Minkä mitäkin Tyrolista

Minkä mitäkin Tyrolista

The Project Gutenberg EBook of Minkä mitäkin Tyrolista, by Juhani
Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Minkä mitäkin Tyrolista
Author: Juhani Aho
Release Date: October 18, 2004 [EBook #13779]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINKÄ
MITÄKIN TYROLISTA ***

Produced by Tapio Riikonen

MINKÄ MITÄKIN TYROLISTA
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1921.

SISÄLLYS:
Polkupyörällä Reinin rantoja Kuvauksia Sweitsistä: Ihannemaa
Valokuva Sweitsistä Ylös alpeille Minkä mitäkin Tyrolista: Tulo
Tyroliin »Ensi-ilta» Tyrolilainen kylä Menoja ja tapoja Tulva ja sen
tuhot Kohti korkeuksia Korkeudessa Työn orjia

POLKUPYÖRÄLLÄ REININ RANTOJA.
Polkupyörä ja Reinin rannat--ne nyt eivät oikeastaan sovi yhteen. Yksi
maailman runollisimpia ja romanttisimpia seutuja ja tuo vihoviimeisten
aikain keksintö, tuo kaikista uusin kulkukapine, jonka rumuudesta ja
epärunollisuudesta on niin paljon puhuttu. Pienen aasin selässä tai
sukkelajalkaisen kimon rattailla, jalkaisin tai korkeintaan laivassa--
siinä ne kulkuneuvot, joita esteettisen matkailijan sopii käyttää...
Mutta siitä huolimatta on polkupyörä kuitenkin hyvin sopiva ja
runollinenkin kulkuneuvo juuri Reinin rannoilla.
Meitä oli kaksi seikkailijaa Suomesta, jotka olimme keskellä talvea,
loppupuolella maaliskuuta, saaneet päähämme lähteä pyöräilemään.
Miehenkorkuiset kinokset estivät kotona satulaan astumasta. Pantiin
pyörät rekeen ja ajettiin asemalle. Oli kirkas pakkasaamu, hanget
kimaltelivat ja huurteisina seisoivat metsät. Tuntui turhalta lähteä
kauniimpia maita hakemaan, tuntui mahdottomalta löytää ihanampaa,
puhtaampaa, ylevämpää ympäristöä kuin on kirkas, paisteinen aamu
maaliskuun Suomessa. Eikä niitä oikeastaan ole löytynytkään.
Mutta siitä huolimatta ovat Reinin rannatkin ihmeen ihanat!
Tietää olevansa Taka-Lapissa, kun lähtee Suomesta etelään keskellä
talvea. Hangossa on meri jäässä niin pitkälle kuin silmä kantaa. Entinen
Amerikkaan aikova ukko pyörähti takaisin Pohjanmaalle, kun
jäätyneen meren näki; me puhkasimme Murtajan saattamina jään, niin
että hileet kahden puolen helisi. Tuskinpa on kaikesta paljosta
nähtävästä huolimatta ulkona Euroopassa, kaikesta suurenmoisesta
liikkeestä ja ihmisvoiman voitollisista ponnistuksista huolimatta,
montakaan niin vaikuttavaa nähtävää kuin nähdä suurten rautaisten
laivain, paksua, vihaista, mustaa savua tupruten, murtautuvan jäiden
saartamasta Suomilinnasta ulos Itämeren aavoille, vapaille ulapoille.
Kuva pienen, kaikilta tahoilta saarretun kansan taistelusta
olemassaolonsa, vapautensa ja itsenäisyytensä puolesta, sillä mitä
olisimme, jos meiltä olisi Hangon väylä tukittu? Sentähdenpä me nyt,
ajoipa kaakkonen tai itä melkein kuinka suuria jääjoukkoja tahansa
Hangon kallioita vastaan, aina niiden läpi tavalla taikka toisella joko
murtaumme tai pujottelemme. Ja pohjoistuuli, tuo kotoinen vihainen
viimamme, se on tässä kuitenkin meidän vapautemme paras ystävä ja
apumies, pannen suuret ulapat imemään saartavia jääjoukkoja pois
rannoiltamme ja murtaen ne palasiksi aaltojen mylläkässä ulompana

merellä.
Olisi luullut olevansa napamerillä semmoisina kuin niitä on kuvissa
nähnyt, kun muutamia tuntia kestänyt luja jää oli loppunut ja laiva
kellui sulassa meressä jäämöhkäleiden keskessä. Ja ihana oli näky, kun
viheriä meri lainehti, täynnä valkoisia, auringon valossa heloittelevia
jäälauttoja, jotka samalla olivat kuin hajoitettuja, pakosalle ajettuja
sotajoukkoja, joita laiva ei enää välittänyt väistääkään, vaan suuntansa
kerran otettuaan armottomasti puski selkään ja sivuun, voitollisesti
niiden yli ja ohi rynnäten.
Mutta tullaksemme nyt Reinin rannoille...
Kölniin oli vielä rautatietä ajettava ja sieltä vasta oli varsinainen
pyörämatka aloitettava. Tanskassa olivat tiet märät ja luntakin satoi.
Vihmoi sitä vielä Hampurissa, ja kun meidän Kölnissä vihdoin oli
satulaan hypättävä, niin sielläkin tipahteli taivaalta valkoisia, kotoisia
hiuteita. Mutta se suli kohta ja teki ilman vain viileäksi ajaa.
Pyörä on mukava ja tarkoitustaan hyvin vastaava sille, joka tahtoo
käydä vähän lähemmin tutustumaan niihin seutuihin, joiden kautta hän
kulkee. Sopiihan sitä junallakin kulkea ja helposti ja mukavastihan nyt
yleensä kuljetaan. Mutta vaikka uudenaikaiset kulkuneuvot ovatkin
helpottaneet matkustamista ja siihen niin monia houkutelleet, on
matkustaminen kuitenkin kadottanut suuren osan viehätystään juuri
niissä seuduissa, joissa on eniten nähtävää. Nykyaikainen
rautatiematkustaja tulee matkoiltaan usein yhtä viisaana takaisin kuin
hän lähtikin. Matkansa pääpaikoista hän tietysti hyötyy, mutta matkan
varrelta ei hänellä juuri ole muita vaikutuksia kuin muutamia hät'hätää
nähtyjä maisemia ja ohi kiitäviä kyliä ja kaupunkeja. Tien varsi pienine
yksityiskohtineen, ihmiset ja elämä eri seuduissa--kaikki se jää
rautatievaunun ikkunasta näkemättä, mutta pääsee täyteen arvoonsa
polkupyörällä kulkiessa.
Oli iltapäivä, kun ulkopuolella Kölnin eteläistä porttia Bonniin vievän
viertotien alkupäässä nousimme pyörillemme. Hetki ei nyt ollut juuri
juhlallinen, mutta hauska se oli. Oli vihdoinkin päästy alkuun, päivä oli
viileä ja kirkas, tuuli myötäinen ja tie mainio. Keinuttuamme laivassa,
täristyämme rautatiellä ja kyllästyneinä suurten kaupunkien meluun oli
meidän sanomattoman suloista istua satulassa, notkahtelevien vieterien
päällä ja hengittää raitista kevätilmaa. Tie kulki leveänä, pitkänä
nauhana etelää kohti, maa oli tasaista ja lakeaa ja vasta etäämpänä

tuolla edessäpäin siinteli seesteisen ilman läpi kukkuloita ja
vuorenselänteitä. Tie kulki peltojen ja vainioiden halki, ja kaikkialla
olivat maamiehet työssä auroineen ja karheineen kevätkylvöjä tehden.
Ei näyttänyt vaikealta tuon pehmoisen, murakan maan penkominen. Ei
sitä ollut routa kuohuttanut, eivät siinä kivet haitanneet. Mutta siksi se
onkin kuin siistin emännän salin lattia, johon hän on parhaat mattonsa
levittänyt. Ei rikkaa, ei roskaa, ei takkuisia ojanreunoja,