Liika viisas

缚 Liika viisas

The Project Gutenberg EBook of Liika viisas, by Maiju Lassila This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Liika viisas Viisaudenkirja eli kertomus Sakari Kolistajasta
Author: Maiju Lassila
Release Date: July 27, 2005 [EBook #16365]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LIIKA VIISAS ***

Produced by Matti J?rvinen and Tuija Lindholm.

LIIKA VIISAS
VIISAUDENKIRJA
eli
KERTOMUS SAKARI KOLISTAJASTA
Maiju Lassila
Ensimm?isen kerran julkaissut Arvi A. Karisto 1915.

ENSIM?INEN SANAKOLINA
Syd?nkes?inen kiireen ty?ajan hiljaisuus vallitsi Sakari Kolistajankin talossa. V?ki oli h?vinnyt ty?maille.
Oli puolip?iv?. Kukon kiekaisu leikkasi poutaista hiljaisuutta. Kartanolla, kaikkialla tyhj??, ??net?nt?. Sillan alla hautoi kana ja valkoinen porsasparvi oli latoutunut karjapihan aitoviereen nukkumaan vieretysten, riviin, pyllyt yht??nne p?in niin siroina kuin taiten riviin asetetut valkoiset isot munat.
Ja samaa tyhj?? tuvassakin. Penkill?, p?yd?np??ss? nukkui istuallaan talon muonamies Issakainen, jonka peloittavan suuri, leilim?inen k?h?r? p?? oli niin kauhistuttavan p?rr?inen kuin mik?kin pahaksi p?yh?telty iso villal?j?. Oli sy?ty??n ja ruuat korjattuaan nojautunut vain rynt??t rehell??n p?yt?? vastaan, kallistanut korvallisensa p?yd?lle ja nukkui nyt sike?sti kuorsaten, p?yd?lle j??nyt lusikka ihan nen?n edess?.
?Ala nousta jo siit?!? ?s?hti kovana jo em?nt?, Sakarin vaimo Anna-Liisa, vesisankoa tupaan tuodessaan. N?kyi olevan taas ?keiss??n. Eik? ihme, sill? hermostutti tuo Sakarin tila jo h?nt?.
Mutta ei Issakainen kuullut. Kuorsata jyrisytti vain ja nukkui kuin p?lkky.
?Hulluksi t?ss? jo itsekin koko miehen kanssa tulee?, tuskitteli puuhaileva Anna-Liisa itsekseen Sakarinsa asian vuoksi.
Mutta lopulta alkoi toki Issakainen tajuta, ett? h?nt? oli her?tetty. H?n her?si, haukotteli, haparoi p?yd?lt? lusikan, nuoli sen unisena puhtaaksi, pisti sein?nrakoon ja istahti keskemm? penkille.
Mutta siihen h?n taas nukahti, nukahti sike?sti, ihan kuorsasi. Iso, villainen p?? nuokkui ja riippui kuin leili, uhkasi joka hetki ik??nkuin pudota ja vied? raskaalla painollansa koko miehen mukaansa.
Mutta touhueleva Anna-Liisa n?ytti ?ke?lt?. Porsaatkin nuo olisi ollut leikkuutettava, mutta mihin t?ss? en?? ehtineek??n.
* * * * *
Sill? oikeastaanhan Anna-Liisaa painosti miehens? Sakari Kolistajan odottamaton her??minen, se ett? Sakari oli her?nnyt oman vikansa tuntoon. Sill? kuten ihminen her??misess??n p??see synnintuntoon, s.o.: huomaa syntins? suuruuden ja kauheuden, ja alkaa etsi? siit? pelastusta, niin oli Sakarikin tullut viisautensa tuntoon. T?m?n nykyisen papin, pastori P?ndisen j?rkytt?v?t saarnat ne olivat h?ness? sen her??misen vaikuttaneet. Pelk??m?tt?, lujasti oli se saarnoissansa Hebrealais-epistolan mukaan julistanut, ett? kaikki maallinen viisaus on perkeleest? ja johtaa ikuiseen vaivaan ja kadotukseen ja ett? kaikki asiat voidaan ymm?rt??, k?sitt?? ja selitt?? ainoastaan uskon kautta. Yhdell? ainoalla rohkealla iskulla oli pastori P?ndinen siten ratkaissut ihmiskunnan t?rkeimm?n ja suurimman kysymyksen: viisauskysymyksen. Ja sen ratketessa olivat samalla ratkenneet kaikki muutkin kysymykset uskonnon, tieteen, taiteen, urheilun, naisasian, rakkauskysymyksen ja kaiken muun alalla, sotkuisesta Balkanin kysymyksest? Suomen kansallisteatterin kysymykseen saakka. Koko ihmiskunnan p??nvaivan oli P?ndinen h?ll?nnyt auki ?kki?, ett? se laukesi kuin poikki sivallettu viulunkieli, sill? uskon avulla ratkesi ikiliikkujakysymyskin, niin ett? huoleti voitiin uskon avulla todistaa siit?kin kuulun viisaan sanoilla jo ett?: ?Mutta se py?rii sittenkin.?
Niin oli siis ratkennut ihmiskunnan t?rkein ja kipein kysymys, viisauskysymys. Se joka pahensi, s.o.: viisaus, oli Sanan mukaan leikattu pois ja heitetty pois tyk?? ja p??h?n oli sen tuhatvuotisten humujen ja melun j?lkeen j??nyt rauha ja hyv? olo kuten pahnaan, josta meluava ja alati n?lk??ns? vinkuva porsas on lopultakin pellolle potkittu.
?Pahanhengen P?ndinen!? oli Anna-Liisa sadatellut, sill? h?n ei ollut viel? saarnasta her?nnyt.
* * * * *
No niin. Sill? juuri n?it? pastori P?ndisen voimallisia saarnoja kuullessaan oli Sakari Kolistaja, kuten jo sanottu, her?nnyt. Kuultuaan pastorin julistavan viisauden kauheutta, oli h?n alkanut tutkia itse?ns?, huomannut olevansa liika viisas, kauhistunut tilaansa, tullut murheelliseksi ja alkanut etsi? apua ja pelastusta.
Niin: viisaudentuntoon h?n oli tullut. Rehellisesti, n?yr?sti kuten ainakin viheli?isyytens? tuntoon her?nnyt, tunnusti h?n nyt maailmalle, ett? h?n on liika viisas. Ei h?n en?? sit? vikaansa kenelt?k??n salannut, ei yritt?nyt sit? lievennell?, ei kaunistella, sill? h?nen her??misens?, viisaudentunnon synnintuntoon tulemisensa oli todellista, ei ulkokullaista. Turhia olivat yst?vienkin lohdutukset. Turhaan koetti h?nelle vakuuttaa se ja se lohduttaja, sukulainen ja muu, ett? h?n ei ole liika viisas, tuskin kylliksik??n viisas -- s.o. kylliksik??n syntinen, -- ja ett? h?nt? ei siis viisauden takia uhkaa helvetti ja ij?inen kadotus. Sakari Kolistaja ummisti heille korvansa, ei sallinut viettelij?iden nukuttaa h?nt? uudestaan suruttomuuden uneen vaan todisti heille:
?Ei... Ei sill? ... pastori P?ndinen on viisas mies.?
Sopi sen saarnoja ja sanaa siis uskoa, sen jos kenen. Ja entist? n?yremmin etsi h?n apua ja parannusta. Totisen kristityn alistuvaisuudella ja rehellisyydell? tunnusti h?n, ett? h?n on kauhein luoduista, ett? h?n on suurin syntisist? ja tuomituista, ett? h?n on liika viisas.
Perkele, niin h?n tunnusti, on pett?nyt Luojan. Salavihkaa, Luojan sit? huomaamatta, on se antanut h?nelle liiaksi viisautta. Siit? h?nen surkeutensa. Helvetti on jo avoinna h?nt? odottamassa.
Kamalaa! Ja apua ei, ei mist??n! Yst?v?t ja sukulaiset ja kaikki lohduttajat olivat h?nen suhteensa avuttomia, sill? mit?p? asia sill? parani, ett? he asiaa koristellakseen kesken?ns? kuiskailivat, ett? Sakarin viisaudentunto on muka luulosairautta.
Ja niin synkistyi ja synkistyi Sakari, tehden joskus jonkun