Latvasaaren kuninkaan hovilinna | Page 3

h?nen salaisuuksiaan ilmi saamaan.
Poikani oli useat kerrat v?itt?nyt salaisuuden olevan rautanaulassa, joka oli ly?ty alhaalta p?in toiseen takajalkaan. Sill? oli silminn?ht?v?sti kiinnitetty jokin tukipuu jalkaan t?t? huonekalua teht?ess?, ja kun naulaa ei saatu vedetyksi ulos, oli se katkaistu ja viilattu puun tasalle, ettei se riipaisisi lattiaa. Viilanj?ljetkin olivat viel? n?kyviss? sek? naulassa ett? jalassa. Mahdotonta oli, ett? se olisi miss??n yhteydess? salaisuuden kanssa.
En saanut pojalta kuitenkaan rauhaa, ennenkuin olin nostanut lipaston kylke? niin paljon, ett? h?n pist?m?ll? muutamia paksuja kirjoja kyljen alle p??si viel? kerran naulaansa tarkastamaan. Viereisest? huoneesta n?in, kuinka h?n monta kertaa veti ulos ennen mainittua pient? salalaatikko milloin enemm?n milloin v?hemm?n ja joka kerta meni -- salaper?isesti kuten kissa, joka kytt?? hiirt? -- naulanp??t? tarkastamaan. Tulipa minultakin kysym??n, paljonko laatikko oli ollut silloin auki, kun kultakello oli laskulevylle ilmestynyt. Sit? en kuitenkaan voinut muistaa.
Kun muutaman minuutin per?st? palasin huoneeseen, makasi lipaston koko sisustus laatikkoineen kaikkineen keskell? lattiaa, ja poikani seisoi tyhjennetyn lipaston edess? uteliain katsein kopeloiden sen monia pienempi? ja suurempia salakomeroita, joista nyt kuitenkin ehk? puolet olivat tyhjin?. Sed?n kertomus oli l?ydetty.
Nyt ymm?rsin, miksi kellon napse oli kuulunut yht? ??nekk??lt?, mihin paikkaan hyv?ns? painoin korvani. Sek? kyljet ett? selk?- ja p??llislevy olivat n?et kaksinkertaiset, noin kahdeksan millimetrin paksuisista laudoista tehdyt. Sis?- ja ulkosein?t oli poikkipienain avulla toisiinsa kiinnitetty, muodostaen siten suuren m??r?n pienempi? ja suurempia komeroita.
Poikani oli ollut oikeassa. Kun h?n ei saanut tietoa, paljonko pieni salalaatikko oli ollut auki, kun kello ilmaantui, oli h?n koetteeksi vet?nyt sen melkein kokonaan auki ja sitten laskulevyll? lyk?nnyt kiinni, kunnes t?m? meni lukkoon. H?n oli osunut oikeaan. Rautanaulan p?? oli h?vinnyt ja pieni reik? ilmestynyt sen sijalle. Kun h?n nyt laski laskulevyn takaisin alas, ty?ntyi koko sisustus hyv?ll? voimalla kappaleen eteenp?in ja oli k?sin vedett?viss? paikaltaan, joten kaikki salakomerot paljastuivat.
Kellon ilmaantumista laskulevylle en voi muulla tavalla selitt??, kuin ett? sed?n palvelijatar, joka oli t?ysin luotettava ja uskollinen, mutta utelias, oli onnistunut n?kem??n, miten set? nuo salakomerot avasi. Kun h?n illalla huomasi minun turhaan yritt?v?n p??st? niihin k?siksi, oli h?n nukkumaan menty?ni k?ynyt huoneessa ja ottanut mainitun esineen k?tk?st??n. H?n ei kehdannut minulle ilmoittaa tuntevansa lipaston salaisuuden, kun h?n hyvin ymm?rsi minunkin tiet?v?n, ettei set? olisi sit? h?nelle n?ytt?nyt, mutta ei my?s tahtonut totuutta vastaan sanoa, ett? set? ennen kuolemaansa olisi h?nen kauttansa tahtonut minulle asian ilmoittaa. -- T?ten selittyy sekin seikka, miten sain tuon kuvitelman, ett? joku oli juuri huoneesta poistunut, ja sekin, ett? kaikki lipaston laatikot olivat silloin paikallaan, vaikka olin ne illalla lattialle ja tuoleille j?tt?nyt. Jos ainoakaan laatikko ei ollut kiinni ty?nnettyn? paikallaan, paitsi sit?, jonka piti olla auki, pysyi n?et koneisto suljettuna eik? tehnyt teht?v??ns?.
* * * * *
Sed?n kertomus oli kuten kaikki, mit? h?n teki, erinomaisen huolellisesti tehty. En ole kuitenkaan uskaltanut sit? t?h?n sanasta sanaan j?ljent??. Sill? koska set? oli el?m?ns? ajan ollut nimismies, oli h?n niin perin tottunut p?yt?kirjatyyliin, ett? yksin h?nen yksityiskirjeens?kin olivat mallikelpoisia p?yt?kirjoja. H?n puhui kuin jokainen muu ihminen, olipa usein leikkis?kin seurakumppani. Mutta niin pian kuin h?n sai kyn?n k?teens?, her?si h?ness? heti p?yt?kirjurinvaisto, ja pyk?l?t seurasivat toisiaan samalla s??nn?llisyydell? kuin rikosasiain tutkimuksessa. En muista my?sk??n n?hneeni ainoatakaan sed?n kirjoittamaa rivi?, mik? ei olisi kirjoitettu puoliarkin kokoiselle paperille. Set? tosin itse v?itti, ettei h?n koskaan k?yt? muistikirjaa siit? syyst?, ett? h?n ilmankin muisti kaikki; mutta minulla oli aina v?h?inen ep?ilys, ettei h?n n?it? kirjoja hyv?ksynyt siit? syyst?, ett? niiden koko oli h?nelle vastenmielinen.
Kun siis lukiessani sed?n kertomusta huomasin, ett? ensimm?isen §:n ensimm?inen lause p??ttyi vasta nelj?nnen sivun keskipaikoilla, en ole rohjennut sed?n k?sikirjoitusta sanasta sanaan k?ytt??. Mutta jos olenkin uskaltanut sit? jossain m??rin toisenmuotoiseksi muodostella, olen kuitenkin vakuuttunut siit?, ett? seuraavan kertomuksen sis?lt? on t?ysin yht?pit?v? l?ydetyn k?sikirjoituksen kanssa. Mit? tapahtumista itse muistan, olen my?s kertomukseen liitt?nyt.

I.
Istuin huoneessani kaksi t?yteen ahdettua matkalaukkua vieress?ni. Viimeinen tutkinto oli suoritettu, ja kandidaattikirja oli matkalaukussa hyvin suojeltuna. T?ysihoito oli maksettu ja j??hyv?iset sanottu. Viel? oli kuitenkin tunnin aika junanl?ht??n.
Silloin kuulin kirjeen putoavan kirjelaatikkoon. Se oli minulle, ja pelk?sin jo pahoin saavani jonkin toimitettavan, mik? est?isi minua t?n??n l?htem?st?. N?in onnettomasti ei ollut kuitenkaan asia. Kirje, joka oli sed?lt?, kuului n?in:
Riitalammilla, 13 p. huhtikuuta.
Kunnon Veli!
1 §.
Niitten seikkain johdosta, joita t??ll? Riitalammilla kahtena viimeksi kuluneena vuotena on tapahtunut ja joista minun ei tarvitse sinulle seikkaper?isempi? tietoja antaa, koska ne ovat sinulle jo entuudesta hyvin tutut, sek? jotka ovat Riitalammin pit?j?n kaikissa rauhallisissa ja lainkuuliaisissa asukkaissa her?tt?neet pelkoa ja kauhua, mink? johdosta Riitalammin pit?j?n ??nioikeutetut kuntalaiset ovat, sittenkuin laillisessa kuntakokouksessa on asiasta keskusteltu ja lain voiman saanut p??t?s tehty, hallitukselle valtuutetun asiamiehen kautta j?tt?neet anomuksen, ett? hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin, jotka turvaisivat pit?j?l?isi? hengen, vapauden ja omaisuuden puolesta, ja sittenkuin nimismiehenvirasto on hallituksen vaatimuksesta antanut lausuntonsa kyseisen alamaisen anomuksen johdosta, puoltaen t?ysinoikeutettuna kuntalaisten pyynt?? ja nimismiehenviraston puolesta lis?ten, ett? asian pikainen ratkaisu on paikkakunnan rauhallisuudelle ja edistymiselle elinehto, ja sittenkuin hallitus oli minulta kysynyt, suostuisinko min? ja mink?laatuisilla ehdoilla ryhtym??n yll?mainittuihin paikkakunnan rauhalliselle edistykselle tarpeellisiin toimenpiteisiin,