Liika viisas | Page 7

jo siell? seurakuntansa rajamailla yksin?ns? taivalsi. H?n oli oikaissut matkaa, kulkien mets?polkua. Polun varrella oikutteli purontapainen tuhansissa mutkissa, mutta ei tuossa siin?k??n ollut nyt vett? muuta kuin nimeksi. Siell? t??ll? lirahteli se hiljaa kes?p?iv?n tyyneydess?, mutta toisin paikoin oli ihan kuiva.
Ja kuumaa nyt oli ja hiottavaa. Selv?t ukkosen oireet olivat ilmassa. Ainoastaan sisilisko kahahti kertasen kuivissa viimevuotisissa lehdiss?. Sakari pys?htyi sit? tarkkaamaan. Nyt se oli aivan liikkumatta ja katsoa tuijotti Sakariin isoilla silmill?ns?. Sakaria se huvitti. H?n alkoi katsoa vastaan ja puheli sisiliskolle:
?Paistetaanpas s?rke?!?
Ja h?n tarrasi sisiliskoon silmin; ?paistoi s?rke??. Kumpikohan nyt ensin lakkaa ja j?tt?? voiton vastustajalle, uhitteli h?n. Paikalle saapui Tippurisen veltto, l?hes aikamies poika, yll? hyvin lihavan is?ns? nuttu. Se kysyi mit? Sakari katsoo. Sukeutui puhelu. Saarnamiehen? puhui Sakari sisiliskon johdosta raamatun lohik??rmeist? ja kysyi pojalta.
?Pelk?isitk? sit???
?En min? lohik??rmeit? pelk???, vastaili poika-vetkale ihan tosissaan, mutta samalla kehasi:
?Mutta tuota Horttanaisen isoa h?rk?? pelk?isi vaikka kuka! Se sy?t?v? on niin vihainen.?
Mutta sit? ei Sakari my?nt?nyt. Raamatun miehen? h?n heti tiukkasi, ett? jos ken Herraan luottaa, h?n ei jalopeuraakaan pelk??. Sukeutui v?ittely, v?ittelyst? kina.
?Jalopeuraa!? ynseili laiska poika, kaivellen ison nuttunsa taskusta tupakkaa. Nyt tiukkasi h?n jo tosissaan vastaan:
?Mutta Horttanaisen h?rk?? vain pelk?isi! Sekin, joka vaikka mink? turvissa istuisi.?
?Poika hoi!? kiivastui Sakari moisesta jumalattomuudesta. Herran pilkkaa tuo moinen on. H?n ryhtyi selitt?m??n miten vahva turva Herra on. H?n ten?si:
?Herran turva on niinkuin iso honka... Sen latvaan kun kerran kiipe?t h?rk?? pakoon, niin et tarvitse pel?t? vaikka h?rk? miten m?yry?isi.?
?El? kinaa!? kiivastui lopulta jo poika. Sakarikin varustautui jo riitelem??n hurskaan asiansa puolesta, mutta tuskin sai suun vuoroa.
?Iso honka!... Paholainen!? suuttui jo poika ja, kuin halveksuen, ynseili:
?Et siell? hongan latvassa sy?m?tt? kuitenkaan montakaan viikkoa kykkisi... Jos sinulla siell? kerran on maha kaikkine nykyaikaisine suurine vaatimuksineen mukanasi...?
Tosi tora. Riideltiin ihan rehdisti. Lopulla Sakari pojalle ynseili ja halveksui:
?Sinulla, poika kuule, on p??ss? liiat kehrinpuut kierim?ss?...
?H?h??
?Niin, jotta sin? olet liika viisas!? haukkui Sakari.
?Paholaisen hongan kolistaja!? kiivastui poika moisesta loukkauksesta, kiroili, haukkui ja l?hti astua vetkottamaan, pannen uhallakin ilke?ksi lauluksi.
* * * * *
Mutta edelleen vaelsi Sakari. Kes?iset metsik?t ja maisemat vaihtelivat ihanina, rauhallisina kuin ohi vaeltavat neitoset. Viidakon j?lkeen avautui aho, sen j?lkeen tuli koivikko, jonka puunrungot paistoivat lumivalkeina. J?nis sy?d? puputteli ruohoa ja oksalta katseli sit? p?rh?h?nt?inen orava, kuin olisi aikonut k?vyll? viskata.
Niin saapui h?n lopulta taas tielle. Ukkospilvi alkoi kohota pelottavan synkk?n? ja mustana. Kaikki vaikeni.
Ja siin? tienvarrella, aidatulla kent?ll? seisoikin se Tippurisen pojan ennustama Horttanaisen kamalan iso ja vihainen h?rk? aivan yksin??n. Se seisoi aivan liikkumattomana ja katsoa muljotti uhkaavasti. Sakari kiintyi sen mahtavaa muljotusta tarkkaamaan. Se huvitti viel?kin enemm?n kuin ?skeinen sisilisko. N?ytti kuin olisi h?rk? pannut uhman uhmaa vastaan; sit? mukaa kuin ukkospilvi paisui ja kokosi voimia iskuun, mullisti my?s h?rk? silmi?ns? yh? uhmaavammin. Ei liikauttanut h?nt??ns?k??n. Sakarilta p??si jo mit? herttaisin nauru.
Ja sit? mukaa muuttui koko luonto ik??nkuin tuon n?yn taustaksi. Loitompana puhalsi jo ukkosen edell? omituinen salainen tuuli. Siell? rannalla kuivuivat nuoralla jonkun pyykit. Tuuli pakkautui isoon naisen paitaan ja pullisti sen ihan mahtavaksi n?yksi. Varsinkin paidan mahan kohta kelletti siell? ilmassa keinuksissa isommoisena taivasta kohti.
Ja yh? sit? mukaa paisui ja pullistui pilvi ja mullistuivat h?r?n silm?t. Isku valmistui. Sakari nauroi n?ylle kuin katketaksensa.
Mutta silloin jyr?hti ?kki? ukkonen niin, ett? taivaat repesiv?t. H?rk? puhahti, hypp?si aivan kohoksi ja h?nt? ojona sy?ksyi sit? kyyti? aitaa vastaan ja tielle. Aita rusahti. Aikamoinen kappale siit? tarttui h?r?n sarviin ja semmoinen kantamus sarvissa sy?ksyi se tielle. Sakari ?l?hti ja alkoi sit? suoraa painaa tiet? pitkin h?rk?? pakoon, mink? kintuista p??si. H?rk? tuntui seuraavan aivan kintereill?, ainakin tien levyinen kappale aitaa sarvissa. El?m? ja henki tuntui olevan kysymyksess?.
Ja eteen osui viel? iso sikalauma. Se s?ik?hti Sakarin julmaa tuloa ja sy?ksyi puhaltaen painamaan edell? pakoon. Er??ss? paikassa oli olkia tiell?. Muuan iso sika oli kauhusta niin sekaisin, ett? siin? menon kiivaudessa sieppasi niit? aimo tukun suuhunsa. Kuin pitk?t viikset t?rr?ttiv?t olet sen suussa ja yh? hurjempaa vauhtia painettiin edelleen.
Omituista! Kauhusta sekaisin joutunut Sakari kiroili sioille. Ne tuntuivat olevan h?nen tiell?ns?, est?v?n pakoa. Aivan irvell? ikenin painoi h?n p??st?ksens? edelle, mutta turhaan. Kauhistunut sikalauma lis?si vain vauhtia. Ukkonen r?j?hteli kamalasti, mutta sadetta ei viel? ollut.
Ja taas osui olkia olemaan tiell?. Toinen sika siin? kauhusta p?kerryksiss? yritti siepata niit? suuhunsa. Tottakai se kuului asiaan, koskapa toisellakin sialla oli.
Mutta yritt?ess??n siin? menon kiivaudessa siepata, ei sika jaksanutkaan vauhtiaan sopivasti hallita ja niinp? siepatessaan tupertuikin kumoon ja menon vauhdilla sy?ksyi vesiseen ojaan. Toiset jatkoivat hurjaa menoansa. Ojaan pudonnut sika ?l?hti pudotessaan, k?mpi sitte yl?s ja l?hti surkeasti vingahdellen juosta painamaan toisten j?lest?.
Ukkonen jyr?hteli hirmuisesti. Saavuttiin Tiilikaisen m?kille. M?kin edess? teki tie ?kkimutkan, joten m?kki j?i suoraan tien eteen. Kauhuissaan sy?ksyi sika joukko vajaan, mutta Sakari painoi suoraan m?kki? kohti. Tikapuut siin? olivat aivan suoraan edess?. Liika viisaalle ja hullulle omituisella ketteryydell? ravasi h?n suoraan tikapuita my?ten m?kin katolle nopeasti kuin kissa patsaan p??h?n. Vasta savutorven suojaan p??sty?ns? uskalsi h?n taakseen katsahtaa. H?rk?? ei n?kynyt, mutta kai se oli siell?