Laupeuden työt

Laupeuden työt, by W. H. Riehl

The Project Gutenberg EBook of Laupeuden työt, by W. H. Riehl This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Laupeuden työt
Author: W. H. Riehl
Translator: Katri S.
Release Date: September 17, 2007 [EBook #22649]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
LAUPEUDEN TYÖT ***

Produced by Tapio Riikonen

LAUPEUDEN TYÖT
Kirj.
W. H. Riehl

Suomensi Katri S.
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1879.

ENSIMMÄINEN LUKU.
Nuori Konrad-seppä seisoi alasimensa ääressä. "Joudu, sälli, joudu,
pidä tahtia!" huusi hän nauraen ja heilutti kepeästi ja vapaasti aimo
vasaratansa niin että säkenet sinkoelivat hänen ympärillään, valaisten
hämäräisen pajan.
Sälliltä ei työ niin nopeasti sujunut, sillä hänellä oli yllään liivit ja hame
-- hän oli reipas talonpoikainen tyttö. Mutta eipä hänkään vasaratansa
huonosti käyttänyt. Jäntevyyttä ei puuttunut neidon ruskeasta
käsivarresta, vaikka se myös samalla oli pyöreä ja hienojuonteinen.
Kun hetkisen olivat reippaasti kalkutelleet, laski seppä vasaransa
alasimelle, nojausi vasemmalla kyynäspäällään sen varteen ja ojensi
oikean käsivartensa tytön puoleen, suuteli häntä ja -- jälleen jatkettiin
innolla työntekoa.
Välistä lauloivat he myöskin, vasarain mukasoitolla, jonkun
kaksi-äänisen laulun; mutta useimmiten keskeyttivät he sen jo
puolivälissä, kosk' eivät tienneet, olisiko hauskempi laulella vaiko
puhella.
-- "Hei Kersti! Me molemmat, sinä ja minä, olemme nykyjään ainoat
miehet näillä seuduin. Ellemme me, huolimatta Ruotsalaisista ja
Kroateista, nälästä ja rutosta, olisi pesää vähin koettaneet koossa pitää,
olisi se jo aikaa sitten kokonaan hajonnut!"
-- "Niin juuri, Konrad. Sinä olet muka pormestari, minä pappi".
Ja pappinapa Kersti todellisesti olikin. Heidän varsinainen pappinsa,
jota sekä ystävät että viholliset useamman kerran olivat ryöstäneet ja
pahoin pidelleet, oli nimittäin sieltä paennut Hessenin maahan.
Pormestari sen sijaan oli, paha kyllä, jäänyt paikoilleen. Näinä yleisen

vallattomuuden aikoina, joita 30-vuotinen sota toi mukanaan, täyttivät
näet virkamiehet taskujaan, kilpaa rasittaen kansaa, milloin minkin
sotapuolueen nimessä, välittivät viis virastaan, ja kukin hankki itselleen
oikeutta oman lakikirjansa mukaan. Mutta Kersti se hoiteli sairaita,
lohdutteli surevia -- hän oli todellakin nykyjään oikea pappi kylässä.
Konrad taasen rohkaisi talonpoikia ja neuvoi heitä viisaisin toimiin aina
kun tuli uusia sotaväen majoituksia, uusia ryöstöjä, uusia rehuja
muona-tilauksia sekä elukoille että upseereille, uusia rahankiskomisia
väliin suurta herraa, väliin suurta lurjusta varten. Tämmöisissä
tilaisuuksissa oli nimittäin pormestarilla tapana karata kotoaan ja palata
vasta, kun myrsky jälleen oli laannut.
-- "Tiedäs, Kersti, kun vasarani reipas pauke korvaani kajahtelee näin:
kilkis kalkis, kilkis kalkis, niin tuntuu minusta usein kuin kuulisin
kavioin kopinan ja kiitäisin ratsuni selässä, tuulen nopeudella pitkin
maita maailmoita, sotamiehenä, Kersti; sillä kaikki tähän aikaan
petetään ja ketetään, sotamies se yksin herrana elää. Jok' ainoasta
sotamiehestä on tullut kuningas, ja siksi he aina kaikki ovat niin
röyhkeitä seppää kohtaan, kun tahtovat hevosiaan kengitetyiksi.
Selkään ei kuitenkaan uskaltanut mua antaa ei Ruotsalainen eikä
Keisarilainenkaan, vaikka jok'ainoa seppä ympäristössä kumminkin
kerran kuukaudessa saa löylyä. Mennään, kultaseni, mekin sotaväkeen,
mennään!"
-- "Eihän toki", vastasi Kersti, muuttuen vähän totisemmaksi,
"silloinhan viimeisetkin miehet läksisi kylästä, eikä täällä enää olisi
pormestaria eikä pappia, seurakuntaa edes vähän koossa pitämässä!"
Tämä oli Löhnbergin kylä Lahnjoen varrella
Nassau-Katzenellenbogen'in kreivikunnassa. Ennen sodan syttymistä
asui sen muurien suojassa kuusikymmentä perhettä, -- Löhnbergin
kylällä olikin kaupungin oikeudet -- mutta kuudestakymmenestä
tulisijasta savusi nyt ainoastaan kymmenen. Eräällä kukkulalla,
kaupungin muurien edustalla on paja. Tässä kohdin alkaa vuoristo yhä
enemmin supistaa laaksoa. Vastapäätä pajan laskee metsäinen
vuorenrinne melkeen kohtisuoraan alas hiljaiseen, tummanviheriäiseen,
kaislain kaareltamaan lampeen. Oikealla näkyy kalliolla raunioita

linnasta, jonka Yrjö kreivi, Dillenburg'in herra, vähäistä ennen sotaa oli
uudesti rakennuttanut.
Älkää ylenkatsoko tätä seutua, tämän kylän jylhää kauneutta, tätä
köyhää rehellistä kansaa. Astukaa pajan ovelta muutama askele
eteenpäin, niin näette vasemmalla ihanan nurmisen laakson. Sen
pohjoispäässä kasvaa vuorenrinteellä kuuluisat Löhnberg'in
viinirypäleet. Löhnberg'in punainen viini olikin ennen aikaan yhtä
kuuluisaa kuin sen naapurikin ja orpana Runkel'in viini. Kerrotaanpa,
että noin toista sataa vuotta sitten eräs Braunfels'in kreivi kerran kestitsi
Wetzlar'in valtiokammari-oikeuden herroja viinillä, jota hän itse,
eräänä erittäin poutaisena kesänä, oli kasvattanut Löhnberg'issä. Ja kun
hän aterian jälkeen pyysi vieraitansa arvaamaan, mitä viiniä he olivat
juoneet, arvelivat he sen olleen kalliinta burgundia. Aikakirjat eivät
kumminkaan mainitse, kumpiko tämän tuomioon aiheen antoi:
Löhnberg'inkö viinin hyvä maku, vaiko valtiokammari-herrain huono
maku.
Vaan jos näissä laaksoissa oli kelpo viiniä, niin olipa niissä kelpo
ihmisiäkin, ja siinäpä tämän jutelman aine.
Oli varhainen suviaamu -- kello lienee ollut noin kolme -- kun nämät
molemmat jo niin uutterasti takoa kalkuttivat pajassansa. Jollei Kersti,
sepän morsian, olisi sulhollensa sitä rakkauden työtä osoittanut, että
rupesi hänelle sälliksi, niin olisi Konradin ahjo varmaankin jäännyt
kylmille; sillä ylt'ympärillä ei löytynyt ainoatakaan miehistä miestä,
joka olisi käsityöhön joutunut.
Sekä sota että sen sukulainen rutto raivosivat maassa. Kokonaiset kylät
kuolivat pois; ahkerimmatkin kädet halvautuivat ja pitivät huolta
ainoastaan tarpeellisimmasta. Epätoivo valloitti nääntyvän kansan,