Mehiläisten elämä

Mehiläisten elämä, by Maurice
Maeterlinck

The Project Gutenberg EBook of Mehiläisten elämä, by Maurice
Maeterlinck This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost
and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it
away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Mehiläisten elämä
Author: Maurice Maeterlinck
Release Date: August 7, 2004 [EBook #13134]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
MEHILÄISTEN ELÄMÄ ***

Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed
Proofreaders

MEHILÄISTEN ELÄMÄ
Kirj.

MAURICE MAETERLINCK
Tekijän luvalla suomentanut ANNA FIEANDT
* * * * *

SISÄLLYS
Ensimäinen kirja. Pesän lentolaudalla
Toinen kirja. Parveilu
Kolmas kirja. Uuden yhteiskunnan perustaminen
Neljäs kirja. Nuoret kuningattaret
Viides kirja. Häälento
Kuudes kirja. Kuhnurien joukkosurma
Seitsemäs kirja. Lajin kehitys
* * * * *

I KIRJA
PESÄN LENTOLAUDALLA

I
Aikomukseni ei ole kirjottaa teosta mehiläisten hoidosta tahi
kasvatuksesta. Kaikissa sivistysmaissa on erinomaisia julkaisuja tältä
alalta, jotenka uuden kirjottaminen olisi turhaa. Ranskassa on Dadantin,
Georges de Layensin ja Bonniern, Bertrandin, Hametn, Weberin,
Clémentin, abbé Collinin y.m. kirjottamia teoksia. Englanninkielisistä

kirjailijoista tällä alalla mainittakoon Langstroth, Bevan, Cook,
Cheshire, Cozvan, Root ja heidän oppilaansa; saksalaisista Dzierzon,
Van Berlepsch, Pollmann, Vogel ja monet muut.
Tässä ei myöskään ole kysymys tieteellisestä monografiasta, jonka
aineena olisi apis mellifica, ligustica, fasciata j.n.e., eikä kokoelmasta
uusia havainnoita tai tutkimuksia. Tuskin tulen esittämään mitään, joka
ei olisi tuttua ja tunnettua kaikille niille, jotka vähänkään ovat
mehiläishoitoa harjottaneet. Etten taas tekisi teosta vaikeatajuiseksi,
olen varannut teknillisempään teokseen joukon kokemuksia ja
havainnoita, joita olen tehnyt kahdenkymmenen vuoden ajan
harrastaessani mehiläishoitoa, koska se mielenkiinto, jota ne voivat
herättää, lienee liiaksi rajotettua ja liian erikoista laatua. Aion
yksinkertaisesti puhua "kultasiipi mehiläisistä" (Ronsardin "blondes
avettes"), niinkuin tietämättömälle puhuu esineestä, jota tuntee ja
rakastaa. En aio koristaa totuutta enkä esittää--niinkuin Réaumur on
sattuvasti huomauttanut kaikkien niiden tehneen, jotka ennen häntä
ovat mehiläisiä tutkineet--miellyttävää kuviteltua ihmettä todellisen
luonnonihmeen asemesta. Mehiläispesässä on niin paljon ihmeellistä,
ettei ole syytä lisäillä. Muuten olen jo ammoin sitten luopunut
etsimästä tästä maailmasta mieltäkiinnittävämpää ja kauniimpaa
ihmettä kuin mitä totuus tai ainakin sen etsintä on. Älkäämme etsikö
elämän suuruutta epätietoisista asioista. Kaikki mikä on oikein varmaa,
on sangen suurta, emmekä tähän päivään asti ole kaikin puolin
oivaltaneet ainoatakaan senlaatuista ilmiötä. En siis väitä mitään, jota
en olisi itse kokemuksen nojalla havainnut todeksi, tai joka ei olisi niin
yksimielisesti mehiläistieteen klassikkojen hyväksymää, että sen
todeksinäyttäminen olisi turhaa. Minun tehtäväni tulee rajottumaan
siihen, että kerron tosiseikat yhtä todenmukaisesti, mutta vähäsen
elävämmin, lisäämällä niihin muutamia laajempia ja vapaampia
mietteitä, sekä siihen, että ryhmitän ne sopusuhtaisemmin kuin
käytöllisessä "oppaassa" tai tieteellisessä erikoistutkimuksessa voisi
tehdä. Joka tämän kirjan on lukenut, ei sen nojalla kykene
mehiläispesää hoitamaan, mutta tuntee suunnilleen kaiken omituisen,
syväsisältöisen ja salaperäisen, minkä varmasti tiedämme pesän
asujamista. Tämä ei ole paljoa verrattuna siihen, mikä vielä on
tuntematonta. Minä sivuutan vaieten kaikki ne väärät perinnäisjutut,

jotka vielä kansan keskuudessa ja useassa teoksessa muodostavat
oikean mehiläissaduston. Kun joku asia on epävarma, riidanalainen ja
otaksumiseen (hypoteesiin) perustuva taikka kun saavun
tuntemattoman rajalle, niin sanon sen suoraan. Saatte nähdä että
useinkin tutkimuksissamme joudumme näille rajoille. Paitsi niiden
yhteiskuntajärjestyksen ja toiminnan suuria, helposti huomattavia
ilmiöitä emme tiedä mitään aivan varmaa Aristaioksen satumaisista
tyttäristä. Kuta kauemmin niitä hoitaa, sitä paremmin oppii näkemään
tietämättömyyttään niiden todellisen olemuksen syvyyksiin nähden,
mutta tämmöinen tietämättömyys on jo parempi kuin tuo itsetajuton ja
tyytyväinen tietämättömyys, joka on kaiken elämäntietomme
pääaineksena; ja sen enempää ihminen tuskin voi kerskata oppivansa
tässä maailmassa.
Onko ennen ollut olemassa tämänkaltaista teosta mehiläisistä? Jos
kohta luulenkin lukeneeni miltei kaiken, mikä mehiläisestä on kirjotettu,
en puolestani tunne muuta tämän laatuista kuin Micheletn mehiläiselle
omistetun luvun hänen "Insecte" nimisen teoksensa lopussa sekä sen
tutkielman, minkä Ludwig Büchner, "Kraft und Stoff" teoksen kuuluisa
tekijä, on sille omistanut "Geistesleben der Thiere" nimisessä
teoksessaan.[1] Michelet on vain hipaisemalla kosketellut tätä aihetta.
Mitä Büchneriin tulee, hänen tutkimuksensa on jokseenkin täydellinen,
mutta kun lukee hänen esittämiään uhkarohkeita väitteitä,
legendantapaisia seikkoja sekä jo ammoin kumottuja kaskuja, herää
minussa epäilys, tokkohan hän on milloinkaan astunut ulos
kirjastostaan kertomuksensa sankarittaria tarkastamaan tai milloinkaan
avannut yhtäkään noista lukuisista, surisevista, ikäänkuin siipien tulta
säihkyvistä pesistä, joita täytyy paljastaa ennenkuin oma vaistomme
aavistaa niiden salaisuuden, ennenkuin voimme sulautua noiden
uutterien neitsyiden ilmakehään, tuoksuun, henkeen, salaisuuteen.
Hänen kirjansa ei tuoksua hunajalta eikä mehiläiseltä, ja sillä on sama
virhe kuin useilla tieteellisillä kirjoillamme, joiden johtopäätökset
useinkin ovat ennakolta tehtyjä ja joiden tieteellisinä rakennusaineksina
on suunnaton joukko epävarmoja ja eri tahoilta saatuja kaskuja. Muuten
viittaan harvoin häneen teoksessani, sillä lähtökohtamme,
näkökantamme ja tarkotusperämme ovat aivan erilaisia.

II
Mehiläistä koskeva kirjallisuus--alkakaamme kirjoista päästäksemme
niistä pikemmin ja siirtyäksemme sitten itse näitten kirjojen
lähteelle--on sangen laajaperäinen. Alusta aikain tämä pieni omituinen
olento, joka elää yhteiskunnassa monimutkaisten lakien alaisena ja
hiljaisuudessa toimittaa niin ihmeellisiä töitä, on herättänyt ihmisen
uteliaisuutta. Aristoteles, Cato, Varro, Plinius, Columella, Palladius
ovat siitä kirjottaneet