Marjapojat | Page 9

tuota pient? joukkoa, itkev?ss? pojassa tunsi suosikkinsa, sanomalehden-myyj?n. Ja miss? tilassa! Silm?t olivat punaisina, posket ajetuksissa ja koko poika kovin uhkaavan n?k?inen.
-- No poikani, -- sanoi Mellil?, -- mik? sinua nyt vaivaa?
Pojat rupesivat nyt kaikki yht'aikaa kertomaan, miten kulkija hylky oli vienyt Jojun rahat ja hakannut h?nt?. Mutta Mellil? ei saanut mist??n oikein selv??, vaan pyysi poikaa tulemaan kanssaan kotia.
Joju seurasi Mellil?? ja kertoi h?nelle sen, mink? jo tied?mme, sek? lis?ksi, ett? h?n oli seurannut pahantekij?? ja l?yt?nyt h?nen sek? vaatinut rahat takaisin, mutta se roisto oli tarttunut h?neen ja antanut h?nelle selk??n. -- Mutta samalla min? kiepahdin h?ijyn selk??n ja taoin h?nt? nyrkill?ni oikein aikalailla, ja kiljuin niin, ett? poliisit tulivat paikalle. Silloin tuo lurjus sanoi poliiseille "korjatkaa pois tuo poika ilki?, joka minulta vei viisi markkaa, en min? h?nest? huoli". Ja sitten h?n l?ksi juoksemaan aika kyyti? pois. Poliisit rupesivat kyselem??n, mit? olin tehnyt, vaan min? en oikein mit??n ymm?rt?nyt selitt??, en tied? mitenk? sellaiseksi k?vin, vapisin vain ja nyyhkytin; mutta onneksi is?ni tuli paikalle, ja sitte min?kin jo saatoin sanoa, ett? olin l?yt?nyt roiston, ja sitte kaikki selveni, ja poliisi lupasi ottaa miehest? selkoa.
-- Hm, no mihink? nyt aioit menn??
-- Menen rautatienkirjakauppaan ilmoittamaan, kuinka paljo olin saanut, sek? ett? varas minulta ne rahat vei, mutta ett? min? tahdon nyt palkatta myyd? siksi, ett? se viisi markkaa tulee maksetuksi. Mutta ehk? eiv?t usko minua, eiv?tk? anna minun en??n myyd?, -- sanoi poika ja rupesi taas itkem??n.
He olivat nyt enn?tt?neet Mellil?n asunnon eteen. -- Kuules, -- sanoi rehtori, -- sinun ei tarvitse puhua mit??n kirjakaupassa, min? annan sinulle nuot viisi markkaa, mutta sinun t?ytyy ne sitten v?hitellen maksaa minulle, sen mukaan kuin ne saat. Min? kyll? uskon, ett? sin? niin teet. Hyv?sti nyt, ja ole aina suora ja rehellinen poika! Tee ty?t? ahkerasti, Jumala auttaa ihmeellisesti!

VII.
Joju oli s?ntilleen tuonut ansaitsemansa rahat rehtori Mellil?lle, ja nyt h?n tuli tuomaan loppuvelkansa. Poika astui Mellil?n kammariin, jonne h?n jo kyll? tien tiesi, ja katsoi ilosilmin rehtoriin.
-- No poikaseni, joko taas tulet velkaasi suorittamaan?
-- Jo, t?ss? nyt on loput.
-- Kiitos! Kuuleppas, Joju, kuka on sinua rehelliseksi opettanut?
Joju tuumasi, vaan sanoi sitte: -- En min? tied?, ei siell? mets?ss?, jossa ennen asuimme, kukaan toiseltaan mit??n ottanut.
-- Niin, niin, salon vakavat hongat eiv?t pahuuteen opettaneet, oikein sanoit. Vaikeampi on t??ll? ison maailman hy?rin?ss? kelvollisena pysy?. Katso, t?ss? ovat kaikki ne rahat, jotka olet minulle tuonut; sin? olet ollut rehellinen poika ja saat nyt pit?? itse kaikki n?m?t rahat, ei miksik??n palkinnoksi, sill? rehellisi? meid?n tuleekin olla, se on velvollisuutemme, vaan kehoitukseksi, ett? muistaisit aina olla rehellisen?.
-- Kiitoksia! Saanko n?m?t oikein omakseni?
-- Saat, ja viel? kysyn sinulta, tahtoisitko tulla minun pojakseni. Min? ottaisin sinut luokseni ja kasvattaisin sinua.
-- Kyll?, mutta minun t?ytyy ensin kysy? ?idilt?.
-- Eik? is?si el??
-- El??, mutta kyll? h?n antaa minun tulla, jos vain ?iti antaa. Is? monta kertaa on ollut pahoillaan siit?, ett? t?nne tulimme, varsinkin minun t?hteni.
-- Hm, vai niin. Ehk? on paras, ett? itse menen heille asiasta puhumaan. Menn??n nyt oitis.
Mellil? l?ksi, ja Joju oli tien-oppaana. Tultuansa siihen h?kkeliin, miss? Jojun koti oli, katsoi rehtori v?h?n h?mm?styneen? ymp?rilleen. Asukkaat joivat juuri par'aikaa kahvia, ja p?yd?n ??ress? oli jos jonkinmoisia renttunaamoja. Jojun ?iti kaatoi viinaa kahvikuppeihin h?ysteeksi, ja n?yttip? silt?, kun h?n itsekkin olisi ottanut jakajaisia. Rehtoria p?yristytti. T?st? kodistako siis tuo reipas, kaunis poika oli kotoisin... Salon helmassa viattomana kasvanut poika oli tuosta pes?st? pelastettava. Luoja itse oli johtanut lapsen h?nen tielleen.
-- Kuka t??ll? on is?nt?n?? -- kysyi rehtori.
-- Minunhan t?m? asunto on, -- vastasi Matti.
-- Noh, mit?s nyt, onko tuo poika nulikka tehnyt mit??n pahaa, vai mit?? -- kysyi Miina.
-- Ei suinkaan, teill? on kelpo poika. Olen sattumalta tullut h?nt? tuntemaan ja tulin juuri kysym??n, antaisitteko h?net minulle kasvatiksi. Minusta teid?n t??ll? on vaikea saada h?nest? kelpo miest?. Mets?ss? maalla, jossa ennen olette asuneet, ei h?n ole pahuutta oppinut, mutta t??ll? on vilkasta lasta vaikeampi varjella kaikenlaisista sielun ja ruumiin vihollisista.
-- Eik? herra asu t??ll?? -- kysyi Miina.
-- Asun, mutta minulla on hiljainen, avara koti, jossa ei ole t?m?nlaista liikett? kuin t??ll?.
-- Menk??n vain poika, mit?p? h?n t??ll?k??n paljon kokoon saa, tuskin ruokansa ansaitsee noilla sanomalehdill?, ja vaatteet ovat kokonaan minun hankittavanani.
-- Mutta h?nen tulee sitten kokonaan erkaantua t?st? kodista ja n?ist? seuroista...
-- Kukas herra sitten on, joka poikamme ottaa? -- kysyi is?.
-- Suokaa anteeksi, etten sit? muistanut ilmoittaa. Olen rehtori Mellil?, talon-omistaja t?ss? kaupungissa.
-- Kyll?h?n poikamme rehtorista on puhunut, vaikka min? en tuntenut. Aikooko rehtori ruveta h?nt? kouluttamaan?
-- Aion.
-- Papiksi vai opettajaksiko?
-- Sit? en viel? voi tiet??; miksik? h?nell? taipumusta on.
-- Mene sin? vain, jos sinua haluttaa, -- sanoi Matti, kai maar se paras on.
-- Pue parhaat risat yllesi, ennen kuin menet. Ainoa tuo meid?n on, mutta eip? tahdo saada senk??n vertaa kokoon, ett? h?nelle kasvatusta saisi. Ja viitsiv?tk? ne sitten lukea, tuommoiset, kadulla vain tahdotaan olla. Ik?v? poika pahaa sent??n tulee, kun vuode tuolla nurkassa on tyhj?n?.
--