Avioliittoon meni h?n vuonna 1821 *Charlotta af Petersenin* kanssa, joka oli syntynyt 1800 ja oli vuorineuvos Wolter af Petersenin ja h?nen puolisonsa Charlotta Helena H?steskon, M?lag?rdista, tyt?r. H?n kuoli Bj?rkbodassa vuonna 1868.
Salit olivat pian t?ynn? k?rsim?tt?m?sti odottelevaa joukkoa, ja v?h?v?li? k?ytiin ulkona parvekkeella t?hystelem?ss?, eik? jo n?kyisi tuota ihmeellist? kapinetta.
Taajoja v?kijoukkioita oli saman uteliaisuuden valtaamina ker??ntynyt T?htitorninm?elle, rantatorille ja laitureille, jossa k?rsim?tt?myydell? odottavia katselijoita kerrassaan vilisi.
Vihdoin kuului huudahdus: katsokaahan, tuolla se tottatotisesti tulee -- katsokaa! katsokaa! -- ja kaikki kiirehtiv?t ulkoparvekkeelle.
Ilta jo alkoi joutua, aurinko laskeutui pilvett?m?lle taivaanrannalle ja meri p?ilyi peilikirkkaana. Kaukana et?isyydess?, Viaporin tuolla puolen n?kyi paksu, musta savu nousevan yl?s ja j??v?n siihen seisomaan ik??nkuin jonkun k?sitt?m?tt?m?n h?nt?n?, joka hiljaa liikkui eteenp?in. *Tuo jokin* l?hestyi yh? enemm?n. Savupatsas muodostui yh? paksummaksi ja mustemmaksi. H?yrylaiva meni sitten Gustafssv?rdin salmeen, ja pian senj?lkeen saatiin n?hd? ihme: laiva, joka tyynt? veden pintaa my?ten ja ilman purjeita liukui hiljoilleen satamaan. Leveiden siipirataskomeroiden alla velloivat vedess? punaiset siivet niin ett? vesi vaahtosi niiss?; kajahti sitten kolme laukausta laivan keulaan asetetuista tykkisist? ja pian senj?lkeen laski laiva rantalaituriin juuri meid?n asuntomme edess?. Riemu oli valtava, kansajoukko huusi ja hurrasi, eik? tahtonut todeksi uskoa tuota ihmelaitosta. T?m? oli ensimm?inen h?yrylaiva, joka oli kaupunkiin poikennut, ja oli se ruotsalainen alus ?Solide?. Se ei ollut suurempi