Liv

㷬
Liv, by Kristofer Janson

The Project Gutenberg EBook of Liv, by Kristofer Janson This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Liv
Author: Kristofer Janson
Translator: Elisabeth L?fgren
Release Date: October 29, 2007 [EBook #23237]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LIV ***

Produced by Tapio Riikonen

LIV
Kirj.
Kristofer Janson
Norjan kielest? suomentanut E. [Elisabeth L?fgren]
Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1879.

ENSIMM?INEN LUKU.
Oletko kuullut puhuttavan Gunnar Haugen'ista? Taikka h?nen tytt?rest??n Liv'ist?, jolla oli nuo punaiset nauhat palmikoissa, h?nest?, joka aina istui is?ns? vieress? kirkossa eik? voinut ymm?rt??, miksi kyyneleet tulivat ukon silmiin kun h?n saarnaa kuunteli. Tule, k?y istumaan ja min? kerron sinulle yht? ja toista n?ist? molemmista.
He sopivat yhteen, kuin koski ja virta, kuin meri ja j?rvi, kuin tumma varjo sinisell? taivaalla, n?m? kaksi -- Gunnar ja Liv. Gunnar oli ko'okas ja totinen kuin kuusi tunturilla, kova kuin se kallio, jonka juurella maa-tilkkunsa oli, synkk?, kuin korpi syys-y?ll?. Liv oli hoikka ja hieno, kuin nuori koivu, kaunis, kuin kukkanen ruohikossa, ja vaaleva, kuin tuoksuva kes?-ilta. Gunnar oli leve?hartioinen, korkea-otsainen, h?nell? oli pitk? tumma tukka ja tummat silm?t. Liv oli kultatukkainen ja h?nell? oli siniset kirkkaat silm?t, jotka luottamuksella ja viattomuudella katsoivat maailmaa. Miss? vaan h?n kulki ujona ja hiljaisna, p?iv?npaiste h?nt? seurasi.
Ei kukaan seudussa tuntenut Gunnar'ia, ei kukaan tiet?nyt ken h?n oli, mist? h?n oli tullut. Kymmenen vuotta sitten oli h?n ensikerran ilmautunut; h?n oli silloin ostanut maatilkun tunturin juurella ja eli nyt kaukana ihmisist? itsens? ja ajatustensa kanssa. Mit? laatua n?m? ajatukset olivat ei ollut helppo arvata, mutta yht? ja toista mietittiin ja seudun asukkaat pelk?siv?t tuota pitk??, synkk?? miest?, joka jok'ainoana sunnuntaina tuli kirkkoon, taluttaen tyt?rt?ns?, pient? Livi?, ja meni pois yht? hiljaa kuin oli tullut, Jumalanpalveluksen p??tytty?. Yksi ja toinen silloin s??li Liv parkaa, joka p?iv?t p??t?ns? sai kulkea Haugen'issa ulos ja sis??n ja asuskella tuon ??nett?m?n ihmisen kanssa. Mutta n?hdess??n tyt?n tepsuttelevan is?n rinnalla sunnuntaisin ja katsoessaan h?nen lempe??n kirkkaasen silm??ns?, ei voinut kukaan kuitenkaan uskoa ett? mik??n varjo viel? oli h?nen sieluansa piment?nyt. Moni olisi kyll? ollut utelias tiet?m??n ja kuulemaan kuinka siell? ylh??ll? elettiin, vaan ei kukaan uskaltanut puhutella Gunnaria, eik? t?m? suinkaan vaivannut ket??n jutuillansa. Kolkot kasvot ja rypistetyt kulmat eiv?t juuri sanoneet ett? kaikki sis?puolella oli valoista ja puhdasta, mutta ei l?ytynyt sent??n kukaan, joka olisi voinut puhua pahaa Gunnarista tai osoittaen jotakin huonoa sanoa: "sen Gunnar Haugen on tehnyt". Gunnar j?rjesti ja hallitsi hyv?sti mit? v?h?ist? h?nell? oli eiv?tk? ihmiset koskaan olleet n?hneet h?nen ottavan ryyppy? tai olutpulloa, eiv?tk? koskaan olleet kuulleet h?nen kiroovan, eik? nauravan, eik? pahaa sanaa lausuvan; sill? Gunnar kuului "her?nneiden", joukkoon, ja Raamattu oli kai se, joka h?net paraiten tunsi.
Haugen, jossa Gunnar asui, oli kurja maatila. Se oli jyrk?n tunturin juurella, joka heitti sen yli varjon, yht? synke?n, kuin mies itse. Maa oli huono, mutta antoi kuitenkin niin paljon ett? h?n taisi el?tt?? muutamia elukoita ja tehd? pari matkaa kaupunkiin; ja sit? paitsi h?nell? oli pieni? maapalstoja nauriita ja muita sellaisia kasvia kasvamassa, jotta hyvin? vuosina h?nelle j?i v?h?n ylikin.
Mutta hiljaista ja rauhaista Haugen'issa oli, hiljaisuutta ja rauhaa Gunnar juuri etsi. Ihmisi? h?n ei n?hnyt, vaan h?nell? oli itsess??n tarpeeksi paljon, aurinkoa h?n ei n?hnyt, mutta h?nell? oli Liv. H?n oli auringon s?teen? huoneessa. H?n hyppeli, h?n juoksi sis??n ja ulos, h?n askaroi, h?n lauloi, h?n auttoi is??ns? t?iss? voimiansa my?ten ja luki h?nelle joka ilta Raamatusta. Gunnar rakasti Livi? ja Liv rakasti Gunnaria, is??ns?, ja molemmat antoivat pit?j?n tuumia ja kuiskailla, niin paljon kuin tahtoivat. Ja nyt Gunnar oli nelj?nkymmenen paikoilla ja Liv oli kuusitoista vuotias. Viel? asuivat samassa paikassa eik? seudun asukkaat viel?k??n tiet?neet niist? sen enemp??, kuin kymmenen vuotta sitten. Gunnar oli yht? synke?, Liv yht? hilpe? ja asuinpaikkansa yht? paljas ja kurja.
Er??n? iltana syyspuolella oli kauhea ilma. Ankara myrsky pohjoisesta jyskytti ohitse k?ydess??n tunturia kohti vanhan tuvan kattoa ja seini?. Pilvet vy?riv?t taivahalla paksuina, pimein?, sitten tuli ukkosen jyrin? ja rankka vesisade l?i ikkunoita vasten kuin rakeet.
Liv istui yksin?ns? tuvassa. H?n oli sytytt?nyt kynttil?n, ottanut kutimensa esille ja odotti is??ns?. Oveen tartuttiin ja Gunnar astui sis??n. Vedenpisaroita riippui h?nen hiuksissaan ja tippui nutustaan, joka oli sateesta kiilt?v?. H?n ei sanonut mit??n, astui vaan takan ??reen, riisui nutun p??lt?ns? ja levitti sit? valkean eteen. "On paha ilma t?n? iltana", sanoi Liv katsellen ulos, "tulee vaikeaksi saada syyssatoa korjuun jos t?ll? lailla pitkitt??".
"?l? sin? valita ilmasta, Liv, jos ihmiset olisivat paremmat, niin ilmakin olisi parempi".
Liv oli vaiti ja Gunnar istui takan ??reen, nojaten p??t?ns? k?sihin.
"Sin? olet kai v?synyt ty?st? t?n??n", aloitti Liv hetken vaiti-olon p??st?.
"Niin, v?synyt olen hieman t?n? iltana".
"Tarvitsisit v?list? v?h?n apua".
"Apuako? -- Apuako t?ss? autiossa? -- Ja paitsi sit? ihmiset kammovat is??si", lis?si h?n ja nousi koettaakseen oliko nuttu kuiva; "koska