Kuvauksia ja unelmia

Kuvauksia ja unelmia, by
Fredrika Runeberg

The Project Gutenberg EBook of Kuvauksia ja unelmia, by Fredrika
Runeberg This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kuvauksia ja unelmia Valikoima kertomuksia
Author: Fredrika Runeberg
Translator: Ilta
Release Date: June 4, 2005 [EBook #15987]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
KUVAUKSIA JA UNELMIA ***

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.

KUVAUKSIA JA UNELMIA
VALIKOIMA KERTOMUKSIA

Kirjoittanut Fredrika Runeberg.
Suomensi Ilta.
Ensimmäisen kerran julkaissut G. W. EDLUND 1900.

SISÄLLYS:
Siv. Aikyn...................................1 Simrit..................................9
Manalan neito..........................19 Salik Sardar Khaanin
puoliso...........27 Kielo..................................48 Tuulahdusten
leikki....................51 Köynnöskasvi...........................55 Intiaanin
nainen.......................59 Suomenvaimo Saimaanniemellä............63
Kamtshatkalaisen vaimo.................70 Hildred................................75
Odaliski...............................84

AIKYN.
Hiljaa lauloi iltatuuli univirttänsä laineelle, joka laskeusi levolle.
Koivujen lomasta välkähti auringon luoma pitkä, väräjävä valojuova
järven pinnalla. Ylt'ympärillä seisoivat kukkaset, kastehelmet lehdillään.
Hiljaa humisten laskeusi lepo yli maan.
Uinuiko nainen rannalla? Ei hän itsekään tiennyt, mutta unta hän näki.
Hänen vieressään seisoi enkeli. Nainen nousi tarjotaksensa enkelille
kukkaa kädestään. Se oli ruusu, ruusu tumma ja hehkuva, mutta lehdillä
näkyi vain muutamia harvoja kastepisaroita. Siltä ainakin näytti.
Ankaraksi kävi katse enkelin. "Tunnetko minua?" kysyi hän. "Minä se
olen, joka kokoan kaikki naisen sydämen syvyydestä vuotaneet
kyyneleet. Niistä tulee helmiä, joilla taivaan saleja koristetaan.
Toisetkin enkelit tuovat sinne koristeita: rubiineja synnyinmaan edestä
vuodatetusta sydän verestä, äidin valvontain ja isänhuolten helmivöitä
ja moninaisia kalleuksia taivasta varten, kukin laatunsa mukaan. Mutta,

vaimo, vitkaan maksat verosi sinä. Katso kuinka harvoja pisaroita
ruusulla näkyy. Aikoja on ollut, jolloin sinäkin suoritit täyden mittasi,
mutta pitkään aikaan et enään ole sitä tehnyt. Olen ollut kohtaasi
kärsivällinen. Nainen, luuletko yksin saavasi veroasi välttää? Riennä
kyynelmittaasi täyttämään sinäkin!"
Timanttimaljaan vierivät nyt pisarat ruusulta, mutta voi, ne melkein
katosivat sen pohjalle, niin vähän niitä oli.
Vavisten lankesi nainen polvillensa. "Valoisa tytär taivaan, armahda
maan heikkoa lasta! Elä ankarasti veroasi vaadi! Jos täytynee mun
kyyneleillä korvata sydämeni rikkaus, sen kyyneleettömyys, oi, silloin
lannistuu sieluni."
"Katso", sanoi enkeli, "mitta on täytettävä, vielä puuttuu paljon."
Vielä kerran vavahti nainen: "Valoisa enkeli, salli mun samota kautta
aikain etsiäkseni kyyneleitä, suo vaeltaani päivän maihin, pohjolan
jäihin, salli etsiäni, ehkä löydän jonkun huomaamatta vierähtäneen
kyyneleen, jolla voisin mittaani edes osaksi täydentää! Liian vähän olen
vielä itse veroa suorittanut, jotta kykeneisin yksin maljaa täyttämään."
Hän katsahti ylös lukeaksensa enkelin kasvoista vastauksen, mutta
silloin lankesi auringon viimeinen säde värähdellen yli vetten ja sattui
hänen silmäänsä. -- Enkeli oli kadonnut.
Mutta katso, naisen sydän on etsinyt kätketyt kyyneleet, huomaamatta
maahan vierähtäneet. Tahdotko nähdä niistä muutaman, hyytyneen
pisaran maasta pohjolan pimeillä perillä? Ehkä sitten haluat nähdäksesi
jonkun polttavan kuumankin päivän mailta?
Tunturilla raivoaa lumimyrsky. Ei saata ihmissilmä aueta sen
pauhaavaa pyörrettä katsomaan. Helpompi venosen kulku kautta
Jäämeren hurjan aallokon, myrskyn jääkappaleita vaahtona viskellessä,
kuin nyt poron matka kautta lumen aaltomaisten syvyyksien.
Muukalainen matkustaa yli tunturin. Ei edisty matka. Poro pysähtyy,
muukalainen pysähtyy, opas pysähtyy. Missä löytänee muukalainen
oppainensa suojaa? Haudanneeko lumimyrsky heidät helmaansa?
Syönevätkö sudet heidät suuhunsa?

Vähän savua näkyy lumimeren pinnalla, nietoksen harjalla. Sen alla on
ihmis-asunto. Muukalainen ja opas raivaavat tiensä sinne. Myrsky
viskaa heidät kumoon. He auttavat toisiansa jalkeille. Vähitellen
saavuttavat he teltat.
Siellä on valoa, siellä juhlitaan. Hylkeenrasvalamppu loistaa, häitä
vietetään. Isä on myönyt nuoren, nelitoistavuotiaan Aikynin kierolle
Mirganille.
Muukalainen astuu sisään. Sisällä on lämmin. Virtana syöksee lämmin
ulos ovesta, mutta katoaa lumituiskuun. Saako muukalainen suojaa?
Mitä tekee vieras tunturilla? Vieras on kai suuri herra, jolla on paljon
papereita, on ehkä tsaarin jälkeen valtakunnan ylhäisin mies? Aikooko
hän lukea porot verottaaksensa Samojeedeja? Muukalainen sanoo
tahtovansa oppia Samojeedein kieltä. Tahtooko hän loitsia pois porot
tuntureilta?
Aikyn astuu esiin lattialle. Hän kumartaa kerta toisensa jälkeen syvään,
maahan saakka. Hän laulaa, katse nöyrästi maahan kiinitettynä:
"Minne poloista viedään? Täytyykö hänen lähteä pois, pois vieraaseen
kotiin? Lähteäkö täytyy pois kodista kultaisesta, isän ja äidin luota?
Oi isäni, miksis möit hänet, valkean peurasi? Hän olisi tahtonut
hyväksesi tehdä työtä päivät, tehdä yöt. Olisihan hän toki ollut sen
arvoinen, kuin minkä elantonsa sulle maksaa.
Jää hyvästi, isäni, joka olet ollut mulle lempeä! Jää hyvästi, äitini! Ellös
sure sydämestäsi vuotanutta kyyneltä! Jää hyvästi, veikko! Oi, miksis
et suojellut turvatonta? Jää hyvästi, sisko! Oi, sinäkin koito kasvat
naiseksi!
Niin mua koissa kasvatettiin, kuin olisin ollut poika ja olinkin vain tyttö
raukka. Nyt täytyy lähteäni pois miehen palvelijaksi. Hyvästi,
herttainen koti!"
Taas kumarsi Aikyn kierolle Samojeediile niin syvään, että otsansa

kosketti lattiaa.
"Sinä, herrani, Aikynin valtija, ellös poloista muserra, vaikka sen
sallisikin valtasi. Elä palvelijatartasi halveksi. Suo hänen kasvoissasi
nähdä lempeä isäntä. Elä ole Aikynille ankara, elä hänelle haastele,
kuin hangelle haastelee lumimyrsky. Ei niin viisasta, ett'ei erehtyisi,
mutta parhaan kykynsä mukaan tahtoo Aikyn toimia. Elä vihastu, jos
vastaasi rikkoisin."
Päiviä kului. Muukalainen seurasi mukaan Mirganin kylään ja viipyi
siellä monien