Lukemisia lapsille 8 | Page 5

en?? sinun eik? minun vallassani. Lapset toivovat pikku seikkoja, silloin kuin voisivat toivoa suuria, mutta sin? olet ajatellut enempi toisten onnea kuin omaasi. Vanha harmaa kanto ei sinua moiti. Mene nyt kotiin ja ole aina Jumalan lapsi, niin olet my?skin luonnon hyv? lapsi. Hyv?sti, pikku Syyne!

Kun Syyne tuli karjan kanssa, seisoi Priska-muori kellarin-avain k?dess? rustitilallisen ver?j?ll?. H?n oli sanonut rustitilallisen em?nn?lle: -- Tytt? on antanut suden sy?d? kaksi vasikkaa, jotka meid?n t?ytyy maksaa, mutta siksip? saapikin tytt? istua seitsem?n p?iv?? ja seitsem?n y?t? kellarissa.
Rustitilallisen em?nt? sanoi Priskalle, luettuaan ja tarkastettuaan karjan: -- Neh?n ovat kaikki t??ll?. Ja ?l?p?s, miten lihaviksi ne ovat tulleet, niin ett? oikein kiilt?v?t! Onhan t?m? ihan ihmeellist?, kun ruokaa on viel? niin v?h?n, n?in aikaisin kev??ll?. N?in mainiota paimentytt?? meill? ei ole koskaan ollut!
? Mutta silloinhan on Sveru valhetellut minulle! -- huudahti Priska. Sveru sattui juuri tulemaan toivottaakseen sisarelleen paljo hauskuutta kellarissa. Voi sit? kyyti?! Sveru sai luudanvarrella niin ankarasti selk??ns?, ett? Syynen t?ytyi rukoilla h?nen puolestaan.
? ?l? ly? h?nt?, ?iti! Vasikat olivat poissa, kun Sveru tuli minun luokseni mets?nrinteelle. Mutta ne tulivat takaisin.
Koko kyl? ihmetteli, miten rustitilallisen lehm?t olivat niin lihaviksi tulleet. Mutta ihmetteleminen lis??ntyi viel?, kun seuraavana aamuna kaunis satuloitu hevonen seisoi r??t?lin pihalla. Kenenk?h?n se kaunis varsa oli? Olikohan se herrastalon patruunan?
? Se on sinun hevosesi, is?, -- sanoi Syyne, joka ei voinut olla ilmoittamatta iloaan. -- Nyt sin? saat ratsastaa joka p?iv?.
? Pit??k? minun ratsastaa? -- nauroi r??t?li. -- Sep? n?ytt?isi somalta!
? Mutta koetteleppas, -- sanoi Syyne. R??t?li taipui v?hitellen, kiipesi hevosen selk??n ja putosi maahan kuin parsittu lapanen. -- Ai, ai, -- sanoi h?n. -- Mutta kunhan totun, niin kyll? se k?y.
? Min? olen saanut uuden kuvakirjan, -- huusi Rinu.
? Min? olen saanut uuden myssyn, -- huusi Sveru.
? Min? olen saanut riisiryynimakkaran, -- iloitsi Morsa.
? Mit? ihmett?! -- huudahti Priska-?iti. -- Min? olen saanut uuden-uutukaisen puuvillahameen!
Syyne hymyili hiljaa itsekseen, mutta toiset huomasivat sen.
? Sin? tied?t jotain, -- sanoivat he. --- Sin? tiesit jotain is?n uudesta hevosesta. Kerro! Kerro!
Syyne-parka ei voinut valhetella, h?nen t?ytyi kertoa kaikki, mit? h?nelle oli tapahtunut tuona merkillisen? p?iv?n?, jona h?n oli rustitilallisen lehmi? paimentamassa. H?n unohti ainoastaan, miten hyv? h?n oli ollut el?imi? kohtaan.
? Syyne, -- sanoi Priska-?iti, -- sin? et ole mik??n tyhm? tytt?, sin? olet antanut minulle kauniin puuvillahameen. Sin? saat ruveta k?ym??n koulua ja saat alkaa jo t?n??n. Morsa tahtoo lopettaa koulunk?ynnin, sill? se on h?nest? ik?vint?, mit? h?n tiet??. -- Morsa ei ollut kertonut, ett? h?net oli laiskuuden t?hden eroitettu koulusta.
Syyne kiitti. H?n oli jo saanut oikean aapiskirjan kukkoineen.
? ?iti, -- sanoi Morsa, -- anna minun menn? huomenna paimentamaan rustitilallisen lehmi?!
?idill? ei ollut mit??n sit? vastaan, jos Morsa voisi tuoda h?nelle pitk?n kankaan lakanapalttinaa.
Ja Morsa sanoi Sverulle: -- Sep?s olisi jotain, saada Syynen tavoin toivoa itselleen mit? ikin? tahtoo.
? Tosiaankin, -- sanoi Sveru, -- min? tulen mukaan.
Seuraavana aamuna meniv?t Morsa ja Sveru rustitilallisen karjaa paimentamaan. Heill? oli hyv?t ev??t ja l?mp?iset vaatteet. Lehm?t ajettiin kepinly?nneill? niitylle, joka j?lleen oli kuihtunut ja kellastunut, ja kun karja oli aituuksen sis?puolella, istuivat Sveru ja Morsa sy?m??n aamiaista Syynen h?vitetyn talon viereen. Kanto seisoi siin? viel?; se oli harmaa, vanha ja ??net?in. Lapset katselivat h?nt? uteliaasti. Olisko mahdollista, ett? tuollainen kurja puukanto antaisi kaikki, mit? silt? pyyt??? He tahtoivat koettaa.
? Kantoraukka, -- sanoi Morsa, -- l?het? minulle helminauha! -- L?het? minulle pyssy! -- k?ski Sveru.
? Min? tahdon olla korein kirkossa, -- lis?si Morsa.
? Min? tahdon ampua kaikki leivoset ja oravat t?ss? mets?ss?, -- selitti Sveru.
Kanto seisoi hiljaa, kuten ennenkin, mutta jos Syyne olisi ollut t??ll?, olisi h?n ehk? huomannut, ett? sen parta liikkui, aivan kuin olisi se hymyillyt. Eih?n h?n voinut puhua sellaisille, jotka eiv?t h?nt? ymm?rt?neet.
Silloin suuttui Sveru. -- Vai niin, sin? et tottele? Min? tahdon opettaa sinua tottelemaan, vanha kuivanut variksenpel?tin! -- Ja sitte Sveru antoi kannolle niin kovan iskun kepill??n, ett? kanto kaatui kumoon.
? Mit? sin? olet tehnyt? -- valitti Morsa. -- Nyt suuttuu h?n meihin, eik? anna meille mit??n lahjoja. -- Sitte nosti Morsa kannon seisomaan ja siveli voita h?nen suullensa lepytt??kseen h?nen vihaansa.
? No, kanto, -- sanoi Sveru uhaten, -- tahdotko nyt heti l?hett?? minulle pyssyn, tahi muutoin sytyt?n sinut tuleen. Minulla on tulitikkuja taskussa.
? Sen j?t?t tekem?tt?, -- huusi Morsa.
? Mit? viel?! -- nauroi Sveru ja otti esille tulitikun. -- Saanko, tahi enk? saa pyssy??
Kanto oli vaiti. Morsa tahtoi ottaa Sverulta pois, tulitikun, mutta Sveru tuuppasi h?net m?kirinnett? alas.
? Vai niin, min? en saa pyssy?! -- huusi Sveru. -- Min? tahdon opettaa sinua tottelemaan, vanha rahjus!
Ja sitte pisti h?n palavan tulitikun kannon pitk?n parran alle. Parta oli kuiva ja tulenarka kuin ruuti, se tupsahti tuleen ja heti oli koko kanto ilmiliekiss?. Tuuli oli heti valmiina, seh?n on tietty; ken ei tuntisi kev?ttuulta? Monta viikkoa oli se jo lakaissut niittyj? ja kuivannut mets??. Nyt se sai uutta ty?t?, laajensi keuhkonsa ja puhalsi raittiisti liekkeihin. Kannosta levisiv?t liekit nopeasti sammaleen, sammalesta kanervikkoon, kanervikosta katajapensaisiin, niist? kuusiin ja niin yh? edelleen mets??n, m?ntyihin ja koivuihin; hui! siit?p? vasta tuli takkavalkea! Pian oli koko suuri mets?