Kuolleet omenapuut | Page 9

pistokset! Ja omituinen ahdistus syd?mess?. Johtuikohan se siit?, ett? h?n s?i mansikoita siemenineen? Ehk? ne siemenet olivat tunkeutuneet umpisuoleen? -- Oiva Tommola meni levottomana l??k?riin. Tuttu tohtori sanoi kyll?, ett? syd?nhermot olivat ehk? hiukan kiihottuneet: sopisihan Tommolan, jos h?n neuvoja vaatisi, nauttia illoin ainoastaan yksi pihvi ja pienempi luku pippuroituja makkaroita; naukkuset ja tytt?set menisiv?t viel? mukiin... Silti Tommola pel?styi. H?nen mieleens? johtui kauppaneuvos K?n?lin, joka oli kuollut yht'?kki? syd?nhalvaukseen, juuri kun oli kaiken ik?ns? ponnisteltuaan p??ssyt rikkaaksi. Ja Oiva Tommola aikoi itsekin rikkaaksi.
Se oli synkk? esimerkki. Nyt, n?in varhain, alkoi terveys, piru, juonitella...
Tommola p??tti ryhty? ajoissa tarmokkaasti sit? hoitamaan.
H?n osti ?Myllerin Systeemin? ja muita arvokkaita kirjoja. Jopa h?n lainasi kalliit punnuksetkin. Ja h?n voimisteli aamuin ja illoin. Kes?kuussa h?n meni kylpem??n, Ollin-saunaan, pikkukaupungin kylpylaitokselle.
Mutta ne kylvyt k?viv?t h?nest? niin peijakkaan kalliiksi. Kylpyl?n hierojatkin harmittivat h?nt?; aamuisessa pohmelossaan tulivat nuo keltanokat ylioppilaat muka h?nt? hieromaan, annettuaan h?nen odotella kokonaisen tunninkin hieromasalissa, ja sitten ne siveliv?t kymmenisen minuuttia k?sivarsia ja reisi? kuin kanansulalla, -- ja se maksoi kauniin viitosen kerralta.
Sit? paitsi kiusasi h?nt? n?hd? kylpylaitoksella aina ontuvia ja ihotautisia; ja venakoita, niin paksuja, ett? kun nuo pallomaiset mammat loikoilivat puistossa penkeill?, otti yksi kohta vaivoin kiinni penkkiin, sill? k?det ja jalat heiluivat koholla ilmassa. Nuoriakin venakoita siell? tosin kyll? oli, mutta niit? h?n ei tahtonut, varmuuden vuoksi, syd?nvikansa t?hden, l?hennell?, ja nyt ne olivat turhaan ?rsytt?m?ss?. Samoin kuin pihvit ja makkarat, ja makeat naukkusetkin.
Ja ennen kaikkea: el?m? ja hoito kylpylaitoksella oli niin peijakkaan kallista.
Ja tulivatko sairaat siell? sen paremmiksi? Muttinenkin oli kylp?nyt, iskiaksensa vuoksi, jonka h?n oli saanut resorivuoteessa filosofoimisesta. Se oli maksanut hirve?sti, ja yh?p? onnahteli Aapelus.
Silloin sattui Muttinenkin p??tt?m??n, ett? nyt h?n tahtoo oleskella j?lleen parhaan osan kes??ns? Putkinotkossa, koettaa parannella siell? konttaansa, maalaistapaan: saunalla ja tervalla ja paahtamalla auringonpaisteessakin ruhoaan...
?Saunalla ja tervalla!? huudahti Oiva Tommola siihen. ?Kuules, veli, -- min? tulen mukaasi maalle! Hoitamaan syd?nt?ni. Min?k??n en usko n?ihin kylpyl?af??reihin. Mutta sauna ja terva, ehk?p? ne ... Ent? viina! -- Jos ei terva ja viina auta, on se kuolemaksi, sanoo suomalainen sananlasku... Vanhankansan viisautta. Ja lis?ksi aurinkokylpyj?, ja yleens? potraa maalaisel?m??...?
Tommola tuli Aapeli Muttisen luo.
H?n nousi siell? ensimm?isen? aamuna vuoteestaan lujasti p??tt?en hoitaa terveytt??n, -- ei kuitenkaan varsin varhain, vaan kello puoli kymmenen, sill? levon t?ytyy olla maalla syv?, sellainen, ett? jalat k?yv?t unen pohjaan asti, sanoi Oiva Tommola. Se oli yksi h?nen terveysohjeitaan, jollaiset h?n oli pohtinut valmiiksi viime p?ivin?, p??tetty??n l?hte? maalle, ohjeita, joista h?n oli sulkenut pois kaikki l??k?rien kalliit ja ep?ilytt?v?t vehkeet suosiakseen sit? enemm?n tervett? maalaisel?m??. Siin? h?n uskoi nyky??n pihvien ja pienten naukkujenkin menev?n mukiinsa...
Muttinen k?ll?tteli maalla my?skin yht? my?h??n kuin Tommola. -- Yht'?kki? h?n sin? ensimm?isen? aamuna pel?styi, kun kuuli viereisest? yliskamarista, johon Tommola oli sijoitettu, kovan kumahduksen. Tommola se siell? ponnahti s?ngyst? permannolle, sellaisella voimalla, ett? koko huvilan v?lisilta huojui.
Sitten Tommola alkoi voimistella. H?n myller?i, lukien ??neen: ?Yks, kaks, yks, kaks.? Jalat l?iv?t permantoon, nikamat natisivat. Sen j?lkeen h?n voimisteli punnuksilla. Ja sitten h?n huusi Muttiselle sein?n l?pi:
?Joko sin? olet myller?inyt, Aapelus? Min? olen. -- Kuulepas, Aapelus, sinun t?ytyy ruveta myller?im??n, muuten et sin? saa pois iskiastasi. Joka aamu, v?h?n aikaa, mutta rajusti. Mutta nyt min? menen uimaan.?
Oiva Tommola rynt?? alas ullakolta niin, ett? luukut ja ovet paukkuvat. H?n t?rm?? kuistille alasti ja nauraa tyytyv?isen? Muttisen vuokraajan eukolle, joka katselee h?neen ?llistellen aidan takaa. Tervett? ja reipasta maalaisel?m??! Sitten h?n juoksee pihalta rinnett? alas lahdelle. H?n hypp?? heti j?rveen uimapaikalta, jonka h?n on edellisen? iltana valinnut. Porskis! panee vesi, ruiskahtaa korkealle ilmaan. Tommola p?rskytt?? vett?; pian h?n istuu keskell? lahtea n?kyv?ll? kivell?. Siin? h?n alkaa sitten laulaa jotakin reilua ja maalaista, sellaista rekirivoa, sill? terve t?ytyy ihmisen olla, t??ll? maalla, ajattelee h?n. Niin h?n laulaa hetken kova??nisesti, kime?ll? nuotilla ja v?h?n v??rill? sanoilla.
Sitten h?n juoksee takaisin yl?s rannalta; mutta loppuosan m?ke? kovasti jalkojaan t?mist?en. H?n tulee portaille, siihen sattuu juuri Aapelin em?nn?itsij?kin. ?No nyt kahvia, onko se valmis?? huudahtaa Tommola. Muttinen rypistelee otsaansa ja suutansa, sill? kun aurinko paistaa kuistille, niin kellahtaa Tommola siihen vatsalleen, kahvia odottaessaan, piehtaroimaan alastomana kuin nyljetty. Tommola loikoo hetken sel?ll??n, toisen vatsallaan. V?list? h?n nousee istumaan, ja katselee itse??n, rintapieli??n ja reisi??n.
Ja siin? h?n ajattelee niit? nuoria venakoita, eh-eh.
Muttinen on asettunut kuistille. H?n lueksii jotakin kirjaa, niin vakavasti, ett? Tommolaa alkaa harmittaa. Varmaan jotakin filosofoimista, romaania. Ensin Muttista ?rsytt??kseen ja sitten omastakin innostuksesta alkaa Tommola pian puhua noista venakoista, nuorista ja mukavista, jotka h?nelt? j?iv?t kaupunkiin joutilaiksi.
?Ovatkohan venakot parempia kuin ruotsalaiset, sveesitt?ret?? sanoo Tommola. ?Ja mink?h?nlaisia kiinattaret ovat, pehme?t ja pienijalkaiset? Ent? neekerityt?t? Eh-eh ... on minulla voimaa! Katsopas n?it? lihaksia! Mustat neekerityt?t, ainoastaan v?h?isen punaista, eh-eh. Oletkos n?hnyt t?llaista miest?, Aapelus, t?llaisia reisi?? Taitaa olla turha se juttu taudista ... ja syd?nvian ainakin t?m? parantaa, t?m? maalaisel?m?. Se antaa n?lk??. Eik?h?n se kahvi ole valmis??
Tommola menee katsomaan, joko kahvi on valmis, alasti. On se valmis. H?n huutaa Muttista ruokasaliin. Alasti istuu Tommola sitten siell?