Liika viisas | Page 5

Solvaajan kauheutta selitt??ksens? h?n ?kki? l?hti aivan raamatusta, alkaen teenn?isen rauhallisesti:
?Oli kerran mies, joka...?
Ihan raamatullisella mielen varmuudella h?n l?hti. Parannukseen h?n sill? salatulla juonittelulla koki herjaajaa johtaa, jatkaen:
... ?joka tahtoi l?himm?ist?ns? solvata, ja...? ysk?hteli h?n. Mutta kun h?n ehti johtua siihen kipe??n kohtaan: viisausasiaan, niin ten?si Sakari sittenkin sit? omaansa ja vakuutti, ett? turhia ovat kaikki vakuutukset; Sakari n?et vain oikasi, ten?si:
?Se mies on mies ... se joka l?himm?ist??n solvasi, mutta... Ei se pastorin viisaus h?nen synnist??n lis??nny.?
Herrasiunaa! Pastori P?ndisest? tuntui kuin olisi Herra h?net hyl?nnyt pilkkaajan k?siin.
Ja Sakari ihan viel? todisti:
?Min? olen suorapuheinen mies... En min? totuutta, niinkuin kissa ker?? kierr?.?
Mutta onneksi oli toki renki Tuomas lopultakin her?nnyt. Unentuhjakassa ty?ntyi h?n ovesta, hattu jotenkuten p??ss?, pyyhki hihalla suunsa, jonka pieless? viel? n?kyi herkullisen unen vesi, ja pys?htyi aivan ovipieleen, sek? kysyi, mihin ty?h?n h?nen nyt on ment?v?, selitt?en:
?Kun pastori jo kerran on is?nn?nvaalissa talossa...?
Ja samalla ty?ntyi toisesta ovesta rouva, joka oli tuskaisena kuunnellut avaimen rei?st? ja tuli nyt avuksi. Yritti h?n Sakarille jo puhuakin, mutta t?m? ehti ennen ja selitti:
?T?? pastori t?ss? tahtoo sanoa, ett? h?n on viisaudella pilattu niinkuin me seurakunnan muutkin syntiset, mutta min? h?nelle t?ss? selv?n totuuden sy?tin.?

KOLMAS SANAKOLINA
Tuomaan ja rouva Amalian tulo oli sotkenut asian niin, ett? Sakari Kolistaja joutui lupakirjoinensa ilman enempi? taipaleelle. Ruustinnakin sit? l?ht?? siin? kun viel? hoputti, niin ei pastorikaan voinut en?? jatkaa. Tyytyv?isen? polki Sakari nyt saarnamaitansa kohti.
J??hyv?isi? sanomatta h?n oli kotoansa poistunut ja jo nyt h?t?ili h?nen vaimonsa. H?n etsi miest?ns? jo kyl?nv?en avulla l?himetsist?. Hulluna h?n luuli ukon karanneen ja h?lin? oli sen johdosta kyl?ss? yleinen. Ruununmiesten apua jo ajateltiin pyyt??. Neh?n ne voivat paremmin kauvempaakin etsi?.
?Otappas ja pist? viisaan miehen p??h?n semmoinen hulluus! Uskoa olevansa liika viisas!? Niin siunailtiin ja valiteltiin.
Mutta rauhallisena vaelsi Sakari Kolistaja saarnaseuduillensa. Toiseen seurakuntaan, sinne, josta t?m? uusi pappi P?ndinen oli tullut, oli samainen pappi h?net ohjannut. Siell?h?n olikin kansa viel? enimm?kseen surutonta ja Sakari Kolistajan kautta oli h?n nyt aikonut sinnekin kylv?? t?m?n vanhurskautuneiden uskonsuunnan siemenen. Edelt?p?in oli h?n sik?l?ist? kansaa jo valmistanut Sakarin tulolle.
?H?n on viisas ja toimelias mies Herran viinam?ess??, oli h?n siit? niille jo selitellyt.
Ei ihme, ett? Sakarin viisauden maine oli suuri jo silloin, kun h?n seurakuntaan saapui.
Mutta h?nen vaimoansa kehoittivat sukulaiset kiireesti ryhtym??n vaatimaan oikeudessa Sakaria holhouksen alaiseksi. Eik? syytt?. Voi viel?, selittiv?t sukulaiset, hulluudessaan my?d? tai muuten menett?? talon. Puhuivatpa toiset jo siit?kin, ett? vaimo saa miehest?ns? laillisen eron silloin, kun mies on tullut hulluksi. Vaimoparan p?? oli jo ihan sekaisin ja h?n oli hermostuksissaan valmis ryhtym??n vaikka mihin.
* * * * *
Pappilassa oli oikeastaan Sakarin k?ynti s?rkenyt koko kihlajaisonnen. Sek? pastori, ett? rouva hermostuivat hermostumistaan sit? mukaa, kun kokivat kiusallista mielialaansa toisiltansa salata. Seurakunta oli papin palkalla kahdentoistatuhannenkin arvoinen, vaikka matrikkeli osoitti vajaan yksitoista, eik? rouva Amalia olisi muutenkaan tahtonut muuttaa toiseen seurakuntaan.
Ja ilkeint? ja kiusallista asiassa oli juuri se, ett? pastorista on seurakuntalaisten keskuuteen levinnyt se ajatus, ett? h?n muka on tuhma. Jos nyt viel? sanottaisi, ett? h?n on huono saarnamies, niin ei se niin loukkaavaa ja kiusallista olisi, mutta panna miehen viisaus ep?ilyksen alaiseksi...
Ei. Ei sit? jaksanut kumpikaan tyynesti sulattaa. Ja sitte viel? Amalian kuullen! Hermostuneena yski ja yritteli jos mit? pastori ja Amalia touhusi aivan p?? sekaisin, kiihtyneen?, kuumeisena. Oli pastori jo yritt?nyt puhuakin, mutta ei siit? tullut mit??n. Hermostuneena seisahtui h?n nytkin akkunasta katsomaan. Se vanha ruuna siell? nyt l?hti liikkeelle. Torkuksissa k?vell? kopsi se ruokakellon patsaiden luo. Kellon nuora riippui siin? pitk?n?, laiskana. Aluksi aikoi ruuna kuovaista kuvettaan, jossa joku k?rp?nen syyhytti, mutta laiskotti niin, ettei sit? viitsinyt. Sen sijaan hapasi se huulillaan kertasen kellonnuoraa. Sen hapuileminen tuo kun oli mukavampaa, helpompaa kuin kupeen kuopaisu, jota tehdess? olisi pit?nyt k??nt?? p??t?. Nuoraa hapaistessa kilahti ruokakello hieman, tuskin kuuluvasti, ja v?linpit?m?tt?m?n? ja laiskana l?hti ruuna astua kapsuttamaan sy?tt?maata kohti.
Amalia koki neuloa sukkaa, mutta hermostui.
?Mit? sin? Ruudolf katsot?? h?n jo aivan kuin kiihtyneen? kysyi.
?Jaa...? tapaili pappi. Ei h?n viitsinyt sanoa, ett? tarkkasi ruunan omituisia eleit?.
Ja hermostuneena meni ruustinna toisesta akkunasta katsomaan. Koiranpenikka vekkuli siell? pihamaalla terhensi kissalle, joka laiskana nuoli k?p?li??n ja pesi silmi??n. Se hyp?hteli, haukahteli iloisena. Isot korvat lupsahtelivat kuin mitk?kin.
?Nal-le!... Nal-le hoi!? kiihtyi ruustinna jo torumaan penikkaa ja koputti sille akkunaan. Ei se n?kynyt kuulevankaan. Yh? j?nnittyneemmin seurasi hermostunut rouva sen menoa. Aivan varmasti se kissa lopulta s?h?ht?? ja rep?isee silt? silm?t.
?Nyt... Nyt... Nyt se rep?isee ja sylk?isee!? tuskaili h?n pastorille:
?Ruudolf... Rakas Ruudolf!?
Jo silloin s?h?htikin kissa ?kki?, raapaisi penikan silmi? ja kiipesi sit? samaa vauhtia aivan kuin nuoli lyhtypatsaan p??h?n, k?yristyi siell? vihaisesti, ja j?i h?nt? p?rh?ll??n istua k?k?tt?m??n patsaan p??h?n, tuijottaen vihaisesti penikkaan, joka uikuttaen juosta lupsutteli keitti??n, valittaakseen siell? vaivojansa.
?Herrasiunaa!? p?ivitteli kiihtynyt ruustinna ja py?ritteli keitti??n. Sinne saapuikin nyt piika Liisa hein?maalta hikisen?, huivi myssyn? p??ss? ja rouva alkoi h?nelle juonitella:
?Kuinka Liisa voi tuolla tavalla unohtaa teht?v?ns?! Nalle-raukastakaan ei pid? tuon parempaa huolta...?
Liisa oudostui. Mit?h?n ihmett? se rouva tuolla tavalla! Mutta rouva hyvitteli penikkaa ja jatkoi juonitteluansa. Hiljakseen