Kuvauksia ja unelmia

Kuvauksia ja unelmia, by Fredrika Runeberg

The Project Gutenberg EBook of Kuvauksia ja unelmia, by Fredrika Runeberg This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kuvauksia ja unelmia Valikoima kertomuksia
Author: Fredrika Runeberg
Translator: Ilta
Release Date: June 4, 2005 [EBook #15987]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA JA UNELMIA ***

Produced by Matti J?rvinen and Tuija Lindholm.

KUVAUKSIA JA UNELMIA
VALIKOIMA KERTOMUKSIA
Kirjoittanut Fredrika Runeberg.
Suomensi Ilta.
Ensimm?isen kerran julkaissut G. W. EDLUND 1900.

SIS?LLYS:
Siv. Aikyn...................................1 Simrit..................................9 Manalan neito..........................19 Salik Sardar Khaanin puoliso...........27 Kielo..................................48 Tuulahdusten leikki....................51 K?ynn?skasvi...........................55 Intiaanin nainen.......................59 Suomenvaimo Saimaanniemell?............63 Kamtshatkalaisen vaimo.................70 Hildred................................75 Odaliski...............................84

AIKYN.
Hiljaa lauloi iltatuuli univirtt?ns? laineelle, joka laskeusi levolle. Koivujen lomasta v?lk?hti auringon luoma pitk?, v?r?j?v? valojuova j?rven pinnalla. Ylt'ymp?rill? seisoivat kukkaset, kastehelmet lehdill??n. Hiljaa humisten laskeusi lepo yli maan.
Uinuiko nainen rannalla? Ei h?n itsek??n tiennyt, mutta unta h?n n?ki.
H?nen vieress??n seisoi enkeli. Nainen nousi tarjotaksensa enkelille kukkaa k?dest??n. Se oli ruusu, ruusu tumma ja hehkuva, mutta lehdill? n?kyi vain muutamia harvoja kastepisaroita. Silt? ainakin n?ytti.
Ankaraksi k?vi katse enkelin. "Tunnetko minua?" kysyi h?n. "Min? se olen, joka kokoan kaikki naisen syd?men syvyydest? vuotaneet kyyneleet. Niist? tulee helmi?, joilla taivaan saleja koristetaan. Toisetkin enkelit tuovat sinne koristeita: rubiineja synnyinmaan edest? vuodatetusta syd?n verest?, ?idin valvontain ja is?nhuolten helmiv?it? ja moninaisia kalleuksia taivasta varten, kukin laatunsa mukaan. Mutta, vaimo, vitkaan maksat verosi sin?. Katso kuinka harvoja pisaroita ruusulla n?kyy. Aikoja on ollut, jolloin sin?kin suoritit t?yden mittasi, mutta pitk??n aikaan et en??n ole sit? tehnyt. Olen ollut kohtaasi k?rsiv?llinen. Nainen, luuletko yksin saavasi veroasi v?ltt??? Rienn? kyynelmittaasi t?ytt?m??n sin?kin!"
Timanttimaljaan vieriv?t nyt pisarat ruusulta, mutta voi, ne melkein katosivat sen pohjalle, niin v?h?n niit? oli.
Vavisten lankesi nainen polvillensa. "Valoisa tyt?r taivaan, armahda maan heikkoa lasta! El? ankarasti veroasi vaadi! Jos t?ytynee mun kyyneleill? korvata syd?meni rikkaus, sen kyyneleett?myys, oi, silloin lannistuu sieluni."
"Katso", sanoi enkeli, "mitta on t?ytett?v?, viel? puuttuu paljon."
Viel? kerran vavahti nainen: "Valoisa enkeli, salli mun samota kautta aikain etsi?kseni kyyneleit?, suo vaeltaani p?iv?n maihin, pohjolan j?ihin, salli etsi?ni, ehk? l?yd?n jonkun huomaamatta vier?ht?neen kyyneleen, jolla voisin mittaani edes osaksi t?ydent??! Liian v?h?n olen viel? itse veroa suorittanut, jotta kykeneisin yksin maljaa t?ytt?m??n." H?n katsahti yl?s lukeaksensa enkelin kasvoista vastauksen, mutta silloin lankesi auringon viimeinen s?de v?r?hdellen yli vetten ja sattui h?nen silm??ns?. -- Enkeli oli kadonnut.
Mutta katso, naisen syd?n on etsinyt k?tketyt kyyneleet, huomaamatta maahan vier?ht?neet. Tahdotko n?hd? niist? muutaman, hyytyneen pisaran maasta pohjolan pimeill? perill?? Ehk? sitten haluat n?hd?ksesi jonkun polttavan kuumankin p?iv?n mailta?
Tunturilla raivoaa lumimyrsky. Ei saata ihmissilm? aueta sen pauhaavaa py?rrett? katsomaan. Helpompi venosen kulku kautta J??meren hurjan aallokon, myrskyn j??kappaleita vaahtona viskelless?, kuin nyt poron matka kautta lumen aaltomaisten syvyyksien. Muukalainen matkustaa yli tunturin. Ei edisty matka. Poro pys?htyy, muukalainen pys?htyy, opas pys?htyy. Miss? l?yt?nee muukalainen oppainensa suojaa? Haudanneeko lumimyrsky heid?t helmaansa? Sy?nev?tk? sudet heid?t suuhunsa?
V?h?n savua n?kyy lumimeren pinnalla, nietoksen harjalla. Sen alla on ihmis-asunto. Muukalainen ja opas raivaavat tiens? sinne. Myrsky viskaa heid?t kumoon. He auttavat toisiansa jalkeille. V?hitellen saavuttavat he teltat.
Siell? on valoa, siell? juhlitaan. Hylkeenrasvalamppu loistaa, h?it? vietet??n. Is? on my?nyt nuoren, nelitoistavuotiaan Aikynin kierolle Mirganille.
Muukalainen astuu sis??n. Sis?ll? on l?mmin. Virtana sy?ksee l?mmin ulos ovesta, mutta katoaa lumituiskuun. Saako muukalainen suojaa?
Mit? tekee vieras tunturilla? Vieras on kai suuri herra, jolla on paljon papereita, on ehk? tsaarin j?lkeen valtakunnan ylh?isin mies? Aikooko h?n lukea porot verottaaksensa Samojeedeja? Muukalainen sanoo tahtovansa oppia Samojeedein kielt?. Tahtooko h?n loitsia pois porot tuntureilta?
Aikyn astuu esiin lattialle. H?n kumartaa kerta toisensa j?lkeen syv??n, maahan saakka. H?n laulaa, katse n?yr?sti maahan kiinitettyn?:
"Minne poloista vied??n? T?ytyyk? h?nen l?hte? pois, pois vieraaseen kotiin? L?hte?k? t?ytyy pois kodista kultaisesta, is?n ja ?idin luota?
Oi is?ni, miksis m?it h?net, valkean peurasi? H?n olisi tahtonut hyv?ksesi tehd? ty?t? p?iv?t, tehd? y?t. Olisihan h?n toki ollut sen arvoinen, kuin mink? elantonsa sulle maksaa.
J?? hyv?sti, is?ni, joka olet ollut mulle lempe?! J?? hyv?sti, ?itini! Ell?s sure syd?mest?si vuotanutta kyynelt?! J?? hyv?sti, veikko! Oi, miksis et suojellut turvatonta? J?? hyv?sti, sisko! Oi, sin?kin koito kasvat naiseksi!
Niin mua koissa kasvatettiin, kuin olisin ollut poika ja olinkin vain tytt? raukka. Nyt t?ytyy l?hte?ni pois miehen palvelijaksi. Hyv?sti, herttainen koti!"
Taas kumarsi Aikyn kierolle Samojeediile niin syv??n, ett? otsansa kosketti lattiaa.
"Sin?, herrani, Aikynin valtija, ell?s poloista muserra, vaikka sen sallisikin valtasi. El? palvelijatartasi halveksi. Suo h?nen kasvoissasi n?hd? lempe? is?nt?. El? ole Aikynille ankara, el? h?nelle haastele, kuin hangelle haastelee lumimyrsky. Ei niin viisasta, ett'ei erehtyisi, mutta parhaan kykyns? mukaan tahtoo Aikyn toimia. El? vihastu, jos vastaasi rikkoisin."
P?ivi? kului. Muukalainen seurasi mukaan Mirganin kyl??n ja viipyi siell? monien telttojen keskuudessa. H?n oppi Samojeedein kielt? ja kuuli, kuinka mies puhui Aikynille, kuin hangelle haastelee lumimyrsky. H?n n?ki Aikynin tekev?n ty?t? ahkerammin kuin orja. Mutta ei koskaan saanut h?n kokea edes sen vertaa yst?v?llisyytt? kuin orja.
Muukalainen sanoi miehelle: "Ole vaimollesi