Lukemisia lapsille 8 | Page 8

eiv?t suvainneetkaan seurata palkovenett?. Omia teit??n nekin meniv?t kuin melakin. Pieni k?si tavoitti niit?, mutta se oli liian lyhyt.
Tuttemuj istui nyt sukkasillaan. Voisihan h?n yht?hyvin olla paljain jaloinkin. H?n vet?isi sukat jalasta ja koetti ammentaa niihin vett?. Mutta se ei maksanut vaivaa, kun vesi juoksi niist? l?pi, eiv?tk? ne edes pysyneet veden p??ll?. Tuttemuj viskasi ne pois. Toinen putosi j?rveen ja upposi.
Tuuli puhalsi Espanjaan p?in, eik? aikaakaan, niin palkovene ajelehti Espanjalaiseen satamaan. Ja Tuttemuj p??tti siell? nousta maihin. Mutta mit?h?n tuolla lepikossa liikkui? Mahtoiko se olla Ahti? Mutta eih?n Ahti asunut Espanjassa, h?nh?n asui j?rvess?. L?hell? rantaa oli litte? kivi, sille kapusi Tuttemuj, samassa sattui h?n jalallaan potkaisemaan palkoveneen ulos j?rvelle. Hyv?sti vain; sekin meni menojaan niinkuin airo, lakki ja keng?t.
Tuttemuj seisoi kivell? ja arveli, miten maihin p??sisi. Siin? oli viel? vett? v?lill?. -- Mit?p? siit?, min? uin, ajatteli Tuttemuj, h?n oli jo unohtanut ettei osannutkaan uida. Samassa tuli jotakin n?kyviin lepikosta. Lehm?h?n se olikin! Sen per?ss? tuli toinen ja kolmas lehm?, ja vihdoin tuli h?rk?kin. Niiden teki mieli veteen seisomaan, lepikossa kun oli niin paljon s??ski?. Kenties niit? janottikin. ?kki? ne huomasivat kivell? pienen miehen.
? Ammuu, huusivat ne. Luulivatko ne Tuttemujta koiraksi? Melkein se silt? n?ytti. Koirat kun aina haukkuvat lehmi? ja n?ykkiv?t niit? jaloista, niin lehm?t ovat koirille vihaisia.
Mutta eip? Tuttemuj h?t?illyt. Mist?h?n asetta saisi? Kivell? oli aallon tuoma kuiva kaisla. H?n otti kaislan aseeksi. Ase oli urhon vertainen.
? Ammuu, sanoivat lehm?t, ja h?rk? mylvi. Sitten kaikki l?htiv?t kahlaamaan matalaa rantaa. Aikovatkohan ne sy?d? minut? arveli Tuttemuj itsekseen ja ojensi uhkaavasti kaislansa vihollista kohti. Jos ne l?helle tulevat, niin min? ly?n niit?!
Saatuaan voileip?ns? muisti Mikke palkoveneen, jonka h?n oli luvannut aina sitoa laituriin kiinni. Juosten riensi h?n rantaan. Palkovenett? ei n?kynyt. Ja miss? oli Tuttemuj? Mikke hypp?si soutuveneeseen ja l?hti l?yt?retkelle. Karkulaista ei n?kynyt. Mutta mit?h?n tuolla veden p??ll? kellui? Kenk?! Kenenk?h?n se oli? Seh?n oli Tuttemujn. V?h?n matkan p??ss? ui pieni, sininen lakki juuri uppoamaisillaan. Mikelle nousi syd?n kurkkuun; h?n souti Espanjaan ja l?ysi kaislikosta melattoman palkoveneen. Sen n?hty??n olisi ?iti varmaan py?rtynyt. Mutta Mikke souti eteenp?in ja keksi vihdoin urhean sotasankarin, joka seisoi kivell? paljain jaloin, lakittomin p?in ja vihollisten saartamana.
Vapaaehtoisesti karkulainen k?mpi veneeseen. Vapaus on ihanaa, mutta pelastuksellakin on puolensa. Kenties Tuttemujn urhokkaisuus sent??n lopulla olisi pett?nyt, mutta nyt h?n oli niin vallan varma rohkeudestaan. -- Olisivatpa vain tulleet, min? olisin ly?nyt niit? niin ett?! sanoi h?n ylpe?sti heilutellen kauheaa kaislaa.
? Miss? mela on? kysyi Mikke.
? Melako?
? Niin; ent? keng?t ja sukat?
Tuttemuj joutui h?milleen ja vaikeni.
? Mokomaa pikku retusta! arveli Mikke.
? Mutta eiv?tp? ne uskaltaneet sy?d? minua, sanoi Tuttemuj.
? Ammuu, sanoivat lehm?t.
[Kuva]
POVARI-MUORI.
Josko tied?n m? lain,?Mit? tuleva lie??Senk? tiet?isin vain --?Tied?n enempi mie.?Voin m? povata n?in?Aina edelt?p?in,?Kuinka asiat k?y,?Joit' ei koskahan n?y.
Kas, se on aina n?in:?Jos te uskotte vain,?K?y kyll? sinne p?in,?Mi on ennustamain.?Mutta uskoa vaan?Jos on vajavaltaan,?Niin se turhahan k?y,?Eik? j?lke? n?y.
Neitisein, antakaa?K?si pieni mun luo,?Ett? saan tarkastaa...?Oi, kuin hieno on tuo!?Siell' on viivoja ... aa!?T?st? selkoa saa!?Nuori yl'oppilas?Teid?n on kuningas.
T??ll' on kadetti, kas,?Kovin rakastunut...?Kapteen' my?s urhokas,?Olat on kullatut!?Viel?, yks' yritt??:?Vanha kenraal' on t??!?Pian t?ys tusina...?S??li kadettia!
Viel? kortitko nyt? --?Tahi kentiesi saa?Kupin kahvia nyt??Se on virvoittavaa.?Silloin haihtuvi pois?Surut, jos niit? ois.?El?k??n! Asentoon!?Tuossa kadetti on!
VOILEIPIEN V?LILL?.
?iti puhdisti vadelmia suuren ruokap?yd?n ??ress?. Vikke istui avojaloin pienell? rahilla ja s?i voileip??. H?nen m?r?t saappaansa seisoivat surullisina, uunin vieress? ja odottivat p?iv?paistetta.
? Kun min? tulen isoksi ja ?iti tulee pieneksi, niin ajan min? aina ?idin kanssa vaunuilla, etteiv?t ?idin jalat kastu. ?idin ei tarvitse yht??n pelj?t?, min? ohjaan hevosta itse.
? Kiitoksia paljo!
? Min? rakennan ?idille kultaisen linnan, jossa on nelj? ikkunaa, ja ?iti saa olla minun pikku lapseni. Min? tulen ja pesen ?idin, niin ett? ?iti on oikein puhdas, eik? ?idin pid? juonitella, sill? katsos ?iti, se on ?idin omaksi hyv?ksi.
? Mutta, Vikke, min?h?n olen jo kerran ollut pieni ja miss?s sin? silloin olit? Et sin? kammannut tukkaani, et sin? kuljettanut minua vaunuissa, etk? sin? rakentanut minulle kultalinnaa. Kuinka sin? j?tit t?m?n kaiken tekem?tt??
? En min? sit? muista, ?iti.
[Kuva: Voileipien v?lill?.]
? Ei, min? en n?hnyt silloin poikaistani. H?n oli varmaankin mets?ss? marjoja poimimassa. Ja kun min? olin ulkona sateessa, kuten sin?kin tavallisesti olet, kuului vesil?t?k?iss? l?iskett? ja loisketta. Vikke, Vikke, kuinka sin? annoit minun jalkojeni tulla niin m?riksi?
? No, mutta ?iti, miksi sin? et etsinyt minua? Olinko min? silloin iso?
? En min? tied?, olitko sin? iso vai pieni, min?h?n en n?hnyt sinua. En min? tiennyt, oliko koko maailmassa Vikke?. Mutta min? olin pieni ja minulla oli ?iti, niinkuin sinullakin nyt on, ja h?n kampasi ja pesi minua kuin posliininukkea.
? Niin, ja kun sin? tulit isoksi, tuli sinun ?itisi pieneksi ja sin? kannoit h?net pesu-ammeeseen. Rakensitko sin? h?nelle linnan?
? Mit? min? olisin rakentanut, min?h?n olin tytt?! Kun min? tulin isoksi, tuli minun ?itini niin pieneksi, etten h?nt? en?? n?hnyt. N?in tyhj?n sohvan, jossa h?n tavallisesti istui, kun h?n piti minua syliss??n. N?in h?nen kauniin sinisen hameensa, joka riippui vaatekammiossa, ja h?nen virsikirjansa, joka h?nell? oli muassaan kirkossa k?ydess? ja johon h?nen nimens? oli suurilla kirjaimilla kirjoitettu. Min? en