Minkä mitäkin Italiasta

㜖Mink? mit?kin Italiasta

The Project Gutenberg EBook of Mink? mit?kin Italiasta, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Mink? mit?kin Italiasta
Author: Juhani Aho
Release Date: October 18, 2004 [EBook #13780]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINK? MIT?KIN ITALIASTA ***

Produced by Tapio Riikonen

MINK? MIT?KIN ITALIASTA
Kirj.
Juhani aho
WSOY, Porvoo, 1921.

SIS?LLYS:
Rautatiematka Semmering-vuoristossa Ensimm?inen vaikutelma Italiasta Venetsiassa N?k?ala Pietarinkirkon tornista Rooman katakombit Rooman karnevaali Paavin viisikymmen-vuotinen riemujuhla Pyh?n Paavalin kirkko ulkopuolella muurien Mikael Angelo ja Rafael Freskomaalauksista Fiesolen luostari Kirkkoja ja kirkonmenoja Pisan Campo Santo K?ynti Genovan hautausmaalla Laululintuja Kuvaus Kaprista

RAUTATIEMATKA SEMMERING-VUORISTOSSA.
On ilta my?h?, kun l?hdet??n Wienist? etel??n p?in.
Sinne tullessa on halu p??st? p?iv?iseen etel??n kiihtymist??n kiihtynyt. Yht? samaa suomalaista talvea oli ollut melkein sinne saakka. Unkarikin, jota palanen vilahdukselta sivuutettiin, n?ytti lumen peitt?m?lt? tasangolta. Ja Wieniss? oli lunta yht? paljon kuin Helsingiss? tammikuun pyryjen aikana. Miehen korkuiset kinokset kohosivat likaisina ja rumentavina. Jos t?ss? mieli p??st? kes?maahan, niin t?ytyy kiirehti?.
Mutta ei juuri silt? n?ytt?nyt, ett? pian oltaisiin etel?ss?. Junassa oli kylm? ja seura kolmannessa luokassa aivan kotimainen. Ihmeellist? sent??n, kuinka ihmiset kaikkialla ovat samann?k?isi?. Puhumattakaan herrasv?est? ja keskis??dyst?, n?ytt?v?t talonpojatkin olevan samaa sukua. Niit? on junassa useita. Ne ovat jostakin Etel?-It?vallan vuoristosta ja pukuna niill? on housut selv?? sarkaa ja turkki lammasnahkaa. Eiv?t juuri paljon puhu toisilleen, istuvat ja tupakoivat ja ev?st??n sy?ty??n paneutuvat penkille pitk?kseen. Ep?ilem?tt? on heill? vuoristoissaan samanlainen el?m? kuin meill? j?rviemme ja jokiemme rannoilla: karu luonto, kylm?t talvet, leip? tiukassa. On tuossa sent??n muuan mies, joka n?ytt?? v?h?n erikoisemmalta. H?nell? on koukkuisempi, etel?maalaisempi profiili, parta musta, silm?t ruskeat ja valppaat ja vilttihatussa h?yhent?yht?. Kuvailen, ett? h?n on vuorimaiden mets?st?j?, kauriiden ampuja. Ja tuon tuostakin katsastaa h?n ikkunasta ulos. Luonto n?ytt?? vet?v?n h?nt? niinkuin sit?, joka on tottunut sit? rakastamaan sen seurassa el?ess??n.
On y?, mutta onneksi sent??n paistaa kuu ja maisema on mit? harvinaisin. Matkakirjan mukaan pit?isi rautatiematkan Wienist? Italian rajalle olla harvinainen niillekin, jotka ovat paljon maailmata n?hneet, eik? ainoastaan minulle, joka en ole n?hnyt muita vuoriseutuja kuin Puijot ja Kolivaarat. Semmering-radan sanotaan olevan maailman omituisimpia ja suurenmoisimpia.
Tasangolla oli v?h?n aikaa lumi kadoksissa, siell? t??ll? vain pellon ojien pohjassa kiilui jokin vanha kinos. Mutta pian on maisema taas t?ysin talvinen. Vaivoin saapi ikkunanruudun sulana pysym??n siihen hengitt?m?ll?. Se, mink? siit? n?kee, palkitsee kuitenkin sen pienen vaivan, mink? se tuottaa.
Juna kulkee laaksossa kahden kukkulajonon v?liss?. Kun taivas on pilvess? eik? kuu p??se esille, erotan vain haamut kukkuloista. Ne ovat viel? loivia, niiden rinteill? on kai viljelyksi?, koska mets?in v?liss? on aukkoja. On siell? kyli? ja kaupunkejakin, joista tuikkaa tulia. Mutta ihmisi? ei n?y pienill? asemilla enemm?n kuin meill? kotonakaan. Ja kun asemahuoneen takana kasvaa h?rm?inen koivu ja kuusien oksat oikeavat lumen alla, niin ei voi kuvailemallakaan kuvailla, ett? olisi l?hes viikon p?iv?t matkustanut melkein suoraan etel?? kohti ja ett? huomeniltana olisi jo m??r? soudella gondolassa Venetsian laguuneja pitkin.
Yh? kauemmas n?ytt?? kes?maa poistuvan. Ved?n kasvoni pois ikkunasta, nojaan penkkiini ja panen tupakan. Sen sammuttua menen hetkeksi unen horroksiin, nukun ehk? tunnin tai toista, kun her??n--Kuusamossa.
On ensiksikin niin kylm?, ett? puistattaa sielua ja ruumista. Sitten ei n?y ikkunasta niin mit??n, sill? se on k?ytt?nyt tilaisuutta hyv?kseen ja vet?ytynyt paksuun riitteeseen. Ja kun vihdoin saan sen sulaksi, luulen olevani varma siit?, ett? ollaan kaukana Kajaanin takana.
Laakso on j??nyt tuonne alas ja juna kohonnut vuoren kylke? kiipe?m??n. Oikealla puolella on jyrkk? mets?inen rinne. Vasemmalla on huimaava putous, niin ett? n?ytt?? silt? kuin kulkisi kuusien latvoja my?ten. Ja alhaalla luminen tasanko, josta ei tied?, onko se peltoa, niitty? vai j??tynytt? j?rve?. Tasangon toisella puolen on samanlainen vuori kuin mik? on t?m?, jota juna kulkee. Sen takana on samanlaisia, jotka jo selv?sti erottaa selvinneelt? taivaalta paistavan kuun valossa.
Mit? mahtavia tuntureita ne ovatkaan! Kuusta ja m?nty? ne kasvavat, ja niiden muodostuskin on tuttu suomalaisen silm?lle. Se on kuin onkin t?m? meid?n kotoista alppiseutua. Hyvin harvassa h??m?tt?? jokin maja tai pienempi kyl? ja ehdottomasti tulee ajatelleeksi, etteiv?t kai ne, jotka ovat t?m?n rautatien rakentaneet, ole rakentaneet sit? paikallisliikkeen takia, sill? mit?p? hy?ty? olisi muulla maailmalla yhteydest? n?iden kivikkom?nnikk?jen kanssa.
Mutta sinne j??v?t pian kuvailut Kuusamosta ja kotimaasta.
Juna on yh? vaivalloisemmin ahertanut yl?sp?in p??st?kseen. Muutamalla asemalla on valjastettu kaksi veturia eteen, mutta ei vauhti siit?k??n ole suuresti enentynyt. Teht?v? matka ei olekaan leikintekoa. M?kirinteet ovat muodostuneet vuorien kyljiksi. Kuta ylemm? on noustu, sit? ylemm? nousevat huiput. Ollen ?sken py?reit? ja lempeit?, ovat ne nyt kulmikkaita, jyrkki? ja uhkaavia. Paljas puuton kallio putoo mustanpuhuvana huimaavasta korkeudesta, melkein yhdensuuntaisesti vaunun seinien kanssa yht? huimaavaan syvyyteen.
Viljelyksest? ei n?y paljon j?lki?. Jollakin niityntapaisella py?ryl?ll? on pieni? hein?suovia, jotka hukkuvat lumen alle. Mutta sen sijaan ilmaantuu kallioiden huipuille ja kuilujen reunoille haaveellisia, kummallisia muotoja, jotka vasta useamman n?hty??n silm? viimein ymm?rt?? selitt?? vanhoiksi