Laulu tulipunaisesta kukasta

tulipunaisesta kukasta, by Johannes Linnankoski

Project Gutenberg's Laulu tulipunaisesta kukasta, by Johannes Linnankoski This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Laulu tulipunaisesta kukasta
Author: Johannes Linnankoski
Release Date: June 29, 2004 [EBook #12780]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULU TULIPUNAISESTA KUKASTA ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders

LAULU TULIPUNAISESTA KUKASTA
Kirj.
Johannes Linnankoski
1905.

I
1. METS?NNEITO
Iltap?iv?n aurinko oli vieraisilla mets?isen kukkulan rinteell?. Loitommille puiden lomitse k?tt? pisti tai silm?? vilkutti, l?himm?t l?mpim??n syliins? otti.
Koko rinne riemuitsi.
Suvituuli kertoili tarinoitaan etel?n mailta. Kuinka siell? puut ovat kumman pitk?t, kuinka mets? katveikas, l?mp?? maassa, v?lkett? puussa, ihmiset tummat kuin varjot, tulta silm?n tuikkehessa.
Koko mets? korviaan heristi.
K?ki istahti punakukkaisimman kuusen oksalle, punaisimman tertun viereen. ?On mit? on?, kukahti h?n; ?mutta ei miss??n niin rinta riemahda eik? s?vel hel?j? kuin pohjolan kev?isess? mets?ss?!?
Koko kukkula p??t??n ny?k?ytti.
Rinteen keskell? kajasti pieni aukea, jossa vaaleanharmaita kuusenrunkoja maassa makasi--sylitysten, p??lletysten, ?skenkatkaistut punakukkaiset latvat viel? v?r?hdellen.
Puun rungolla istui nuorukainen.
H?n oli pitk? ja solakka kuin vastakaatamansa kuuset. Hattunsa keinuili kuusen lehv?ll? ja takkinsa ja liivins? riippuivat kuivuneessa oksantyng?ss?. Valkoisen paidan avatusta aukeamasta paistoi ruskea, voimakas rinta ja kyyn?rp?ihin saakka k??rityt hihat paljastivat lujat, p?ivettyneet k?sivarret.
H?n istui hiukan etukumarassa ja katseli oikeata k?sivarttaan. Koukisti sit? ja ojensi taasen, tarkastellen kuinka lihakset paisuivat ja j?nteet nahkan alla voimakkaasti j?nnittyiv?t.
Nuorukainen hymyili.
H?n tarttui vieress??n olevan kirveen ponteen. Kohotti sen ilmaan suoralla k?sivarrella, piti niin hetkisen ojona ja heilautti lopuksi pari kertaa leikiten ilmassa.
Nuorukainen hymyili uudelleen:
?Viisikolmatta niit? jo tuossa makaa, eik? kirves paina viel? v?h??k??n!?
K?ki kukahti. Nuorukainen katsoi yl?s kukkulan rintaan.
?Kummallinen kev?t!? ajatteli h?n edelleen. ?Ei ik?n? ole kuuset niin tulipunaisina kukkineet eik? m?nnyt niin ylenm??rin kerkki? ty?nt?neet, ei koskaan puro niin riemahdellen hypellyt eik? k?ki niin my?t?n??n kukkunut. Koko luonto on kuin lumottu. En ihmettelisi vaikka n?kisin mets?nv?ke? t?n??n puiden v?liss? vilkkavan.?
H?n istui hetkisen p?? k?den varassa.
?Kertovat etteiv?t ne en?? n?ytt?ydy... isois? oli viel? itse n?hnyt. Ovat tulleet aroiksi ja kaihteliaiksi senj?lkeen, kun alettiin metsi? raastaa------.?
?Tprui Mansikki, tprui Mustikki, tprui piikain, ilta jo ois!?
Se tuli jostakin kukkulan takaa ja se soi kuin hopeatiuku talvisella mets?tiell?.
Nuorukaisen syd?n hyp?hti. H?n ponnahti pystyyn ja kallistihe ??nt? kohti. Kuunteli hetkisen henke??n vet?m?tt?, mutta ei kuullut muuta kuin oman syd?mens? kiivaan tykinn?n.
Nuorukainen astui pari nopeata askelta eteenp?in: ?Tuleekohan se t?nne, vai--??
?Tprui T?hdikki, tprui Tiistikki, tprui tytt?in, tulkaa jo pois!?
Se hel?hti aivan l?helt?, kukkulan toiselta puolelta.
?H?n tulee! H?n tulee t?nne!?
Nuorukainen riensi muutamia askeleita yl?sp?in ??nt? kohti, mutta h?mm?styi omaa kiihkeytt??n, astui takaperin ja j?i seisomaan, silm? kukkulan lakeen t?hd?ttyn?.
Jotakin kellerv?? pilkisti honkien v?list?, kellerv??, jota tuuli liehutteli ja jonka seasta loisti sininen nauha. Kellerv?n alta ilmausi vaalea pusero, hoikat vy?t?iset ja hetken p??st? sininen hame.
?Mets?nneito!?
Tytt? seisoi kukkulan laella, syrjin nuorukaiseen. H?n varjosti k?dell??n silmi??n, huhuili taasen ja alkoi astua hiukan toisaanne viett?v?? rinteen syrj?? alasp?in.
Nuorukainen ei tiennyt mit? tehd?. H?n miltei juoksi muutamia askeleita tytt??n p?in. Ponnahti notkeasti er??lle rungolle, kohotti k?tens? kahden puolen suuta ja aikoi huhuta.
Mutta k?det laskeutuivat ?kki? ja h?n seisoi hetkisen neuvotonna. Hyp?hti sitte alas, tarttui kirveeseen, nousi j?lleen rungolle ja katsoi kiinte?sti tytt??n.
Tytt? kulki hiljalleen suuntaansa.
?Tuohon suureen honkaan saakka min? odotan, mutta ellei h?n sit? ennen huomaa, niin kalkautan kirveell?ni puunkylkeen.?
Tytt? kulki suuntaansa--kirves kohoutui...
?Tprui Mansik...?
Tytt? k??ntyi huhutessaan, huomasi nuorukaisen, s?ps?hti, punehtui ja seisattui paikkaansa. ?Olavi--??
?Annikki!?
H?n hyp?hti alas ja riensi nopeasti tytt?? kohti. Tytt?kin l?heni. ?Sin?k? t??ll?? Etk? virka mit??n, aivan s?ik?ytit!?
?Aijoinhan min? virkkoa, mutta en kerjennyt.?
He k?tteliv?t--l?mpim?sti, toverillisesti.
?Katsoppas!? alkoi nuorukainen innostuneesti puhella. ?Eik?s t?m? ole niinkuin linna--Tapion linna, ja min? olen sen is?nt?. Ja sin? olet Mets?nneitonen, joka tulet vieraisille! Sinulla on pihkantuoksua vaatteissasi ja koivunlehden lemua hiuksissasi ja sin? soitat simapillill? tullessasi...?
Tytt? katsoi h?mm?styneen?:
?Mit?s sin? nyt...? Mist?s sin? tuommoista...??
Nuorukainen k?vi h?milleen, tiet?m?tt? miksi.
?Mets? sellaista puhelee?, sanoi h?n kuin selitt?en. ?Mutta nyt sinun pit?? tulla minun linnaani, aivan sis?lle saakka.?
He astuivat hakkauksen keskelle.
?Ihan yksin?sik? sin? nuo kaikki olet kaatanut...?? L?mmin katse sattui nuorukaisen ahavoituneeseen kaulaan ja voimakkaisiin hartioihin: ?Oletpa sin? vahva!?
Nuorukainen kiirehti askeleitaan:
?Katsoppas, t??ll? on linnan per?! Ja t?m? t?ss? on per?penkki--eik?s se ole komea? Ja t?m? on sivupenkki. Vieras istuu aina per?penkille.?
?Ja is?nt?...?? nauroi tytt?.
?Sivupenkille tietysti!?
He katsahtivat toisiinsa hymyillen. Istuutuivat sitte kahden ristiinkaatuneen rungon kulmaukseen, kumpikin rungolleen vastakkain.
?Ja eik?s t?t? ole hiukan koristeltukin--vehreill? havuilla ja punaisilla kuusenkukilla??
?On, on; t?m? on oikea linna! Siit? onkin jo kaksi vuotta, kun me olemme viimeksi puhelleet--ja nyt me tapaamme toisemme linnassa.?
?Niin, emme me tosiaankaan ole usein toisiamme tavanneet?, puhui nuorukainen vieno j?lleenmuistelun v?re ??ness?--?me jotka ennen oleskelimme kes?kaudet yksiss?. Muistatko, kun sin? olit 'Isontalon em?nt?n?'? Ja sinulla oli viisikolmatta lyps?v?? navetassa ja lampaita ainakin yht? paljo kuin Jaakopilla viimeisen palvelusvuotensa lopussa??
?Oi muistan, muistan!? Tyt?n sininen katse s?dehti ja kaksi raikasta naurua kiisi kilpaa kukkulan rinnett? yl?s.
Mets? havahtui haaveiluistaan ja kallistausi kuuntelemaan tarinoita ihmislasten talosilla-olosta.
?Ja muistatko sit? suurta lumisotaa koulusta palatessa? Kuinka