Lastuja I-III

읊
Lastuja I-III

The Project Gutenberg EBook of Lastuja I-III, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Lastuja I-III
Author: Juhani Aho
Release Date: October 10, 2004 [EBook #13691]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LASTUJA I-III ***

Produced by Tapio Riikonen

LASTUJA I-III
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1920

SIS?LT?:
Ensimm?inen kohoelma.
Uudisasukas Kosteikko, kukkula ja saari... Mallikelpoinen H??p?iv?n? Kerran konsertissa Kotiin Maan syd?meen Is?nt? ja m?kkil?inen Id?n halla Kurjalan rannalla Alakuloisuuden ylistys Vanha valkama Vanha laulaja Purjeita kuivaamassa Surullinen tarina j?niksenpojasta Iloinen tarina j?niksest? ja pojasta Haltian joululahjat Hirvi Jumalan luomia Pyhitetyt pyydysmets?t Jumalan lintu Mets?miehen muistelma Taikuri Kohtaus oikeuden istunnossa N?k?h?iri? Uskollinen Viimeinen rakkauteni Kaksin Nuoruuden unelma
Toinen kokoelma.
Kev?tkylm?t Joulu Kev?t ja kes? Syysmyrsky Kes?inen unelma Sasu Punanen Aave Rakkauden kirje Ruokarouva Helsinkiin Vastamyrkky Vanha nuorimies Mennytt? kalua ?Oi, jos oisin virkamies? Vanha muisto Salaper?inen tarina Uroty? ?H?t??k?rsivien hyv?ksi? Taiteilija, joka oli maalannut paljaan naisen Hypp?ys toiseen maailmaan Kotoinen kylyni Onnelani
Kolmas kokoelma.
Isien puu Kaukana ja korkealla Kev??n kev?t Synk?n korven syd?meen Syyskuun kes? Syksyll? Imatralla Rautatiejunassa Suurin totuus Kuvain kumartaja Ihmisen pelko Pienehk?, py?re?, pehme?hk? Nuori sielu ?man onnensa sepp? Yhdistysten aikakaudella Liian suuria miehi? Liisan lehm? Naimajuttu Kujeelan Matti ?Nyt ne tulee!? Viimeinen ponnistus Koulumuistoja Unholaan H?t? Kielletty hedelm? Ilkity? Hula Hektor II Mullikka Verikaste V?in?m?isen kantele Sovintojuhla Syd?nmaankyl?n kansakoulu Juhannus Tuulien k??nteiss? Miten tahtoisin el?? ja miten kuolla

ENSIMM?INEN KOKOELMA
_Puusta asetta vuoleksiessa lenn?htelee puusep?lt? lastuja h?nen ty?huoneensa permannolle. Yksi ne lakaisee ovesta ulos, toinen nakkaa lieteen palamaan, kolmas heitt?? lapsille leikkikaluiksi.
T?mm?iset kirjaniekan kyn?elm?t ovat lastuja nekin. Kun ei niit? aina henno tuleenkaan ty?nt??, niin j?tt?? ne niiden poimittaviksi, jotka siit? kenties ovat huvitetut.
N?m? ?lastuni? t?ss? tarjotaan sen n?k?isin?, jommoisiksi ne itsest??n, kirjoitusp?yd?lt? pudotessaan, ovat siihen paikkaansa k?hertyneet._

UUDISASUKAS.
He palvelivat pappilassa molemmat, toinen renkin?, toinen piikana. Toinen ajoi hevostaan, toinen liikkui pihasalla. Istuen kumpikin nurkallaan ruokap?yd?ss? vaihtoivat he joskus pilapuheita kesken??n. Useimmiten he kuitenkin riiteliv?t. Herrasv?ki piti heit? pahasopuisina palvelijoina. ?Ne ovat kuin kissa ja koira?, oli seisovana sukkeluutena.
Mutta y?llisill? nuottaretkill?, hein?? tehdess? ja leikkuupellolla panivat he perustuksen tulevalle taloudelle. Kaukaa korvesta katsottiin m?kin paikka lammen rannalta. Siell? oli lehtoa kaskeksi, oli pelloksi k?yp?? lepikkoa, ja niitty? voi raivata puron varrelle. Jos vain olisi ollut varaa tuvan tekoon. Mutta palkat olivat pienet, aloittamiseen olisi tarvittu lehm? ja hevonenkin. Se viivytti yhteen menoa. Mutta keyrist? keyriin sitkistyiv?t sitkistymist??n tulevaisuuden toiveet. Ja ty?n loma-ajoilla liikkuivat haaveet laskuissa siit?, kuinka paljon oli jo s??st?j? perim?tt?min? palkkoina ja kuinka kauan kest?isi, ennenkuin olisi v?hin m??r? t?ysi. Eik? kukaan aavistanut, ett? vuosien kuluessa kasvoi rengiss? ja piiassa harrastus vapauteen ja palava halu p??st? omillaan el?m??n. Heill?h?n oli hyv? ja huoleton olo pappilassa, kohtuullinen palkka kummallakin, talon vaate ja talon ruoka. Mutta heid?n oma halunsa veti er?maahan.
Kaikki heit? siit? kielteliv?t, kun er??n? kes?n? ei en?? kelvannut pestiraha kummallekaan.--?Siell? velkaudutte hallan paikalla. Joukko kasvaa. Ja kerj?l?isi? on jo ennest??nkin.?--Mutta he olivat jo viisi vuotta laskeneet ja tuumineet ja saaneet sen p??h?ns?. Papin t?ytyi panna heid?t kuulutuksiin, ja syksyll? he l?htiv?t palveluksestaan.
Talven asuivat he viel? loisina. Ville salvoi pirtti??n ja teki sill? v?lin p?iv?t?it? pappilaan. Anni kutoi kankaita ja teki k?sit?it? rouvalle.
H??t vietettiin heille helluntain pyhin? seuraavana vuonna. Ne pidettiin talon puolesta, ja rovasti itse vihki entiset palvelijansa pappilan suuressa salissa. Mutta kun pariskunta oli heitt?nyt j??hyv?isens? ja h?n ikkunastaan katseli heid?n poistumistaan kujaa my?ten, niin ny?k?ytti h?n p??t??n ja sanoi: ?Antaa nuorten koettaa, mutta ei sit? piian ja rengin p??omalla korpia kuokita.?
Sill? p??omalla ne on sent??n Suomen korvet kuokittu. Ja kuitenkin oli rovastikin osaltaan oikeassa.
Me pappilan nuoret saatoimme monivuotiset yst?v?mme heid?n uuteen kotiinsa. Mets?polkuja kuljettiin kes?inen p?iv? lehdittyvien lehtojen keskell?, ja y? tanssittiin uudispirtiss?. Sen siltapalkit olivat sahaamattomat, nurkat viel? ep?tasaiset ja uudispelto viel? raa'alla mullalla. Mutta rinteell? viherti jo rukiin laiho nokisten kantojen v?liss?, ja ohrakaski oli kuivamassa. Nuori em?nt? teki savun aholle ja lypsi ensi kerran siin? lehm?ns?. Me istuimme kivell? Villen kanssa ja katselimme h?nt? sinne, miss? h?n puuhasi ilta-auringon valossa puettuna viel? uuteen h??hameeseensa.
Ville ei ep?illyt menestyst??n uudism?kiss??n. ?Jos t?ss? tervenn? pysyt??n, eik? pane halla.? Ja ik??nkuin arvaten ajatukseni juoksun, lis?si h?n: ?Kyll?h?n se on pakkasen pes? tuo notko tuolla. Mutta kun kyyn?rp?ineen t?ss? py?r?stelee, ajaa korpea ulomma ja aukoo reiki? auringolle... Se nyt viel? tuntuu kylm?lt? n?in iltasilla, mutta tulkaahan ensi kes?n? katsomaan.?
Minulta ei tullut tuloa ensi kes?n? eik? toisenakaan. T?ytyy tunnustaa, ett? unohdin heid?t mielest?ni. Kerran kotona k?ydess?ni muistelin kysyneeni, kuinka he voivat. ?Velkaa on pit?nyt tehd??, sain vastaukseksi is?lt?ni. ?Ja Annin terveys on ollut huono?, lis?si ?itini.
* * * * *
Kului joitakuita vuosia. Olin tullut ylioppilaaksi, hankkinut pyssyn ja mets?koiran ja j??nyt syksyksi maalle. Er??n? pilvisen? lokakuun p?iv?n? samoelen saloja ja joudun mets?tielle, joka tuntuu minusta tutulta. Alkaa sataa tuhuttaa, koira ei viitsi hakea, vaan juoksee edell?ni