Maahengen salaisuus | Page 9

voiton ja tappion uhalla -- ilman muuta esitt?? herra Wallenbergille ratkaisumme. Varmuushan kuitenkin on paras! -- Mutta asiasta toiseen: Milloin Holman suuri kivinavetta rakennettiin?"
"Se on jo kauvan ollut meill?. Is?ni sen vanhalla i?ll??n rakensi."
"Oliko siin? heti alussa nykyinen tuuletus- ja ilmanvaihtoj?rjestelm??"
"Kyll? oli. -- Is?ni oli juuri palannut Tanskasta ja Ruotsista, ja navetta laitettiin skoonelaiseen malliin."
"Kuulkaa nyt, set?, -- miettik?? tarkoin, ennenkuin vastaatte! -- Puhuiko is?nne koskaan ik?ns? loppupuolella, tai ovatko koskaan maanviljelij?tuttavanne, joilla on uudenaikaiset, tilavat navetat, valitelleet, ettei karjanlanta en?? kasvata jyv??, niinkuin ennen? -- Enh?n itse ole k?yt?nn?llisiin maanviljelysasioihin perehtynyt, mutta nyt juuri johtuu mieleeni, hypoteesini edellytyksen?, t?m? mahdollisuus."
"Is?ll?ni oli kyll? tapana sit? alinomaan valittaa, mutta h?n kaikessa muussakin aina ylisti vanhoja hyvi? aikoja. -- Ja totta puhuen, my?skin Ruuth yht? p??t? jankuttelee: 'Min? luulen, ettei -- lanta en?? ole -- lantaa!' -- Olen aina luullut, ett? Ruuth t?ll? lausunnollaan on ainoastaan tahtonut alleviivata vanhoillisuuttaan. -- Onko siin? jotain muuta?"
"Meill? on nyt koko salaisuus t?ysin selvill?! Kunnioitukseni herra Wallenbergi? kohtaan kohoaa ylimp??n huippuunsa. -- Mink? moni muu on huomannut, sen on h?nkin havainnut: karjanlanta huononee nykyaikaisissa navetoissa! Mutta h?n on tieteellisesti arvostellut kysymyst?, mik? on syyn? t?h?n ilmi??n? -- Tajuttuaan syyn, h?n on ottanut avukseen kemian ja sill? keinoin hankkinut itselleen uuden kotimaisen apulannan. H?nen karjanlantansa ei navetassa en?? huonone, ja sen ohella h?n saa ilmaiseksi, ik??nkuin lahjaksi, lannoitukseen erinomaisen arvokkaita lis?tuotteita. Herra Wallenberg on ep?ilem?tt? nerokas mies! H?nell? on kriitillinen kyky ja luova mielikuvitus. Johtop??t?ksiens? arvoa h?n tutkii kokeiluilla. -- Professori Lemstr?milt? h?n tiett?v?stik??n ei ole saanut ensim?ist? aihetta n?ihin tuumiinsa. H?n on kyll? omin p?in miettinyt asiaa ja sen mukaan ryhtynyt toimiin. -- Mutta t?ss? tuleekin Viklund tavaroineen. Kello on jo kuusi, ja minun pit?? olla Lahisissa, ennenkuin herra Wallenberg alkaa pit?? aamukomentoa kartanossaan." --
-- "Hyv? on, Viiklunti, -- puku ja lis?ksi m?yr?nnahkalaukku, -- sopii vallan mainiosti! -- Ja oikein johtolankakimppu laukussa. Eip? paremmin voisi olla! -- Nyt Viiklunti pit?? huolen siit?, ett? piha, matkaan l?htiess?ni, pysyy puhtaana rengeist? ja piioista. -- Niin ja viel?! -- Kun Viiklunti menee ohi keitti?n, niin k?skek?? tuoda kahvia t?nne yl?s."
Set? Malmfelt joutui h?t??n kahvin johdosta.
"Ei, paras set?, -- kahvi on kyll? hyv? sis?isestikin k?ytettyn?, mutta tarkoitin oikeastaan kahvia ulkonaista k?yt?nt?? varten. Ihonv?rini sopii huonosti montt??rin tamineihin, ja Viklundilta kuulimme, ett? Alviina on n?hnyt maailmaa niinkuin laajemmalti." --
Vasta nyt, pukeutuessani, tulin ajatelleeksi, kuinka v??rin tein Lahisten herraa kohtaan. Aioin salakavalasti tunkeutua h?nen alueelleen urkkimaan toisen luvallisia toimia, joita t?m? itse oli pit?nyt tarkoin salassa. Herra Wallenberg oli aina ollut yst?v?llinen minua kohtaan, viel?p? viime kes?n? osottanut minulle aivan erinomaista vieraanvaraisuutta. Tahdoinkin jo luopua koko puuhasta.
Mutta Malmfelt k??nsi kaikki pilaksi. -- "?l? nyt turhia! Asiahan koskee vetoa! -- Kuka leikkiin l?htee, saa leikin kest??. Sodassa ja rakkausseikoissa on kaikki luvallista."
"Rakkausseikoissa, -- niin!"
Huomasin, miten Malmfelt huvitettuna vilkaisi minuun sivulta p?in. Lopetin kiireesti pukeutumiseni. -- _Où est la femme?_
Olin nyt, maalaisen kannalta katsoen, varmaankin pulska poika. Sinisess? cheviotipuvussa ja korea villahuivi kaulassa! Kun takin ylim?inen nappi oli kiinni, ja se rinnasta sek? olkap?ist? mukaantui tiiviisti ruumiin mukaan, olin py?re? ja pullea nuorimies, niin ett? syyst?kin saatoin ihailla itse?ni. Jaloissani minulla oli omat saappaani. Olin herrastelevan keikaileva.
Tuhrin viel? kasvoni ja k?teni ruskealla kahvivedell?. Ei paremmasta apua! Takin ulkopuoliseen povitaskuun pistin muistikirjan lyijykynineen selv?sti n?kyviin. Piti esiinty? kirjoitustaitoisena, liikkuvana toimimiehen?.
Malmfelt oli ihastuksissaan ja nauroi leveint? nauruaan: "Nyt luulen, ett? Lahisten herrasta teit pietin. Vaikka n?kisikin sinut, ei h?n sinua tuntisi."
"Itse asiassa koen puolustaa itse?ni sill?, ett? Lahisten herran salaisuus ei oikeastaan en?? olekaan mik??n salaisuus. Ja sit? paitse, minussa on viel? j?ljell? melkoinen m??r? ylioppilashulivili?. Osakunnan kuraattorina olen saanut el?? vallattomimman nuorison parissa, ja entinen poikamaisuus pyrkii t?n??n v?kisinkin esiin. Sit? lieneekin alkujaan minulla veress?ni."
Otin m?yr?nnahkalaukun olalleni ja sain p??h?ni hiukan virttyneen, mustan huopahatun.
"Hyv?sti nyt! -- Jollen palaa takaisin tunnin, parin p??st?, niin on paras, ett? naarailette Kaislahden pohjaa", nauroin menness?ni.
"Onnea matkalle!"
L?hdin kulkemaan talonp??dyn ymp?ri, menn?kseni pitkin peltokujaa oieti maantielle, kun takanani kuului raikas, hele? nauru.
Katsoin taakseni. Avoimessa ikkunassa hulmahtivat palttinauutimet, ja niiden keskelt? kurkisti esiin pieni, aamunsirke?, punaposkinen, p?rr?tukkainen p??.
"Herra professori!" h?n ilkkui. -- "Luulin teit? ensin miksi mustalaiseksi, mutta tunsin teid?t sitten profiilista. -- Mit?s ihmett? nyt?"
"Hyv?? huomenta, neiti! Saanko tulla katsomaan teit?kin profiilista? Tuntisin sen miljoonien joukossa."
"Ei, ette saa tulla likemm?ksi lainkaan! -- Mutta mit? kepposia te nyt olette tekem?ss??"
"L?hden vain Lahisiin salapoliisina. Te saatte kuulla asian l?hemmin is?lt?nne. Min? palaankin takaisin melkein siksi, kuin te olette pukeutunut."
Viel? kauvan kuulin h?nen nauraa hihitt?v?n j?ljess?ni.

4.
Sain pian n?hd?, ett? valepukuni kelpasi. Maantiell? tuli Lahisista p?in mies, -- mahdollisesti pehtori, -- niittokoneen kanssa.
Pys?hdyin, kysy?kseni hovin nime?.
"Lahisiksihan sit? on t??ll? mainittu. -- Kenenk? puulaakin mies sin? olet?"
"Oman puulaakini mies." -- Sylk?isin tiepuoleen ja jatkoin matkaani. H?n oli luullut minua jonkun tukkiyhti?n mets?nlukijoiksi.
Lahisissa oli kaksi uljasta navettaa. Hiukan pienemm?n -- n?ht?v?sti uudemman -- navetan keittohuoneen ovi oli auki. Astuin sis??n ja aloin tyhjent?? tavaroita laukustani muuripadan pankolle.
Karjakko tuli navetasta juosten: "So, ei saa! Menk?? pois sukkelaan!"
"Ei vai