Mooses ja hänen hevosensa | Page 3

touhu laitettiin, vuoden tärkeimpinä päivinä!»

-- Ei se ole minun syyni, sanoi nimismies ja hyppäsi kärryihin, missä
Mooses jo istui kuskipukilla.
-- En minä tuota sillä sanokaan, että se on teidän syynne, sanoi isäntä ja
ojensi ohjakset Moosekselle.
Saatuaan ohjakset käsiinsä Mooses ropsautti perillä Saikkaa lautaselle,
jolloin Saikka hyppäsi laukkaan niin että kohona tempautuivat kärryt
perään. Saikkakin ymmärsi kiireen. Heti kun portista oikesi tielle, lähti
omasta halustaan juoksemaan niin, että vaaleanharmaa pitkä harja
leimusi ilmassa ja kärryjen pyörät yhtenä harmaana ja jyristen pyörivät
perässä.
Honkaniemen majatalossa kuvernöörin määräyksen mukaan piti olla
kaksi talon hevosta ja kaksi aputalon hevosta, mutta nyt tarvittiin
kaikkiaan viisi, joten Pilkka joutui viidenneksi. Pilkan sijaan koetettiin
saada kylästä hevonen, mutta kun oli kiirein kylvöaika, niin ei saatu
mistään.
Oltiin jo puolenpäivän rinnassa toukokuun kymmenentenä päivänä, kun
kenraalikuvernöörin matkue saapui Honkaniemen kartanolle hevoset
vallan valkeassa vaahdossa ja muutamat verta päristäen. Hevosten
palauttaja, puolikasvuinen poikanen, hyppäsi kiroillen ja vihasta
puhisten riipomaan hevosia aisoista irti.
Etumaisena olivat nelipyöräiset kuomupäälliset vaunut, joiden kuomun
perällä kaksi tähtiotsaista kirkasnappista, helarintaista miestä puoleksi
makuullaan rötkötti. Turvottuneet karkeat kasvot olivat jäykän totisina
ja puoleksi ulos pullistuneet silmät muljottivat melkein
liikkumattomina päässä. Näytti kuin ne eivät tajuaisi eivätkä
tahtoisikaan tajuta tällä kulmakunnalla yhtään mitään. Jäljestäajajat,
tähtiotsaiset ja kirkasnappiset herrat, nousivat kärryistään, toinen heistä
kiirehti nimismiehen ja kuskien kanssa toimittamaan hevosten laittoa
aisoihin ja toinen herroista meni vierashuoneeseen, josta hetken perästä
palattuaan puoleksi vihaisesti sanoi hevostensa luona häärivälle
kyytipojalle: »Tuolla pöydällä on kyytirahat, peri sieltä rahasi.»
Nyt olivat hevoset aisoissa, Osmo ja Saikka vaunujen edessä, ja

vaunujen tuuteropäinen kuski alkoi niitä ohjata tielle. Aputalojen
hevoset olivat toisten herrojen edessä, joitten kuskit kiirehtivät
etumaisten jälkeen. Pilkka, kaikista komein hevonen, joutui
nimismiehen eteen ja sen ohjaksia nimismiehen käteen ojentaessaan
isäntä sanoi: »Tämä on nuori ja vasta leikattu hevonen, niin koettakaa
pitää armontaiten. Vastamaissa annatte väliin kävellä, kyllä se sitten
myötämaissa tavoittaa toiset.»
Nimismies nyökäytti tähtiotsaista päätään ja sanoi: »Kyllä, kyllä», ja
sen sanottuaan ohjasi hevosensa toisten jälkeen. Mutta portilla Pilkkaa
tielle oikaistessaan ivallisesti hymähti ja tuskin kuuluvasti sanoi:
»Ukko säälii tätä kukkaansa, mutta kyllä se tänä päivänä kuitenkin ensi
kerran höyryää, ennenkuin ollaan Jyskylässä.»
Mooses, jonka nimismies oli jo hevosta valjastettaessa komentanut
taakseen erään matka-arkun päälle istumaan, jyrkästi sanoi kuultuaan
nimismiehen ilkeämielisen uhkauksen: »Tämä Pilkka on minun
nimikkoni, minä en anna ajaa liiaksi.»
-- Hm. Vai et sinä anna ajaa. Tässäpähän nähdään, sanoi nimismies ja
voimainsa takaa riuhtaisi Pilkan ohjaksia antaakseen Pilkan varsin
tuntea, että nyt ovatkin ohjakset miehisen miehen käsissä, ja samalla
näyttääkseen Moosekselle, miten hän tohti tehdä.
Kaikki ihmiset, mitä vain talossa oli, kiirehtivät portille katsomaan
menijöitä ja näkivät, miten kuskien pitkävartiset piiskat huiskivat
ilmassa ja nahkaiset letikkosiimat vinkuen läiskähtelivät hevosten
selkiin. Matkue lähti etenemään kuin tuulispään ajamana, niin että poro
kuivasta maantiestä pöllyten nousi ja tomupilveen peittyi koko matkue.
Etenevä ratasten jyrinä vain enää kuului.
Honkaniemen isäntä pudisti vihaisesti päätään ja hampaitaan yhteen
kiristäen sanoi: »Ei tule nyt hyvää. Itseni sittenkin olisi pitänyt lähteä.»
Tepaston hevosten palauttajakin oli katsomassa menijöitä ja hänkin
hammasta purren sanoi: »Ne ovat koko mustalaisjoukkoa. Niillä on
terveet kädet noilla kuskeilla. Myötäänsä niitten piiskat huiskavat
ilmassa. Jos hevoset hyvin menevät, niin enempi pitäisi vain mennä.

Myötämaat ja tasaiset ajetaan juosten minkä vain kavioista lähtee ja
vastamäet laukalla ja yhä vain hevosia lyödään kuin vierasta sikaa.
Verta rupesikin tuo meidän Valko ja Törmälän Hiiro päristämään jo
loppumatkalla ja olisivat kaatuneet, jos vielä olisi parikaan kilometriä
ollut matkaa. Jokainen luunsolmu vapisi kuin virrassa, kun tuossa
aisoista riisuin. Joutaisivat olla siellä missä ei silmä näe eikä korva
kuule.»
-- Voi sittenkin, kun en tullut itse lähteneeksi. Menettävät ne ainakin
tuon Pilkan. Vasta leikattu ja nuori hento varsa, sanoi isäntä haikeasti ja
lähti palaamaan portilta kotiinsa.
-- Mitä se sitten auttaisi, jos te olisitte nimismiestä kyydissä. Tuo
rötköjoukko kun ajaa edellä, niin nimismies painaa perässä, sanoi
Tepaston hevosten palauttaja.
Honkaniemen isäntä punalsi vihaisesti päätään ja hammasta purren
sanoi: »Minä saisin yhdeltä nimismieheltä ohjakset käsiini ja ne
pysyisivät näissä hankasissa, vaan eihän tuota edeltäpäin usko ihmisiä
seitsenpäisiksi perkeleiksi.»
Kylmä hiki kihosi Honkaniemen isännän otsaan ja ähkien ja hammasta
purren hän käveli pihansa vaiheilla sinne ja tänne kykenemättä
menemään mihinkään työhön.
Emäntä koetti lohdutella, että eihän sitä nyt vielä tiedä niin kovin
huolehtia eikä hätäillä ennenkuin hätä näkyy. Lopussahan se vasta
kiitos seisoo. Onhan Mooses Pilkalla jo ennenkin Jyskylään ja
Jyskylästä tänne ajanut puolessatoista tunnissa. Lentämällä kai ne
kulkevat, jos vielä vähemmässä ajassa pääsevät.
-- Kyllä Mooses on ajanut omilla keveillä kärryillä, mutta nimismiehen
tämänpäiväinen kuorma on kuin rahtikuorma. Siinä on senkin
seitsemän arkkua ja törppöä, niitten kirjarintain matkatarpeita lienevät,
ja se se minua huolettaa. Sen kuorman edessä ei Pilkka jaksa täyttä
ravia juosta, sanoi isäntä yhä vain hammasta purren ja päätään
punallellen.

Kenraalikuvernöörin matkue kulki, niinkuin Tepaston kyytipoika oli
sanonutkin, myötämaat ja tasaiset juosten minkä vain kavioista lähti ja
vastamaat nelistämällä. Ei ollut matka vielä puolessa, kun Pilkkakin
rupesi vaahtoamaan ja Mooses vaikeroiden sanoi:
-- Älkää nyt niin kovin ajako.