Liika viisas | Page 9

Ja kun h?n oli valmistunut, ?r?hti h?n Punnitulle yht?kki? vihaisen uhmaavana:
?El? kekkaa!?
Ja kun Jussi Punnittu ei n?ytt?nyt siit? mit??n v?litt?v?n, vaan jatkoi vain ty?t?ns?, niin ?rtyi h?n lopen ja ?kki? aivan karjasi:
?El? kekkaa, kuule!?
?Jaa, ett? kekkaa?? Ja rauhallisena koki h?n vain pysytt?? piippunys??ns? tulessa. Sakari menetti malttinsa. Nyt h?n riidell? ten?si Punnitulle:
?Kun Jaakopin kaivosta kerran loppui vesi niin ... Jordanista asti piti vet?? juomavesikin, niin miten k?vi??
Kumma mies! Sukeutui riita, sill? Maija oli aina riitelyvalmis. Riidan hengess? ynseili h?n jo Sakarille:
?Mist?h?n tuota sin?kin tied?t kaikki raamatun kaivo-asiat!?
Kohta oltiin tositorassa. Kiihtynyt Maija leipoi niin, ett? takapuoli py?r?hteli ja pyll?hteli. Kuin halveksuen h?n jatkoi, torasi:
?Liika viisas!... Vaikka tokko lie p??ss?si vingerporillisen vertaa sit? tavaraa!?
Sakari yritti ihan kauhistua ja karjaisi, mutta Maija ehti ennen ja jo r?h?hti:
?Sukkelaan lastaa siit? ne luuromusi niiden kahden kulkukojeesi varaan ja vie ne pellolle koko m?kist?!?
Siunaa ja varjele! Ja pois t?ytyikin Sakarin nyt l?hte?. Reppu jo olalla, juonitteli h?n toki viel? j??hyv?isiksi Maijalle uhkaillen:
?Mutta maltahan!... Maltahan, akka, kun Jordanin virrasta asti joudut juomavetesikin vet?m??n, niin...?
Ja katkerana, loukkautuneena, painoi h?n lakin syvemm?lle p??h?ns? ja niin ty?ntyi taas taipaleelle.
Matkalla h?n toki v?hitellen alkoi rauhoittua, mutta ei sittenk??n jaksanut unohtaa t?m?n Jussi Punnitun suruttoman v?en verist? loukkausta.
* * * * *
Mutta ennenkuin jatkamme t?ytyy meid?n selvyyden vuoksi heitt?? silm?ys t?m?n samaisen pit?j?n asioihin, jonka saarnaajaksi ja vaikuttavaksi henkil?ksi Sakari oli jo alussa m??r?tty.
Sen pit?j?n vallesmanni Reinhold Kaksinainen, n?et, aivan sairaloisen kiihkoisesti halusi p??st? valtiop?iville. Siihen haluun oli luonnollisesti syyn? se, ett? h?nen enonsa oli arkkipiispa ja set? senaattori. Ei niiden arvolle sopinut ett? h?n, sukulainen, on ainoastaan paljas vallesmanni.
Ei. Niinp? olivatkin nuo sukulaiset ja muutkin h?nelle vakuuttaneet, ett? jos h?n p??see valtiop?iville, tulee siten huomatuksi, niin h?nelle, huonoista koulutodistuksistansa huolimatta on sed?n ja enon avulla vallesmannista ruununvoudiksi p??sy yht? helppo kuin kukolle hypp?ys lattialta ruokakaukalon laidalle, ja ruununvoudista taas tulee v?kisinkin senaattori, jos on kerran set? ja eno oikealla orrella.
Ja yht? hartaasti, jopa sairaloisesti odotti vallesmannin rouvakin tuota miehens? onnea. H?n oli aatelissukua, eik? h?nen siis olisi sopinut sukulaistensakaan takia pelk?n vallesmannin rouvana kuolla. Se senaattorin virka se oikeastaan kangasti sielt? valtiop?iv?miestoimen takaa.
Ja valtiop?iv?miesvaalit olivat jo ihan tulossa. Vallesmanni oli my?s mielisairaalan eli hullujenhuoneen johtokunnan j?sen. Kuultuaan, ett? t?m?, h?nelle tosin tuntematon, Sakari Kolistaja on tulossa saarnaamaan, oli h?n heti p??tt?nyt ly?tt?yty? sen yst?v?ksi. Saarnaajillahan on suuri vaikutusvalta uskovaisiinsa vaaliasioissakin. Juuri siit? syyst? oli h?nkin heti suostunut johtajatar Eulaliinan ehdotukseen, ett? Sakaria pyydett?isiin mielisairaalan johtajaksi ilman hakemista. H?n sit? Sakarin pyyt?mist? oli sitte toisillekin johtokunnan j?senille innokkaasti puolustanut ja jo virka-asemansa avullakin h?n tietysti sai pyynt?ns? n?ihin tehoamaan. Sakari Kolistajassa oli nyt vallesmannin suurin toivo.
No niin. Nyt oli h?n l?hett?nyt is?nt?mies Pietil?isen naapuripit?j??seen puolestansa puhumaan. Pietil?inenh?n n?et, kuten lukija jo itsekin tiet??, oli sielt? kotoisin ja voi vaikuttaa sukulaistensa ja tuttujensa avulla. Se tuli Sakaria vastaan, pys?htyi ja alkoi puhella.
?Mist?s is?nt? on kotoisin?? per?si h?n ja saatuaan Sakarin kotipaikan tiet??, jutteli:
?Sielt?h?n ne odottavat t?nne meid?n pit?j??n nyt suurta ja viisasta saarnamiest?... Meill? siell? kun on muutamia uskovaisia, niin... Se entinen P?ndisen pappi oli luvannut l?hett??.?
Sakari ilmoitti olevansa se odotettu ja samalla jyrk?sti, vakuuttavasti lausui:
?Mutta t?m? onkin surutonta ja paatunutta pit?j?? ... t?m? teid?n.?
?Ka?, mukaili Pietil?inen vakavana ja jatkoi:
?Eih?n t??ll? erityisesti her?tyst? ole ollut. Se tahtoo maailma vain meit? itsekutakin vet??.?
Niinp? kyll?. Kuin vakavasti mietiskellen h?n toki selitti:
?Mutta joitakuita uskovaisia on toki t??ll?. Se P?ndisen pappi kun niit? v?h?n jo hereille kolkutti...?
Ja vakavana h?n omasta kohdastaankin jatkoi:
?Minullakin siin? kun... Iso joukko on ja suuret verot eik? maantuotteilla kunnon menekki?, niin... Ei siin? ole liiennyt aikaa Sanan viljelemiseen.?
Ja niin edelleen. Sakari jo innostui. H?n tavallaan jo saarnasi: julisti t?m?n kansan pahuutta, varsinkin sen suruttoman Jussi Punnitun, jolle h?n oli nyt ynse?.
?Se on viisaus, v??r? viisaus, siin?kin m?kiss? tehnyt hunsvotin ty?n?, kiivastui h?n, ja kun Pietil?inen my?nteli ja mietiksi, uhkaili kostonhaluinen Sakari, ihan julisti:
?Mutta min? kolistan senkin m?kin... Hereille ja pois v??r?n viisauden kauheudesta kolistan.?
Pietil?isen mieli painui yh? vakaammaksi. H?n tapaili:
?Ka... Eih?n se maallinen ja katoava viisaus kest? silloin, kun tiukka tulee.?
Ei. Liiankin pian oli t?m?nkin seudun kansa saava sen kokea, n?hd?, miten ep?m??r?inen on viisaus yleens?. Ei siihen siis luottamista. Jussi Punnitulle kostonhaluisena jatkoi Sakari, uhkaili, kuin ankaran saarnaajan tavoin julisti:
?Min?, jos ei muu auta, niin kiipe?n Punnitun m?kin katolle ja savutorven kautta kolistan ja kopistan sit? paatunutta paikkaa, niin ett? sen pit?? her?t?.?
Raamatulliseksi vertaukseksi Pietil?inen k?sitti sen savutorvesta kolistamisen, vaikka Sakari tarkoitti ihan sanasta sanaan, nyt viel? yltyikin ja uhkasi:
?Kattilar?m?ll? ja pitk?ll? puukangella kolistan yht?kki? savutorvesta ja kun s?ik?ht?v?t, niin alan huutaa: Her??!... Her??!... Her??!... Ja silloin on aika armon sis?lle tulla.?
Pietil?inen kuunteli vakavana. Miten raamatulliselta t?m? ankara puhe tuntuikin! Vakavana erosi h?n Sakarista ja miss? tapasi tutun, niin kertoi, ett? todellakin on P?ndinen l?hett?nyt uskovaisille voimallisen saarnamiehen.
* * * * *
Mutta edelleen vaelsi hengenmies Sakari Kolistaja. Varsinkin t?m? Pietil?isen vakava puhelu uskovaisista ja P?ndisen her?tyksest? oli h?nen saarnahenkens? nostanut. Oli poutaista. V?ke? ei n?kynyt miss??n. Kaikki olivat h?vinneet ja hajonneet ty?maillensa