Marjapojat

A free download from http://www.dertz.in

Marjapojat

The Project Gutenberg EBook of Marjapojat, by Theodolinda Hahnsson This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Marjapojat
Author: Theodolinda Hahnsson
Release Date: January 26, 2005 [EBook #14807]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARJAPOJAT ***

Produced by Matti J?rvinen and Distributed Proofreaders Europe

MARJAPOJAT.
Kirjoittanut Th. Hahnsson.
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m 1894.

I.
Aurinko paistoi helteisesti aholle, jossa er?s kahdentoista-vuotias poika poimi marjoja tuohiseensa ja lauleli:
Kankaalle karjan, M?tt??lle marjan Lamponen toi. Hei heli hoi!
Mets?ss? toimin, Marjoja poimin; Luoja ne loi, K?yhille soi,
Kypsimm?t annan Poijes, ja kannan, Minnekk? vie Suorana tie.
Joku rapsahdus kuului, ja poika huusi:
-- Kuka siell? kuukuelee, kettuko vai j?nis?
-- Oohoh, eik? suutarin Sakki miest? mets?n el?v?st? erota?
-- Noh, kun olisikin ollut mies, mutta olipa pieni muona-Matin Joju vain. Marjassako sin?kin olet?
-- Marjassa niin. Mutta ne ovat niin hemmetin raakoja viel?, eik? niille herroille pahuuksille raakilat kelpaa.
-- Hyi, Joju, kuinka tuolla tavalla kiroilet!
-- Mit? kiroilen? Enh?n min? ole kironnut.
-- Olet hyvinkin, ja viel?p? kaksi kertaa.
-- Enh?n min? ole pahan nime? maininnut. En ole milloinkaan tuollaisia sanoja kiroukseksi kuullut sanottavan. Kyl?n miehet ja is?kin sanovat paljon rumemmin, kun kiroilevat.
-- Mutta kyll? se vain sit? on, ja se on paha tapa sinulla. Kansakoulussa sanoi opettaja, ett? kiroileminen on kova synti.
-- Sanoi se niinkin, ettei saa siunata, mutta semmoinen puhe vasta hullua on.
-- Ymm?rsit opettajan aivan v??rin. H?n sanoi, ettei saa turhaan siunata ja mainita Jumalan nime?.
-- Niin no, helkkarissa, enh?n min? sit? "turhaan" sanaa kuullut, kun Liisan-Kallu neulalla selk??ni pisti.
-- Kuules, jos nyt lupaat olla kiroilematta, niin min? annan sinulle tuokkosellisen marjoja.
-- Sin?k??
-- Niin min?.
-- Mit? hy?ty? sinulla siit? on, etten min? kiroile enk? siunaa?
-- Ei mit??n, mutta soisin vain, ett? oppisit pois pahasta tavasta.
-- Paha min? olen aina ollut. ?iti tuuppii ja sanoo, ett? olen paha, ja is? sanoo: "?l? ole vallaton" ja kyl?n v?ki sanoo, vaikka muut ovat kuria tehneet: "sen on muona-Matin paha poika-veitikka tehnyt". Mutta min? siit? viisi v?lit?n. Voi Jestas kun nuot m?k?r?isetkin purevat niin onnettomasti.
-- Tuollaisesta siunaamisesta opettaja kielsi, se on Jumalan nimen turhaan lausumista.
-- Totta minun t?ytyy jotakin sanoa, kun m?k?r?iset purevat. En min? vain viitsi joka sanaani punnita. Mutta mihink? sin? marjasi viet?
Sakki rallatteli:
Minnek? tie Suorana vie.
-- Kyll? se kaupunkiin t??lt? suoraan menee.
-- Ei maar menekk??n.
-- Kuules, sinusta varmaan tulisi opettaja, kun saisit koulua k?yd?.
-- Ei, pappi minusta tulisi.
-- Olisi se sent??n kurjaa, kun t?ytyisi k?yd? koulua.
-- Oi, min?p? vasta iloinen olisin, jos saisin oikein suuressa koulussa k?yd? ja tulla papiksi.
-- Olet sin? kumma sent??n! Sit? min? en vain viitsisi, en, vaikka sanottaisiinkin hyv?ksi, kuten kaikki sinua kiitt?v?t. Min? en en??n menekk??n kouluun syksyll?; annettakoon vain tukkap?rr??, mutta kouluun en mene.
-- Menn??n vain yhdess? ja ollaan hyv?t yst?v?t.
-- En mene. Nyt l?hden kotia. Tule sin?kin, menn??n yhdess? kaupunkiin. Ensimm?isist? marjoista maksetaan siell? aina enemm?n kuin maalla.
-- En tule, min? tahdon vied? ensimm?iset marjani pappilaan. Kun n?kev?t tuohiseni, niin kaikki ilostuvat, ja ensi kerralla saan kupillisen kahviakin, ja sitten ottavat minulta marjoja koko kes?n, vaikka kuinka paljon veisin. Monen t?ytyy tuoda pois marjansa, kun niit? on runsaasti saatu, mutta minulta ottavat aina.
-- Kai maar he sinulta ottaisivat, vaikka ensimm?iset kaupunkiin veisit.
-- Ei, he ovat pyyt?neet minua tuomaan heille varahimmat.
-- Mist? hiidest? sen tiet?isiv?t, ett? sin? minun kanssani kaupungissa olet ollut?
-- Tied?nh?n itse.
-- Hm. Niin no, ehk? se olisikin paha, ettet sin? veisi, en sitte kehoitakaan sinua en??n kanssani tulemaan mutta min? en ole milloinkaan pappilaan vienyt. L?hden pois jo, tuohiseni on vallan t?ynn?.
Sakki k?vi alakuloiseksi. Jojun puhe teki h?nen miettiv?iseksi. H?n tunsi, ett? toverin kodissa elettiin toisin kuin h?nen kodissaan, h?n tunsi ettei Joju kokonaan ollut itse syyp?? pahuuteensa, mutta h?n ei tiet?nyt, miten asiaa voisi parantaa, ei mist? pahe tuli, h?n tunsi vain h?m?r?sti, ett? jotakin nurjaa oli olemassa. H?n huokasi ja sanoi ??neens?:
-- Joju parka!
H?n kulki kuitenkin yh? eteenp?in mets?ss? ja l?ysi taas hyv?n marjapaikan, jossa mansikoita oli punaisenaan. Sakki riemastui ja ajatteli ensi hetkess?, ett? kunpa Jojukin nyt olisi poimimassa. Mutta pian unhotti h?n toverinsa ja kaikki, mit? h?neen koski, sek? otti puukon tupestaan ja rupesi valmistamaan tuokkosia. Yhden pienen tuokkosen h?n laittoi oikein siev?ksi ja poimi siihen suurimmat marjat, ja kun sitten kaikki tuokkoset olivat t?ynn?, laski h?n ne riviin kahvakoppaan kantaaksensa ne sill? kotia.
Mets? oli vilpoinen, taivas sininen ja Sakin mieli niin onnellinen kuin sen, jolla on hyv? omatunto eik? huolta huomisesta. H?n kulki kotia p?in ja rallatteli:
Pappilan lapset Kiehkurahapset Marjani saa. Hei heli laa!
Joju my?skin l?heni kotiansa, ja katseli tavan takaa marjojansa. Kauniimmat h?n nyypp?si suuhunsa: "saatanhan sy?d? muutaman marjan, mit?p? sill? v?li? on", tuumi h?n. Mutta marjat v?heniv?t v?henemist??n.
Tuossa oli muona-Matin m?kki. Joju meni tupaan. Siell? oli silakkaa ja leip?? p?yd?ll? sek? piim?? l?kkituopissa. Poika laski