Laulu tulipunaisesta kukasta | Page 5

h?ipyv?n ja sulavan pois--j?lelle j?i ainoastaan katse. Se n?ytti ?kki? v?r?ht?v?n, ja sitte ei nuorukainen n?hnyt en?? mit??n, vaan tunsi kuuman virran tulvahtavan luomiensa v?litse.
Vanha vaimo k??ntyi sanaa sanomatta ja astui raskaasti portaita alas. Nuorukainen seurasi j?less?.
Vanha vaimo kulki tiet? pitkin, p?? painuksissa ja k?det hervottomina sivuilla. H?n n?ytti tuona lyhyen? hetken? muuttuneen iso?idiksi.
Nuorukaisen olisi tehnyt mieli juosta h?nen luokseen ja heitt?yty? h?nen eteens? maantielle polvilleen. Mutta h?n ei uskaltanut, eiv?tk? h?nen jalkansa olisi totelleet.
He tulivat Kankaalan riihirakennuksen kohdalle.
Riihenikkuna k??nsi ?kki? mustan silm?ns? ja katsoi kummastellen kulkijoita. Nuorukainen s?ps?hti ja h?nen korvansa alkoivat humista.
?Mit? ne nuo ovat?? kysyi riihenikkuna. ?Eik? se ole Koskelan em?nt?? Ja mik? se tuo toinen on, joka kulkee p?? riipuksissa j?less?? Eik? se ole h?nen poikansa??
?Poikapa poika!? virnisti leve? luuvanikkuna koko sein?n pituudelta. ?Koskelan poika k?y kosintaretkill?, hah hah haa! Ja ?iti hakee kotiin.?
?Hm?, virkahti siihen riihenikkuna. ?Eip? sen ?idin ole ennen tarvinnut poikiaan y?jalasta hakea.?
Olavin p?? painui yh? syvemp??n.
Vanha vaimo astui raskaasti Sepp?l?n-m?ke? yl?s.
?Mit? ne nuo y?ll? kulkevat, ?iti ja poika?? hel?hti Sepp?l?n kaivokiulu rautaisessa kahlassaan. ?Onko poika pahaa tehnyt--??
Nuorukainen tunsi tien huojahtelevan jalkainsa alla.
Kotiportilla tuli Musti vastaan, lyykistellen ja iloisesti h?nti?ns? heilutellen. Mutta sitte se painautui ?kki? nurmeen liikkumattomaksi:
?Miksi em?nt? niin murheellinen on? Ja miss? sin? olet ollut--y?ll???
Olavi k??nsi p??t??n toisaanne ja astui varpasillaan ohi.
He olivat saapuneet portaitten eteen.
?Mit??? hyr?hti v?kk?r? piha-aidan seip??ss?. Se oli Olavin itsens? tekem? tuulihyrr?--poikavuosien muisto. Eik? sanonut muuta, vaan hyr?hti viel? toisen kerran: ?mit???
Vanha vaimo nousi portaita yl?s. Ei sanonut mit??n eik? edes katsahtanut taakseen, mutta nuorukainen astui kuitenkin h?nen j?less??n, askel askeleelta. Ei olisi mieleenk??n juolahtanut menn? nyt omaan kammariinsa saunarakennuksessa.
Vanha vaimo kulki porstuan l?pi perikamariin, astui ikkunan luo ja lys?hti hervotonna tuolille. Nuorukainen tuli j?less? aivan l?helle ja j?i hattu k?dess? seisomaan.
Kului pitk?, ??net?n hetki.
?Enp? min? luullut tarvitsevani koskaan n?it? askeleita ottaa?, sanoi vanha vaimo syv??n huokaisten ja ik??nkuin kauvas katsellen.
Nuorukaisen polvet vavahtivat, h?n tunsi niiden aivankuin herpoutuvan.
?Min? h?pesin, kun sin? synnyit, sill? min? synnytin sinut vanhalla ij?ll?ni. Merkitsik? se, ett? minun t?ytyy sinun t?htesi suureksi tultuasikin h?vet?...??
Se putosi kuin lyijypuntti, painaen nuorukaisen polvilleen.
??iti!? sopersi h?n. Eik? saanut muuta sanotuksi, vaan painoi p??ns? ?idin helmaan ja nyyhkytti ett? hartiat vavahtelivat.
?iti tunsi kuin suuren l?mm?n syttyv?n syd?nalaansa ja soutelevan sielt? suonia my?ten joka haaralle.
??iti!? sanoi poika. ?Min? lupaan ettei sinun tarvitse en?? toista kertaa minun t?hteni sellaisia askeleita ottaa--ja...?
Lause katkesi.
?iti tunsi l?mm?n kohoovan aina silmiins? saakka ja pyrkiv?n sielt? ulos.
?Ja--?? kysyi h?n lempe?sti. ?Mit? aijoit viel? sanoa, poikani??
Nuorukaisen otsa oli syviss? kurtuissa, niinkuin h?n olisi yh? ankarasti miettinyt sit?, mit? aikoi sanoa. Mutta sitte h?n nosti p??tt?v?sti p??ns? ja lausui: ?Ja min? tahdon naida h?net!?
?Naida...?? ?iti tunsi j?ykistyv?ns? j??puikoksi ja hengityksens? salpautuvan.
?Olavi?, sanoi h?n vapisevalla ??nell?, ?katso minua suoraan silmiin! Onko ... onko jotain huonoa jo tapahtunut?? Sanoi ja j?i henke??n pid?tt?en vastausta odottamaan.
?Ei?, vastasi nuorukainen katsoen avoimesti ?itins? silmiin; ?mutta min? rakastan h?nt?!?
?idin k?det vavahtivat ja h?n huokasi syv??n. Mutta h?n ei puhunut pitk??n aikaan mit??n, vaan n?ytti ik??nkuin taasen katselevan kauvas ja kyselev?n sielt?, mit? h?nen nyt pit?isi sanoa.
?Niin se onkin?, sanoi h?n vihdoin, ?ett? se on otettava, jota rakastaa; se eik? kukaan muu. Sin? kuitenkin tied?t, ettei t?h?n sukuun ole viel? koskaan piikaa naitu ... ja mit? rakkauteen tulee, niin siit? asiasta sin? et tied? viel? mit??n.?
Nuorukaisen veri kuohahti ja h?n aikoi sanoa jotakin, mutta n?ki ?itins? kasvoilla sellaisen arvokkuuden ja vanhemmuuden ilmeen, ett? ajatus kuoleutui sanoiksi syntym?tt?.
?Mene sin? nyt maata!? sanoi ?iti lempe?sti. ?Me puhumme joskus toiste n?ist? asioista enemm?n.?

4. IS? JA POIKA
Aamiainen oli sy?ty, v?ki ty?ntyi tuvan ovesta ulos.
?J??h?n, Olavi!? virkahti Koskelan is?nt? per?penkilt?. ?Olisi hiukan puhumista.?
Olavi tunsi korviensa kuumenevan. H?n tiesi mist? is? tahtoi puhua--oli vain odottanut milloin se tapahtuisi.
He olivat nyt kolmen, ?iti uunin luona seisoen.
?Istu!? t?m?hti per?penkilt? kylm?sti.
Olavi totteli. Sitte ei kuulunut kotvaan muuta kuin k?nnil?isen harvat iskut sein?ll?.
?Min? tied?n miss? ?itisi k?vi y?ll?.--Ettet sin? h?pe?kk??n!?
Olavin p?? painui alas.
?Siet?isit korvillesi, ?l?k? ole kovin varma ettet viel? saakkin!?
Olavi ei uskaltanut nostaa katsettaan, mutta tunsi ??nest? ett? is? oli kiihtym??n p?in.
?Mit? sin? oikein aijot?? jyr?hti taasen per?penkilt?. ?Ruveta piijoille lapsia laittamaan--vai??
?Is?!? kuului uunin luota ja ?idin kasvoilla oli sellainen ilme kuin h?n pelk?isi onnettomuuden l?henev?n.
Per?penkilt? kimmahti kylm?, vihainen silm?ys uunia kohti.
?Ja tuoda ne t?nne, vanhempiesi ruokittaviksi??
Harmin puna lensi nuorukaisen kasvoille. H?n pelk?si veren tipahtavan poskistaan: onko se h?nen is?ns? tuo, joka tuollalailla puhuu? Vai joku raaka, vieras mies, joka on tunkeutunut heid?n tupaansa?
Ja samassa h?nen sis?ss??n alkoi myllert?? outo, raivoisa tunne--h?n ei oikein tiennyt mit? se oli, mutta tunsi kuinka se sakeni ja levisi kaikkialle. H?n kohotti p??ns? ja aikoi vastata, mutta nousikin yl?s, ik??nkuin joku olisi h?nt? k?dest? vet?nyt, ja alkoi astua ovellep?in.
?Minne nyt?? jyr?hti per?penkilt?.
?Pellolle!?
?Vai pellolle--?? ??ni oli sellainen, kuin se olisi tahtonut karata h?nt? kaulukseen. ?Sin? et mene minnekk??n, vaan vastaat--ja paikalla! Sit?k? sin? aijot??
Nuorukainen oli kahden vaiheilla. Viel? ?sken h?n oli h?vennyt ja tuntenut olevansa valmis millaiseen sovitukseen tahansa, mutta nyt tuntui niinkuin kaikki olisi silm?nr?p?yksess? muuttunut ja