Lea; Margareta

Lea; Margareta, by Aleksis Kivi

The Project Gutenberg EBook of Lea; Margareta, by Aleksis Kivi This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Lea; Margareta
Author: Aleksis Kivi
Release Date: July 1, 2004 [EBook #12796]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LEA;
MARGARETA ***

Produced by Tapio Riikonen

LEA; MARGARETA
Näytelmiä yhdessä näytöksessä
Kirj.
Aleksis Kivi

1919.

LEA
Näytelmä yhdessä näytöksessä

JÄSENET:
SAKEUS (Pipliassa Zacheus), publikanien päämies Jerikossa. LEA,
hänen tyttärensä. ARAM, eräs nuori saduseus. JOAS, eräs fariseus.
RUBEN, publikani.
Tapaus: Palestinassa Jerikon kaupungissa Kristuksen aikana.
Sakeuksen huone; avonaisesta ovesta näkyy etäällä kallioinen seutu ja
kallioin juurilla korkeita palmuja. Sakeus istuu pöydän ääressä lukien
rahojansa lippaasta pöydällä.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Sakeus. Sitten Ruben.
SAKEUS. Yksi tuhatta, kaksi tuhatta, kolme tuhatta penninkiä. Siinä
kolme tuhatta penninkiä.
(Kimmauttaa äkisti lippaansa kiini.) Ruben! Unohdanpa viikunatarhani.
Ruben! (Ruben tulee.)
RUBEN. Mitä tahdot, herra?
SAKEUS. Käy kerta viikuna- ja palsamitarhani ympäri ja katso, onko
kaikki, niinkuin oleman pitää. Muista: hedelmät rippuvat valmiina, aita
on heikko ja varkaita monta. Tee, niinkuin sanoin.
RUBEN. Teen sen heti. (Menee.)

TOINEN KOHTAUS.
Sakeus (yksin).
SAKEUS (Avaa taasen lippaansa ja lukee:) Kolme tuhatta, neljä tuhatta,
viisi tuhatta penninkiä. Niin, viisi tuhatta penninkiä ja kasa ropoja
siihen lisäksi, siinä on rikkauteni rahassa. Rikas olen, mutta miksi en
rikkaampi? Viisi tuhatta penninkiä; miksi ei kymmenen tuhatta?--Mutta
tuleva aika tuopi käsiini kultaa, jota Sakeus tietää ammentaa ja panna
talteen.--Rikas olen, rikkaammaksi tulen, ja olenpa onnellinen myös,
niin luulen. Mutta onnellisempi olisin, jos tuo kiiltävä saalis tuossa olisi
kokonansa kunnialla pyydetty; mutta juuri niin ei ole laita. Enin
kaikista muistelen tuota leskeä Gilgalin kaupungissa. Hän on köyhä,
mutta häneltä pinnistin vikkelästi ulos kaksikymmentä penninkiä,--ja
kymmenen määrää siinä kohdassa laki.--Noo, tosin puristan ja kiskon,
»oikein ja väärin kokoon käärin»; mutta samoin teki tässä ennen minua
toinen mies, samoin myöskin mies ennen häntä, ja niin on tapahtunut
aina alusta Rooman vallan. Ja, suuri Jehovah! ken on Israelissa kylliksi
luja harjoittamaan Sakeuksen virkaa, silloin tällöin horjumatta
oikeuden tieltä pois? Tuskin joku voimallinen rabbi.--Mutta kuinka
suuri on tuossa ropojen luku? (Lukee.--Joas tulee sisään Sakeuksen
huomaamatta.)

KOLMAS KOHTAUS.
Sakeus. Joas.
JOAS (erikseen.) Tuossa istuu ukko yksin ja, niinkuin luulen, lukee
aarteitansa. Niin, siinäpä se voima, joka minua, puhdasta fariseusta,
vetää väkisin ylönkatsotun publikanin huoneeseen. Tästäpä saan pitää
hyvänäni paljon nuhteita ja kylmyyttä monelta vanhurskaalta
ystävältäni ja heimolaiseltani. Mutta ukolla tuossa on kultaa ja tavaraa,
joista ei sydämeni mieli enään erota, ei, vaan kaiken tämän rikkauden
perilliseksi tahdon tulla hänen tyttärensä kautta. (Katsoen yli
Sakeuksen olan.) Haa, mitkä kiiltävät kulta-kasat!

SAKEUS (huomaa Joaksen ja lyö äkisti lippaansa kiini). Mies, mitä
näit?
JOAS. Kultaa, kultaa!
SAKEUS. No, miksi näytti?
JOAS. Mullaksi, mullaksi!
SAKEUS. Mullaksi? Jos niin aattelet kullasta, niin etpä koskaan pysy
varallisena miehenä, vaikka ammentaisi onni sun arkkuusi vielä
suuremmat perinnöt kuin ne, jotka jo saanut olet.--Multaa! Mitä? oletko
tyttäreni ansaitseva ja hänen kauttansa viimein kaiken tämän kullan,
jonka hiellä ja vaivalla olen koonnut vuosien kuluessa?
JOAS. Älköön tämä teitä huolettako, isä. Kuitenkin pois, kauvas
minusta se, että rakastaisin täällä ylitse kaikkea tuota maallista tavaraa,
jonka koi syö, ruoste raiskaa ja varkaat kaivaa. Minä pelkään ja
rakastan ainoastaan Israelin Herraa, joka tähän asti on minua varjellut
ja tästälähin varjelee kaikesta synnin loasta. Joas ei jumaloitse kultaa ja
rikkautta; mutta hänen säästäväinen luontonsa tekee, että rikkaus hänen
hallussansa ei vähene, vaan enenee päivä päivältä. Tavaraa en katso
ylön, vaan rehellisellä tavalla tahdon sitä lakkaamatta koota. Ja mistä
syystä? Siitä syystä, että viimein kuin näen itseni kyllin varakkaaksi,
taidan harjoitella laupeuden töitä Herran kunniaksi.
SAKEUS. Mutta aina varovasti, aina varovasti, muistellen pahoja
päiviä, jotka voivat meitä lähestyä.
JOAS. Varovasti, sen tiedätte.
SAKEUS. Minä tiedän, että toimitan Lealleni miehen, joka ei tuhlaa,
mitä Sakeus on koonnut, vaan saattaa säästöt paisumaan yhä enemmän
ja pitää köyhyyden kaukana siitä huoneesta, jossa tyttäreni emännöitsee.
Joas, rakastatko lastani?
JOAS. Vähemmän kuin Jehovaa, enemmän kuin itseäni.

SAKEUS. Ja enemmän kuin minun kultaani?
JOAS. Mitä kysytte?
SAKEUS. Yhtä kysyn. Katso, jos nyt pahapäiväni tulisi, ryntäisi
päälleni tuulen puuskana, kuin ennen Jobin onnettomuuden päivä,
temmaisten minulta kaikki, ja minä seisoisin kerjäläissauva kädessä;
sano, ottaisitko sittenkin tyttäreni vaimokses?
JOAS. Elohimin nimessä, minä ottaisin hänet.
SAKEUS. Terve sinä!
JOAS. Rakkauteni häntä kohtaan ei ole kullan pyyntiä, vaan puhdas
ihastus, niinkuin ennen Jaakopin povessa Raakkelia kohtaan.
SAKEUS. Poikani, minä tahdon uskoa sen, ja olen valmis laittamaan
häitä.
JOAS. Yhtä mielin kerran vielä kysyä. Naituani tyttärenne, kuinka
suuren huomenlahjan saan?
SAKEUS. Kaksi tuhatta penninkiä.
JOAS. Ei, kolme tuhatta.
SAKEUS. Kaksi tuhatta, ei äyriä enemmän. Mutta mentyäni viimein
isieni luokse, silloin tiedät saavasi kaikki; ole tyytyväinen.
JOAS. Vakaasti suostun odottamaan, kun vaan kerran olen saanut
tyttärenne. Mutta siinähän on