Lauluja ja ballaadeja | Page 4

kyynelveet ei hoivaa suo:?Hyv?sti, armas Ayrin vuo!
Pois Intiaan tule, Meeri!
_Meeri Campbellille_.
Pois Intiaan tule, Meeri,?j?t? kanssani Skotteinmaa!?Pois Intiaan tule, Meeri,?meren aukean tyrskyin taa!
Siell' oranssi, sitruuna kypsyy,?tuo terttuja ananas;?mut Intian ihmeet kaikki?on tyhji? rinnallas.
Kautt' taivahan vannoin, Meeri:?"Sinut heit?n kuolossa vain",?ja unhottakoon minut taivas,?jos unhotan lupaustain!
Sanas anna jo mulle, Meeri, --?otan liljak?t?ses n?in!?Sanas anna jo mulle, Meeri,?kotirannasta l?hteiss?in!
Luja liittomme nyt on, Meeri,?syd?n kummankin annettu pois.?Nyt koskaan emme me eroo!?Ei, hetki se kirottu ois!
Mun kultani on ruusunen.
Mun kultani on ruusunen,?kuin rusoruusu haan;?mun kultani kuin s?vel on,?mi uhkuu sointujaan.
Niin kaunis kuin sa, tytt?, oot,?niin syv?n lemmen luot;?sua lemmin, kulta, kunnes pois?ne virtaa meren vuot.
Niin, kunnes meri virtaa pois,?ja sulaa vuorten j??:?Sua lemmin viel?, armahin,?kun suljen silm?t n??.
Ja hyv?sti nyt, lemmittyin!?Hyv?sti hetkeks vaan!?Taas tulen luokses, lemmittyin,?vaikk' ??rest' ??reen maan.
H?n veitikka on pieno.
H?n veitikka on pieno,?niin veike? ja vieno;?h?n on niin hell?n hieno,?mun vieno armahain.
Vaikk' kaino, t?ynn? tulta!?H?n syd?men vei multa,?ja alta vainoin kulta?saa suojaa rinnoillain.
H?n veitikka on pieno,?niin veike? ja vieno;?h?n on niin hell?n hieno,?mun vieno armahain.
Pois huolten lent?? annan,?ja vaivat mailmanrannan?ma h?nen kanssaan kannan;?n??n onnen riemut vain.
Casslis-purolla.
Nyt rannat, rinteet vihannoi,?ja laulaa linnut, oksill' leijuin;?nyt tuoksuu kielot Girvan-vuon,?miss' suvi?in k?y kisat keijuin.?Suuss' illan Casslis-puron luo?vien rantain rauhaan immen kainon?ja sieluun k?tken katsehet,?nuo silm?niskut Meerin ainon.
Ken kysyy kultaa, kunniaa,?vain hurjaa huolta saa h?n kantaa.?Mut omaksein kun Meerin sain,?mit' en?? onni voiskaan antaa!?Niin j??n m? Casslis-puron luo,?kanss' immen heit?n huolten painon;?ma sieluun k?tken katsehet,?nuo silm?niskut Meerin ainon.
Yl?maan Meeri.
Te mets?rinteet, versokaa?Montgomeryn linnan luona,?maat, kukkaan k?yk??, virran veet,?kohiskaa vaahtovuona!?Siell' ilo kev??n kerkein on,?syyshohde haikein varmaan;?n?et siell? viime kerran n?in?Yl?maan Meerin armaan.
Ol' lehdet hennot koivuilla?ja kukat pihlajalla,?kun painoin immen povellein?puun valkolatvan alla.?Vait hiipi hetket kultaiset,?voin kuulla sykkeet parmaan;?n?in valoks, innoks el?m?n?Yl?maan Meerin armaan.
Toi ero pitk?t syleilyt?ja valat lujain liittoin;?taas yhteen tulla luvattiin,?j??hyv?isi? viittoin.?Mut oi, jo ruusun ?kkip?in?vei vilu kuolon karmaan! --?Nyt nurmi peitt??, haudan y??Yl?maan Meerin armaan!
Oi, kalvas nyt on rusosuu,?min hehkuun suukot painoin!?Ei s?ihky en?? silm?t nuo,?joiss' asui puhtaus kainoin!?J?i tomuks syd?n lemmek?s?ja k?tk??n paaden harmaan, --?mut s?ilyy muisto sielussain?Yl?maan Meerin armaan!
Meerille taivaassa.
S? viime t?hti, kalvas koi,?mi hymyin vilkut aamuin ain,?nyt s?tees taas sen p?iv?n toi,?mi Meerin riisti rinnoiltain.?Oi, Meeri, henki h?ipynyt,?miss' asut tuolla v?ikkeess?s??Mun, vaisun, voitko n?hd? nyt,?n?? murheet kuulla yst?v?s?
Kuink' unhottaisin p?iv?n tuon?ja Ayrin armaat siimehet,?kun liiton teimme luona vuon:?oi, eronhetket kaihoiset!?Ei ikiaikain kulkuhun?nuo riemuin muistot h?ivy pois,?sun kuvas, viime suukkos sun! --?Ken viimeiseks sen luullut ois?
Ayr solui, hiekkaan loiskahtain,?sen k?tki viidat mets?maan,?ja koivut, kukat pihlajain?loi sulo seutuun tuoksujaan.?Liversi linnut, lempi soi,?j?i kielot kainot patjoikses; --?oi, liian joutuin l?nnen koi?toi hetket illan mielehes!
Nuo maisemat ma aina n??n,?visusti vaalin muiston tuon!?Oi mieleen yh? syvemp??n?se uurtuu vain, kuin uoma vuon!?S? Meeri, henki h?ipynyt,?miss' asut tuolla v?ikkeess?s??Mun vaisun, voitko n?hd? nyt,?n?? murheet kuulla yst?v?s?
Ballochmylen maat.
K?y Catrine-mets? kellerv??n,?syyshohteen nurmet, kent?t saa;?ei leivo laula niityill??n?ja luonto hiljaa uinahtaa.?Syys-teilt? Meerin laulu raikas?se helkkyi, t?ytt?in lehdot, haat,?ja kaukomets? vastaan kaikas:?"Hyv?sti, Ballochmylen maat!"
Taas kukat takaa talven j??n?ne kent?t, laaksot kirjavoi;?k?y linnut esiin k?tk?ist??n,?ja ilmaan riemulaulut soi.?Mut pois j?? multa laulupuistot?ja sulo siimeet kukikkaat;?hyv?sti, Ayr, ja armaat muistot,?hyv?sti, Ballochmylen maat!
Vaikk' k?vis mist? tuulen tie.
Vaikk' k?vis mist? tuulen tie,?sain rakkaaks l?nsituulen;?se saapuu luota lemmityn,?tuo viestit armaan huulen.?Veet v?lill' on, vy? hongikon?ja vuoret ilmanrannan;?mut aikaan ty?n ja uniss' y?n?oon aina luona Hannan.
Sun n??n, kun kukat tuoksuilee?ja hohtaa kasteess' aamun;?sun ??nes lintuin lauluss' soi?ja ihastuksiin saa mun!?Jos miss? vaan on kielo haan,?tai lilja puron-sannan,?jos pes?ll??n m? kyyhkyn n??n,?ne mieleeni tuo Hannan.
Ja Clyden rannall' liiveiss??n?on neidoill' lastikoita;?mut vaikka vaatteet hienot on,?ei Hannaani he voita.?Kun kauppalaan h?n saapuu vaan,?on muita kaunihimpi;?sen joka mies ja poika ties,?vaikk' onkin r?ijyss' impi.
Et vartta n?? niin viehke??,?mut hymy saa sun taikaan,?ja silm?t nuo ne s?ihkeen luo,?kuin kaste aamun aikaan!?H?n veikaroi, taas olla voi?luo ?idin mieli keidon.?Mua lempii h?n, -- vain seikan t?n?voit v?itt?? viaks neidon.
Oi, leyhki, l?nsi vienoinen,?kautt' alhoin, mets?nrantain;?mailt' tuoksujen s? mettisten?suo tulla simaa kantain!?Sa pojan luo taas tytt? tuo,?luo kev?tkoivun kannan!?Pois huolet j?is, kun hymy?is?taas sulo huulet Hannan.
Taas valat sois, ja siimeiss' ois?niin armaat meill? retket;?oi, mink? hurman kohtaus tois,?min kaihon eronhetket!?Sa Taivainen, vain tied?t sen,?kuink' kaikki h?lle annan?ja ainiaks ma kalleimmaks?sain rakkaan sulo Hannan!
Hannalle.
En, Hanna, j?? vain kasvojas?ja varttas ihannoimaan,?vaikk' ilmestyen sulossas,?saat veret kuumat soimaan.?Tuo hempi itse olennon?mua vieht??, hurmaa, impi;?sun muotos mulle kallis on,?syd?mes kallihimpi.
Oi, i?t p?iv?t tuota vaan?ma hartain mielin soisin,?ett' onnekkaaksi ainiaan?m? tiesi tehd? voisin.?S? h?lle, taivas lempe?,?suo riemua vain seest?!?Kanss' armaan el?? mielin m?,?k?yn kuoloon armaan eest?.
Jos Parnassolle nousta voisin.
Jos Parnassolle nousta voisin,?tai runon hetteill? m? oisin,?niin sulokielin ilmi toisin,?kuink', armahin, sua lemmin.?Mut Corsincon vain siint?? tuolla!?Runottareni Nithin vuolla?s? itse oot, kun Pohjan puolla?ma laulan, kuin sua lemmin.
Siis, runotar, suo soinnut mulle?ja innon sanat ihailulle,?kun suviaamuun laulan sulle,?kuink', ainoinen, sua lemmin.?Niin norjin liikkein haassa leijaat:?n??n hoikan vartes, silm?s seijaat,?mun veike?n? luokses veijaat, --?kautt' taivasten, sua lemmin!
?in, p?ivin, kent?ll? ja ko'issa?sua muistan, helkyt lauleloissa,?et aatoksistain ole poissa;?kuin henke?in sua lemmin.?Vaikk' aavain taa veis tieni milloin,?pois maille, miss' on p?iv? illoin,?ma kuoloon saakka viel? silloin,?my?s siell?kin sua lemmin.
John Anderson.
John Anderson, mun yst?v?in,?kun vietettiin me h??t,?sull' oli mustat hiukset?ja sorjat poskip??t.?Jo otsaas