Liika viisas | Page 6

kiihtyi sananvaihto.
?Lii-sa!? koveni jo rouva, mutta toinen vain tiukkeni.
?On t?ss? muutakin teht?v?? kuin koirien kanssa juosta!? ynseili h?n jo vastaan.
?Lii-sa!? varoitti ruustinna yh?, mutta vihaisena sys?si Liisa kattilaa ja murisi yh? ynse?mp?n?:
?Sill? ihmisi? ne ovat palvelijatkin... Ei niit? ihan iltikseen haukkua tarvitse...?
Hepokaisen eukko toki tuli ukkoinensa. Toi, n?kyi, lapsen kastettavaksi. Se keskeytti riidan sill? jumalaiseksi tekeytyen alkoi rouva kysell? eukolta lapsen ik?? ja ukko vastaili, t?kersi vaimonsa puolesta.
?Ka siin?h?n se ... t?ss? hein?nteon alussa ... saatiin...?
* * * * *
Oli jo illaksi kallistumassa. Ulkonakin oli sama omituinen kes?p?iv?n hiljaisuus. Viirinsalko venytt?ytyi korkeuteen, seisten siin?, tojottaen niin omituisen, yksin?isen n?k?isen?.
Ja sama hiljaisuus oli huoneissakin. Ruustinna oli keitt?nyt kahvit, mutta ei tuo senk??n juominen nyt tuntunut entiselt?. Paksussa pumpulimyssyss? kyk?tti pannu p?yd?ll? ja hermostuneena neuloi ruustinna sukkaa. Silloin t?ll?in sieppasi h?n puikolla silm?n niin kiivaasti kuin n?lk?inen kana ohranjyv?n, ja huoneessa oli niin hiljaista, ett? joskus ihan selv?sti erotti sukkapuikkojen kilin?n. Pastori k?veli, ysk?hteli neuvottomana. Hermostunut ruustinna koki hillit? mielt??n neulonnan kiireell?.
?kki? kapsahti kissa p?yd?lle, pannunmyssyn viereen, k?ykist?ytyi ja naukasi kermaa anoen.
?As!? ?s?hti sille rouva, sieppasi sen p?yd?lt? ja ihan viskasi lattialle.
Mutta silloin ty?ntyiv?t toki piiat keitti??n. Nyt ei rouva en?? voinut pid?tt?yty?, vaan riensi niille juonittelemaan. Olivat, n?et, rannassa pakanneet pestyt pyykkivaatteet lihavan rovasti-vainajan paitaan ja housuihin ja kantaneet niiss? kotiin. Paita pullotti siin? muhkeana kuin iso jauhokuli ja housut kuin mitk?kin n?kemykset.
Siit? h?n riiteli ja torui. Sukeutui taas tiukka sananvaihto. Tulipunaisena palasi rouva lopulta huoneeseensa. Mutta illalla, kun h?n oli hyv??y?t? sanoessaan suudellut pastoria hell?sti, ja istui jo yksin makuuhuoneessansa, itki h?n katkerasti. Samaan aikaan seisoi pastori oman makuuhuoneensa avonaisessa akkunassa ja tuijotti hiljaiseen kes?iseen y?h?n. Jossain vilahti y?lepakon hiljainen siipi. Viirinsalko seisoi yh? yksin?isen? ja ruispellosta kuului ruisr??k?n tasainen kurnutus. H?nt? painosti. Ajatukset turtuivat. T?ytyi kertanen ysk?ht?? ja sitte jatkoi h?n ennallansa, tuijottaen hiljaiseen, yksin?iseen, l?mp?iseen kes?y?h?n. Ajatuksistaan h?n her?si vasta silloin, kun rupesi hieman syyhytt?m??n oikean jalan yl?s??rt?.
Mutta reitt?ns? syyh?ytetty??n h?n ik??nkuin virkosi, turvautui viisauteensa; ryhtyi mietiskelem??n miten oikaista ne n?in vaalin edell? kamalat luulot, ett? h?n muka ei olisi viisas, vaan tuhma. H?n istahti keinutuoliin p?yd?n ??reen ja koki mietti?. P?yd?lle oli morsian varannut h?nt? varten y?ksi aimo tertun viiniryp?leit?. Niiden vieress? oli kaupungista lukkarin tuoma iso paketti rippileipi?. H?n maistoi vuoroon yht?, vuoroon toista, alkoi rauhoittua, unohti asiankin. S?i vain, maiskutteli namusiansa, kunnes y? painui ihan syv?ksi ja uni alkoi painostaa.
H?n riisuutui, ripusti sukkansa pellinnuoraan. Tuolille, s?ngyn viereen, huomasi h?n nyt morsiamensa varustaneen h?nelle rovasti-vainajan sukat. Oli pesuvaatteita tarkastaessaan huomannut, ett? pastorin sukat ovat kantap?ist? rikki. P?ndinen tarkasti sukat. Ihan ne olivat kuin Herran lahja. Rauhallisesti toimitti h?n maatamenon edelliset menonsa, k??ntyi vuoteessa p?in sein??n, selin huoneeseen ja nukkui Herran turviin, sike?sti ja raskaasti kuin m?rk? hirsi.

NELJ?S SANAKOLINA
Siin? pit?j?ss?, johon Sakari Kolistaja nyt saarnamatkallaan vaelsi, oli jo ajanmukainen mielisairaala. T?h?n asti oli sit? hoitanut yksin naishoitaja, Eulaliina, mutta nyt, potilaiden lis??ntyess?, oli p??tetty h?nen avukseen ottaa mieshoitajakin. Juuri t?m?n Eulaliinan toimeksi oli pastori P?ndinen j?tt?nyt Sakari Kolistajan vastaanoton ja avustamisen.
Ja uskollisesti se Eulaliina asioita valmistikin ja Sakaria odotti. Kahdestakin syyst? h?n oli altis. Ensiksikin h?n oli aikoinaan kiintynyt pastori P?ndiseen, tullut h?nen opetuslapsekseen ja halusi nytkin h?nt? uskollisesti palvella. Pastori P?ndinen oli n?et t??ll? apulaispappina ollessansa lainaillut velkojensa maksuksi Eulaliinalta, jolla oli pikku s??st?j?.
Ja juuri se seikka oli saanut Eulaliinan P?ndisen uskonoppiin erityisen mielistym??n. Ei niin, ett? pastori P?ndinen olisi ollut ep?ritarillinen, kosinut ja pett?nyt. P?invastoin. H?n oli kyll? puhunut avioliitosta yleens?, mutta my?s ainoastaan yleens?, s.o.: oli vain selitt?nyt, ett? niin kalliissa asiassa, kuin avioliitossa on alistuttava Jumalan johtoon. Jumalan on annettava m??r?t? aika ja toimittaa puolison valinta. Mutta h?n oli toivonut Eulaliinan ymm?rt?v?n, ett? h?n puhuu sit? ainoastaan papillista velvollisuuttaan t?ytt?en, valistaakseen ja lohduttaakseen.
Ja sitte my?hemmin, kerran velan korkoja maksaessaan, oli h?n jatkanut. Oli puhunut apostoli Paavalista, miten h?nkin hillitsi itsens? ja pysyi naimattomana, voidakseen kokonaan antautua ja pyhitt?yty? Herralle, ja miten Vapahtajakin k?skee luopumaan vaimosta ja lapsista, pellosta, karjasta ja kaikesta.
Ja Eulaliina oli alistunut, odotteli n?yr?n? korkojansa ja toimi nyt P?ndisen asian takia Sakarin vastaanottoa ja ty?maata valmistellen. Ja h?n toimikin nyt suurella hartaudella, sill? miten olikaan, oli h?n alkanut johtokunnalle puhua siit?, ett? tuoksi aiotuksi mieshoitajaksi pyydett?isiin tulossa olevaa saarnamies Sakaria. Olihan pastori siit? puhunut niin paljon hyv??, ja -- toinenkin syy pani Eulaliinan siit? asiasta huolehtimaan.
H?n olisi nimitt?in mielell?ns? mennyt naimisiin, mutta ei ollut onnistunut saamaan miest?, koska h?nell? oli nen?ss? hyvin ruma syyl? ja leuvassa muutamia partakarvoja. Sen pit?j?n miehet eiv?t n?et pit?neet naisista joiden nen?ss? oli ruma syyl?.
Sill? miten h?n, Eulaliina n?et lie erehtynytkin otaksumaan, ett? Sakari on naimaton mies. Mutta niinh?n ne yleens? saarnamiehet olivat. Varakkaiden leskien ja vanhojen neitojen hurskaassa seurassa ne yleens? oleksivat ja olihan moni muukin nainen t?ss?kin pit?j?ss? saanut saarnamiehest? ikuisen el?m?ntoverin.
Eik? johtokuntakaan ollut asiaa vastaan. Sekin luotti kyll? pastorin hyv??n suositukseen ja niin oli asia miltei kuin aivan itsest??n p??tetty jo ennen Sakarin tuloa.
* * * * *
Oli kuuma, tyyni kes?p?iv?, kun Sakari