Mestarin nuuskarasia

Mestarin nuuskarasia

The Project Gutenberg EBook of Mestarin nuuskarasia, by Robert Kiljander This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Mestarin nuuskarasia Yksin?yt?ksinen huvin?ytelm?
Author: Robert Kiljander
Release Date: June 2, 2005 [EBook #15969]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MESTARIN NUUSKARASIA ***

Produced by Matti J?rvinen and Tuija Lindholm.

MESTARIN NUUSKARASIA
YKSIN?YT?KSINEN HUVIN?YTELM?
Kirjoitti R. Kiljander
Ensimm?isen kerran julkaissut K. J. Gummerus 1887.

HENKIL?T
BLOM, suutari, vanhapoika. MARI, h?nen veljens? tyt?r. VILHO, nuori kauppias, Marin sulhanen. JANNE, Blom'in kis?lli.
_N?ytt?m? kuvaa huonetta Blom'in talossa. Per?ll? ja molemmissa sivuseiniss? ovet. Vasemmalla puolen sohva, sen edess? p?yt?, jolla on sanomalehti? ja er?s rouvas-k?sity?. Etun?ytt?m?ll? oikealla puolen ikkuna valkoisine kartiinineen. Ikkunan edess? lattialla muutamia korkeita suurilehtisi? kasvia. Nuuskarasia on tuolilla._
ENSIMM?INEN KOHTAUS.
_Vilho ja Mari (istuvat sohvassa)_.
VILHO. Sin? olet oikeassa, vallan oikeassa, armahani.
MARI. Niin, kuinka voi onnellista avioliittoa toivoakaan, elleiv?t kihlatut ole t?ydesti vilpitt?m?t toisiaan kohtaan?
VILHO. Juuri samaa mielt? olen min?kin. Sin? olet siis aina ollut t?ydesti vilpit?n minua kohtaan, Mariseni!
MARI. Niin olen. En koskaan ole tahtonut tehd? itse?ni paremmaksi kuin todenper??n olenkaan. Mutta kuinka sinun laitasi on, Vilho? Etk? ole sin?k??n minulta mit??n salannut? Teill? miehill? tavallisesti on niin avara omatunto. Sin? veitikka, teepp? heti tili t?ist?si! Vastaa, onko sinulla mit??n salaisuutta, jota et viel? ole Marillesi ilmoittanut?
VILHO. Minullako? Mik?h?n tuo olisi?
MARI. No, sit?h?n juuri tahdon tiet??.
VILHO. Mutta min? vakuutan -- minun on tosiaankin mahdoton muistaa mit??n, jota olisin sinulta salannut. Se pahoittaa minua, pahoittaa oikein kovasti, ellet sin? minua usko.
MARI. Suo anteeksi, armas Vilhoni! Kuinka voisinkaan sinua ep?ill?! Kehenk? luottaisin t?ss? maailmassa, ellen sinuun, mun oma sulhoni! Annathan minulle anteeksi? _(Nojautuu Vilhelmin olkap??h?n)_.
VILHO. Oi, kuinka siev? ja suloinen sin? olet, ja kuinka oivallisen, pienen eukon min? sinusta saan! _(Suutelee Maria)_.
TOINEN KOHTAUS.
_Edelliset. Janne (tulee oikealta)_.
JANNE _(itsekseen)_. Voi, hyv? Jumala, kuinka herttaista ja imel?t?! Kaksi kyhert?v?? kyyhkyisen poikaa! _(Yskii)_. Hm -- hm -- suokaa anteeksi jos h?iritsen!
MARI. _(s?ik?ht?? ja suuttuu)_. Janne! Mit? sin? tahdot?
JANNE. Aion vaan kysy?, neiti hyv?, oletteko n?hneet mestarin nuuskarasiaa?
MARI. Tiet?isink? min? h?nen ilett?v?st? nuuskarasiastaan! Tuollahan se n?kyykin olevan tuolilla.
JANNE. Kiitoksia! _(Ottaa rasian)_. Pyyd?n viel?kin kerran anteeksi, ett? h?iritsin herrasv?ke? hauskassa toimessanne, mutta ?lk?? olko siit? mill?nnek??n. Pitkitt?k?? vaan! Hahah!
KOLMAS KOHTAUS.
_Mari. Vilho._
VILHO. H?ijy mies, tuo kis?lli!
MARI. H?n on ilkein ihminen koko maailmassa. H?n on vihoissaan siit?, kun olen sinun kanssasi kihloissa, sill? h?n lienee luulotellut, ett? tulisin h?nelle vaimoksi, vaikka en koskaan ole voinut h?nt? k?rsi? ja olen aina ollut h?nest? hyvin v?linpit?m?t?n.
VILHO. Ahaa, h?n on siis mustasukkainen!
MARI. Mustasukkainen! Viel?p? mit?! Se vaan h?nt? harmittaa, ett? t?ll? tavoin muutama tuhat markkaa menee h?nen k?sist??n. Sill? h?n tiet?? minun tulevaisuudessa saavan peri? set?ni, ja rahoja h?n himosi eik? minua, vaikka tosin olisin voinut k?yd? kaupan p??lle min?kin.
VILHO. Mutta etk?h?n tuomitse h?nt? liian ankarasti, kenties h?n hyvinkin sinua rakastaa. Siin? tapauksessa h?n toki ansaitsisi s??liv?isyytt?.
MARI _(hymyellen)_. Kunhan et vaan sin? olisi mustasukkainen?
VILHO. Ole huoletta, minulla ei siihen ole v?h??k??n taipumusta. Mutta nytp? johtuukin mieleeni er?s asia, josta vuorostani saan sinua tilille vaatia. Etk? sin? itse kerran oikein todenper??n k?ynyt mustissa sukissa?
MARI. Hyi sinua, mit? puhut!
VILHO. ?l? v?it?, min? huomasin sen selv??n. Se oli Eva Ruususen, tuon nuoren lesken t?hden, joka asuu t?ss? vastap??t? kadun toisella puolella. Kas vaan, sin? punastut! Kuinka saatoitkaan olla niin lapsellinen?
MARI. Niin kun luulin -- kun n?in sinut niin usein h?nen parissaan.
VILHO. Mutta olemmehan jo monia vuosia olleet tuttuja kesken?mme ja sit? paitsi olemme v?h?n sukuakin.
MARI. Niin, mutta h?n on niin vieh?tt?v? ja panee kaikkein nuorten herrain p??t py?r?lle.
VILHO. Se on tosi, ett? h?n on vilkas ja iloinen nainen ja ett? h?n mielell??n puhelee ja laskee leikki? herrojen kanssa, jotka sent?hden ovat huvitetut h?nen seurastaan; mutta ei siin? sen enemp?? ole.
MARI. Niin he luulevat, mutta ennenkuin asiasta tiet?v?tk??n, joutuvat he paulaan.
VILHO. Noo, huonomman vaimon voisi saada kuin Eva on, sill? perinpohjin h?n on hyv? ihminen. Minua ei h?n kuitenkaan ansoihinsa saa, min? kun n?et jo olen joutunut toisen ansoihin kiinni.
MARI. Hm, kuinka nyt sitten oikeastaan lieneekin sen asian laita? Sin? puolustat h?nt? aina niin suurella innolla, ett? varmaankin luulen sinun h?nt? v?h?n rakastelleenkin! Tunnusta vaan!
VILHO. No, totta tosiaankin, etk?s ole aina viel?kin mustasukkainen! Tuopa vasta on hullunkurista! Ha, ha, ha!
MARI. Eik? mit?, enh?n min? sit? en?? ole. Mutta koska sin? sen perille olet tullut, niin t?ytynee mun tunnustaa, ett? ensimm?lt? kihloissa ollessamme v?liin todella k?vinkin mustissa sukissa; vaan se tuli ainoastaan siit?, etten sinua viel? silloin tuntenut niin hyvin kuin nyt, kultaseni.
VILHO _(syleilee h?nt?)_. Niinp? sin? kuitenkin salasit minulta jotakin, vaikka ?sken v?itit aina olleesi t?ydesti vilpit?n minua kohtaan. Nyt sinua siit? rankaisen. Katsos n?in. _(Suutelee h?nt?)_.
NELJ?S KOHTAUS.
_Edelliset. BLOM (tulee oikealta ty?puvussa, hyr?illen vanhaa rakkauden laulua. H?nen sis??ntullessaan huudahtaa Mari: ?ah, set?!? ja sieppaa ty?ns? p?yd?lt?; Vilho ottaa sanomalehden jota on lukevinaan)._
BLOM. La, la, la, la -- No no, ?lk??