Marit Skjölte

ఞ
Marit Skj?lte, by Kristofer Janson

The Project Gutenberg EBook of Marit Skj?lte, by Kristofer Janson This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Marit Skj?lte
Author: Kristofer Janson
Translator: Elisabeth L?fgren
Release Date: October 16, 2007 [EBook #23039]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARIT SKJ?LTE ***

Produced by Tapio Riikonen

MARIT SKJ?LTE
Kirj.
Kristofer Janson
Norjan kielest? suomentanut E. [Elisabeth L?fgren]
Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. 1879.

ENSIM?INEN LUKU.
Kes? l?hestyi ja samalla se aika, jolloin Amerikaan matkustavaiset l?ht?? puuhaavat. Useita laivoja oli jo l?htenyt; muutamien p?ivien per?st? oli viimeisen l?hteminen. H?yrylaiva oli l?hetetty vuonon pohjukkaan, tuomaan ulos-vaeltajat kaupunkiin; nyt t?m?kin laiva kohta oli valmis l?htem??n. Savua tuprusi ulos piipusta ja peitteli rantaa mustana pilven?. Laivassa miehist? juoksi kiireesti sinne t?nne, asetellen ja sovitellen matka-arkkuja, laukkuja ja tavaroita sille ihmis-joukolle, joka aikoi etsi? onneansa vieraassa maailmassa. Niit? tuli nytkin viel? m?ki? alas, toisia oli jo lahdella, jotka katselivat taapp?in, katselivat sukulaisiansa, jotka seisoivat vuorenrinteell?; toiset antoivat k?tt? niille, jotka olivat laivasillalla. Hitaasti liukui vene toisen per?st? lahden tyynt? pintaa my?ten. Er?s vaimo istui veneen kokassa, p?? k?tkettyn? sylihin, jotta h?n kyyneleit??n k?tkisi, ja vanha is?nt? tuijoitti myytyyn maa-tilkkuunsa, niin kauan kuin se n?kyi. Siell? oli h?n leikkinyt ja el?nyt, ty?t? tehnyt ja orjaellut koko elin-aikansa. Uutis-peltoon oli perunoita kylvetty. Kumma kuinka hyv?? satoa lupaavalta tuo pelto t?n? vuonna n?ytti. Vaan arvattavasti maamvierem? tai vedenpaisumus kaikki h?vitt?isi my?hemmin kes?ll?. Ja sitten veroja lis??ntyi niin ett'ei kukaan ihminen en?? t??ll? toimeen tullut. Ajattelivatko samoin nuo nuoret miehet, jotka tuolla lahdella lauloivat ja huijasivat? Ei kukaan saisi moittia heit? puuttuvasta rohkeudesta ainakaan, ja olivat p??tt?neet tanssia Hallingi-tanssia laivan kannella viel? t?n? iltana. Vapaat miehet kyll? keinoja keksiv?t p??st?ksens? eteenp?in maailmassa. --
Muiden j?lkeen tuli yksin?inen joukkokunta. Mies ja vaimo, jotka v?lill?ns? taluttivat pient? poikaa. Nuori tytt? k?vi heid?n j?less??n.
H?n k?vi nopeasti, sill? oli kiire k?siss?, mutta sit? my?ten kuin tuli likemm?ksi siltaa tyt?n jalat k?viv?t raskaammiksi, ja siin? h?n nyt seisoi nojautuen sillan aituukseen ja pit?en siit? kiinni. Viivytellen astui h?n taas muutamia askeleita eteenp?in ja pani jo toisen jalkansa portaille, mutta samassa tempasi h?n itsens? irti ja lensi kuin hullu ihminen yl?s m?elle p?in. -- Vaimo nousi istuimeltaan veneess? ja aikoi seurata h?nt?. "Oi Jumala meit? mittakoon! h?n tekee meid?t onnettomiksi! Oi juokse h?nen j?lkeens?, sin? Tore, oi juokse h?nen j?lkeens?!"
Is? seisoi niinkuin kiveksi muuttuneena ja piti venett? sillan vieress?, naapurit ja muu v?ki seisoivat sillalla ja katsoivat Toren j?lkeen. Kukkulalla oli tytt? heitt?ynyt maahan ja pist?nyt p??ns? ruohikkoon, ik??nkuin olisi tahtonut itsens? k?tke?. H?n ei huomannut Toren tuloa.
"Sun t?ytyy tulla nyt, Marit", sanoi Tore, koskien h?nen olkap??h?ns?. Marit k??ntyi raivoissaan h?nt? vastaan:
"Pois!" huusi h?n -- "pois sanon min?!" Ja h?n otti turvakseen molemmin k?sin ruohojen korsista kiinni.
Tore katsoi ymp?rilleen, h?n ei tiet?nyt mit? h?nen pit?? tehd?. "Mutta kyll? sinun yht? kaikki t?ytyy, muuten on liian my?h?ist?!" sanoi h?n. Otti sitten Marit'in k?sivarsista kiinni ja tahtoi vet?? h?nt? my?t?ns?. Marit heitt?ytyi sel?lleen, potki, rep?isi itsens? irti ja karkasi m?ke? yl?s niinkuin henkens? edest?.
Tore seisoi ep?illen. Pitik? h?nen seurata tytt?? vai eik?? Mutta samassa laiva vihelsi ensi kerran ja h?nen t?ytyi rient?? alas. Veneess? seisoivat yh? odottamassa melkein vet?m?tt? henke??n.
"Seuraako h?n sinua?" huusi ?iti niin pian kuin Tore n?kyi m?ell?, ja h?n kurkisti sinne p?in.
"Se on mahdotointa", vastasi Tore astuen alas, "h?n ei tahdo".
H?yrylaiva vihelsi toisen kerran.
"Jumala auttakoon meit?, on liian my?h?ist?", huusi ?iti ja vaipui alas istuimelle.
"Niin, meid?n t?ytyy kuitenkin l?hte?", sanoi is?, sys?si veneen ulos ja pyyhki silmi?ns? nutun hihalla, "mutta jos voisit saada h?net kaupunkiin ennenkuin me maasta l?hdemme, niin tekisit meille suuren palveluksen, Tore".
"Min? teen mit? voin", vastasi Tore.
"Jumala siunatkoon sinua, pid? huolta h?nest?, Tore, oi Jumala siunatkoon sinua, pid? huolta h?nest?", huusi ?iti.
Kun vene jo oli kaukana rannalta nousi ?iti viel? kerran seisaalleen ja huusi taas Torelle: "Jumala siunatkoon sinua, pid? huolta h?nest?".
Marit istui vuorella, josta sopi n?hd? kauas yli lahden. H?n huomasi, ett'ei kukaan en?? h?nt? seurannut, ja istui sent?hden maahan.
H?n istui k?det ristiss? syliss??n ja katsoi merelle p?in, mutta h?nen silm?ns? ja h?nen kasvonsa olivat kylm?n ja tyhj?n n?k?iset. On hetki? el?m?ss?, jolloin niin monta ajatusta painaa mielt?mme ett? tukehtuvat sek? itku ett? nauru. Marit oli nyt eronnut is?st?, ?idist? ja siskoista eik? ikin? en?? heit? n?kisi. Ei ihmett? siis ett? silm?ns? lakkaamatta seurasi laivaa, joka h?yryv?n? l?hti eteenp?in, leikaten vett? ja heitt?en etehens? vaahtoavaa hyrsky? vuonon peilin-kirkkaalle pinnalle. Vaan Marit'in poskilla ei n?kynyt mit??n kyynelt?, kasvonsa olivat liikkumattomat. H?n hengitti vaan syv??n, niinkuin olisi juossut nopeasti, ja silm? seurasi laivaa, ik??nkuin olisi kasvanut kiinni siihen. Ja katso, nyt se h?visi tuon niemen taakse, -- viel? n?kyi mastoa v?h?n, ja sitten se oli -- poissa. Ainoastaan paksu tukehduttava savu kierteli rantaa my?ten ja vaipui mereen kuin suruhuntu.
Kaikki oli