Marjapojat | Page 5

lehdet antaa, tuntee minun hyvin, ja kun min? sinun sinne vien, niin kyll? sin? kohta p??set myyj?ksi. Sin? saat numeron lakkiisi. Mutta muista vain tulla, etten sinua suotta etsi.
Pojat erkanivat, ja seuraavana aamuna he tapasivat toisensa jo varhain aamulla rautatien torilla.
-- No nyt sinun toimitan sanomalehden myyj?ksi, -- sanoi Jojun toveri ja n?ytti hyvin mahtavalta, kun oli ottanut suosikikseen vieraan pojan.
He l?ksiv?t myym?l??n, jossa olivat ensimm?isin?. Sanomalehtipoika sanoi heti:
-- T?ss? on nyt poika, joka my?skin tahtoisi lehden myyj?ksi. H?n on minun toverini, kyll? min? h?nen takaan.
-- Vai niin. Mist? t?m? poika on?
-- T??lt? h?n on, asuu Albertinkadun loppup??ss?.
-- Mik? on talon numero?
-- Ei h?n muista, mutta jahka l?hdemme pois, niin min? saatan h?nt? ja katson, mik? se on.
-- No mit? tuo poika itse tiet??, jonka puhemies sin? olet? Mik? nimesi on?
-- Muona-Matin Jojuksi minua maalla nimitettiin, mutta is?ni on muuttanut t?nne kaupunkiin, eik? h?n t??ll? mit??n muonaa saa.
-- Eik? sinulla mit??n sukunime? ole?
-- Ei sukunime?, mutta kyll? minulla liikanimi on.
-- Vai niin, no annappas kuulla nimesi.
Jojun silm?t vilkkuivat nyt oikein veitikkamaisesti, kun h?n vastasi:
-- Kansakoulussa minua sanottiin aika veitikaksi ja kyl?n muijat nimittiv?t minua muona-Matin poikaveitikaksi. Onhan minulla siis liikanimi.
-- No pistet??n t?nne paperiin nimesi sitten. Joju Veitikka, ehk?p? olet hyv?kin lehti? myym??n.
-- Oojah, kyll? sen saatte n?hd?.
-- Tulee h?nest? hyv? myyj?, min? olen h?nt? jo koettanut.
Herra, joka pojille antoi sanomalehti? myyt?v?ksi, n?ytti olevan huvitettu noista pojista ja kysyi viel?: -- Oletteko kauankin olleet tuttavia kesken?nne?
-- Koko eilisen p?iv?n, -- vastasi sanomalehtipoika.
-- Kyll?p? sitte tunnettekin toisenne, -- sanoi herra hymyillen.
-- Kyll? vain, -- vakuutti poika.
He saivat lehtimytyt kainaloonsa, numerot lakkiinsa, ja l?htiv?t sitte matkoihinsa.
-- Mutta enh?n min?k??n tied?, mik? sinun nimesi on, -- sanoi Joju kumppanilleen.
-- Minun nimeni on Korpi, mutta noin kumppanien kesken olen Korppi. Kuulusteles vain, niin kyll? kaikki Korpin tuntevat, mutta Korvesta ei moni tied? mit??n.
-- Kas, mik? talo tuo on?
-- Se on yli-oppilastalo. Jahka min? oikein sinulle n?yt?n t??ll? taloja, niin saat vasta n?hd? jotakin.
-- Oletko sin? t??lt? kotoisin?
-- Olen min?, _Helsinkil?inen_ olen.
-- Ja olet n?hnyt vain nuot suuret tuvat t??ll?. Min? olen muitakin kaupunkia n?hnyt.
-- Semmoisia pieni?, mit? ne ovat? Kyli? vain Helsingin rinnalla.
-- Niin, mutta min? olen n?hnyt sellaisia paikkoja maalla, ettet sin? t??ll? Helsingiss? olekkaan semmoisia n?hnyt. Kun Suutarin Sakin kanssa k?vimme marjojen kaupalla, kuljimme sellaista aukeata, ett? siihen n?kyi kirkko ja mylly sek? kuusi kyl??. Mutta mit?p? t??ll? n?kee, seini? vain.
-- Ohoh, on t??ll? n?k?torni ja palotornikin, ja kun sinne kiipe??...
-- Kuules, sinne meid?n t?ytyy kiivet?. L?hdet??n nyt heti.
-- Ei maar, esplanaadiin meid?n t?ytyy rient?? lehti?mme myym??n.
-- Ja niin helk... Uih, tuhmasti aioin taas sanoa.
-- Mik? nyt tuli?
-- Tuommoinen kiroomisen tapainen sana oli juuri tulemaisillaan suustani, enk? ole pitkiin aikoihin sellaista sanonut, enk? taas en??n sanokkaan, se on varma.
-- No ent?p?s t?t? sitten.
-- On se paha, ja sit? saa niin kovasti h?vet?, kun tulee parempien lasten joukkoon.
Pojat olivat juuri suuren kivimuurin kohdalla, kun er?s keski-ik?inen herrasmies tuli portista ulos. Oitis paikalla kiirehti Joju herrasmiehen luo, sanoen: -- Ostakaa sanomalehti?!
Herra vilkaisi lehtiin, vaan aikoi menn? edemm?ksi, mutta Joju juoksi pari askelta per?ss? ja sanoi: -- Ostakaa nyt, ett? saan hyv?n onnen, kun ensikerran olen myym?ss?.
-- Annappas nyt sitte t?nne lehti. Mist? tied?t, ett? saat hyv?n onnen?
-- No onhan siin? jo aluksi onnea, kun yhdenkin lehden olen saanut myyty?, -- vastasi Joju ja riensi toverinsa j?lkeen.
-- Paras, ett? menemme eri haaralle, -- sanoi Korpi.
-- Menn??n vain, ja huomenna tapaamme toisemme taas.
Joju l?hti nyt kulkemaan ja kiertelem??n kaupunkia pitkin. H?n k?vi vain v?lill? kotona sy?m?ss?, ja meni j?lleen ulos. Illalla kotia palattuaan ei h?nell? ollut muuta kuin yksi ainoa lehti myym?tt?. Poika olikin niin v?syksiss?, ettei joutunut rahojaan laskemaan, vaan pyysi v?h?n ruokaa, ja meni sy?ty?ns? olkivuoteelleen kammarin-nurkkaan maata.
Entisen muona-Matin huone oli jotenkin iso, mutta hyvin rappeutunut, ja siell? oli moni muukin, kuin Matin perheen j?senet, saanut y?sijansa. Siell? oikoili pitk?n p?yd?n alla ja nurkissa kaikenmoisia kulkijoita. Huoneen per?ll? oli verholla erotettu osa Jojun vanhempia varten, ja sen l?himm?ss? nurkassa oli pojan vuode.
Jojun vanhemmat pitiv?t jonkunlaista y?majaa. Maksu otettiin jokaiselta heti, sill? vieraat olivat useimmiten sit? laatua, ett? se tapa oli tarpeellinen. Muuten olisi maksu saattanut j??d? tulematta. V?list? tapahtui, ett? vieraat kesken??n riiteliv?t niin, ett? is?nt?v?en t?ytyi menn? heit? sovittamaan, ja toisinaan ei sek??n riitt?nyt, vaan tarvittiin viel? poliisinkin apua. Sellainen oli se koti, jossa Joju y?ns? lep?si. P?ivin h?n enimmiten oli kadulla.

V.
Vett? sateli lakkaamatta, mutta Joju oli tottunut sateessa liikkumaan. Oli ilma mimmoinen hyv??n, niin kyll? h?n sittenkin kulki sanomalehti? myym?ss?. Ennen maalla ollessaan h?n oli ulkona tepastellut, vaikka ei ollutkaan mit??n pakkoa sateessa k?yd?, mutta ulkona sit? aina keksi jotakin teht?v?? itselleen. Jojun mielest? oli erinomaisen hauskaa juosta aika vauhtia vesilammikkojen l?pi, varsinkin, jos ihmisi? silloin kulki ohitse. Se oli hauskaa, se, kun vesiroiskeet lensiv?t k?velij?in p??lle.
Kaupungissa ei tuollainen k?ynyt laatuun, sen Joju jo aikaa oli tullut k?sitt?m??n, sill? nuot kiilt?v?nappiset olivat joka paikassa. Jos pienint?kin kepposta yritti tehd?, niin heid?n silm?ns?