Kuolleet omenapuut | Page 8

postikortteja, kauniita, katselkaa noita, ensimm?iseen h?t??n...?
Innoissaan Liisa kantaa Falkin eteen pahvirasiallisen kuvapostikortteja; niiss? on toistensa syliss? istuvia ja hyv?ilevi? pareja, noissa v?rj?tyiss? valokuvissa. Pikku Liisa naurahtaa onnellisena ja viattomasti:
?Sulhasilta! -- Ja on minulla kirjekin... Sulhaselta. T??ll? se on, sein?n raossa, odottakaa, kun min? annan, lukekaa. Mik?s siin?, lukekaa!?
Liisa levitt?? Falkin eteen jonkinlaisilla variksenvarpailla kyh?tyn kirjeen, likautuneen paperiarkin; ei auta muu kuin silm?ill? sit?.
?Rakastettuni, nyt otan min? kyn?n k?teeni?, jne. ?Oli syt?mmeni pakahtua, kun erosin Teist?, suloinen olitte kuin narisissin kukka. Min? olen rehellinen kansanmies ja sotamies?, jne.
Liisa selitt??:
?Ja se tulee kohta t?nne k?ym??n, t?m? sulhanen. T?m? on varvilainen, on sotamiehen?, siell? sodassa ... se entinen olikin sellainen kiert?v?, rautatiesakkia. Eik? se t?m? pet?...?
Falk katsoo h?neen ihmetellen, sill? pikku Liisa ei ole h?nest? aivan narsissin kukka: h?nen suunsa on kovin vino, melkein pystyss?, ja huulet nyker?n nen?n alla p?h?ttyneet ik??nkuin jostakin taudista.
Yht'?kki? puhkeavatkin Liisan silmist?, kun h?n seisoo siin? hellan kulmalla kahvin kuumetessa, suuret kyynelet. H?nen p??ns? kallistuu surullisesti, ja huulet alkavat vavista; h?n jatkaa hiljaa ja vaikeroivalla ??nell?, silm?ten Falkiin rukoilevasti:
?Minulla se oli n?et t?ss? jo poikakin ... kuoli toki, mihink?s se olisi joutunut, kun se rautaties?lli j?tti. -- Mutta t?m? ei j?t?, sitten sit? ruvetaan, aiotaan ... t?m? on niiden oikeain puolella, mutta niin sanoi, ett? jos eiv?t sodasta palkkaa anna, niin kansan puolelle menee, punaisten. Kyll? h?n osaa rahaa hankkia! Enk?h?n min?k??n niin huono. Vaikka linnassa olen istunut; ei se minun syyni ole ollut. Katsokaa itse, t?ss? on linnan tireht??rin todistus ... ett? minulla on ollut hyv? k?yt?s.?
Liisa tuo Falkille vankilasta annetun todistuksen. Ja selitt??:
?Ei se minun vikani, se varkaus. H?n se, rautatiel?inen, kertoi, ett? siin? talossa oli niin kauniita vaatteita, ja itse h?n ne meni ikkunasta ottamaan. Ja min? sitten panin p??lleni... Ja lopulta tahtoi kaikki minun syykseni... Salaamisesta minut linnaan. -- Ja siell? sitten halvaus ... n?in veti suunkin vinoon... Hyv?, ett? Jumala sen pienen otti. Niin surin, ett? tuli halvaus. -- Mutta nyt ... katsokaapas, t?llainen -- minulla on kes?hattukin, kun sulhanen tulee. Min? aion v?rj?t? sen vaaleanpunaiseksi, vaikka sanoohan ?iti, ett? mit? sit? v?rj?ilet, ampuvat porvarit, kun punaista... Mutta mink?h?nlainen tuo olisi toisenv?risen?, herra Valkki? Olisikohan muoti punainen n?iss? hiihtohatuissa...??
Kahvi on valmistunut, Liisa kaataa sit? yhteen kuppiin, ei itselleen; h?n kursailee, on kohtelias:
?Mutta juodaanpas nyt, mit?s tuosta, enn?t?nh?n min? sittenkin. Sill? minulla on kirjoja, min? n?yt?n ne teille heti, iso l?j? kirjoja, antoi se rautatiel?inen, ja itse olen ostanut jonkin.?
Pikku Liisa tuo p?yd?n kulmalle viidenkymmenen pennin kirjoja, niiden kansissa on kauniita kuvia, ruusuja, naisia. Ne kirjat ovat ?Lemmenjuoma?, ?Sininen lilja?, ?Kolmasti syntynyt? jne.
?Ja t?m? on Titanikin haaksirikko?, sanoo Liisa. ?Voi, kun siin? on muuan Anttila-niminen mies, pelastui ihmeen kaupalla; ja siit? kun tuli miljon??ri, oli saanut laivan pohjasta rahaa, mit? lienee. Paljon se sai, k?yh?n tyt?n nai, se Anttila; kun tulee sulhanen nyt t?nne, minulla on aitta, valmiiksi siistitty, -- siell? on linnunpes?, menn??nk? sit? katsomaan? Se on siell? sis?ll?, sen voi ottaa k?teens?, eik? em?lintu sit? hylk??. -- Mutta kah: nyth?n ?iti jo tulikin kaupungista?, keskeytti Liisa yht'?kki? vilkaisten ulos kuusiruutuisesta ikkunasta, jonka laudalla kukki k?yh?nilo ja josta n?kyi metsik?n lomitse kaista Saimaata, tummansinist?, tuulista ja surumielist?.
Eteisen lahonnut permanto kolisikin; ja kun loiseukko, kuiva ja ruskea, pist?ysi nyytti k?dess? sis??n, sanoi Liisa:
?Min? olen n?ytellyt t??ll? kortteja, pit?nyt selskaapia...?
?Sin??... vastasi muori Liisalle puolittain vihaisesti, samalla kuin k?tteli Falkia. ?Kirjoinesi ... joutaisivat ... kaikki taas jutellut varmaankin ... itsekin narrattava. -- On, kyll?h?n niit? on munia, taitaahan niit? kaksi ja puoli paria ... saahan nuo, kun maksaa. Meneh?n, tytt?, tuolta ky?kist? hakemaan...?
Pikku Liisa tulee piankin takaisin. Mutta nyt h?n kantaa munien lis?ksi suurta vihkoa syreenin terttuja, ja angervopensaiden valkeita kukkia, ja sanoo Falkille:
?Min? toin teille kukkia ... ei mit??n, on niit? siell?, t??ll? on paljon kukkia kes?ll?, herrasv?kien... Mutta tulkaa, tulkaa meille juhannuksena. T??ll? on sellainen py?re? lehtimaja syreeneist?, ry?kkin?t siin? ennen istuivat, kahvia joivat, menn??nk? sinne? Nyt jos ment?isiin? Se on niin ympyri?inen kuin mik? linnunpes?. Mutta juhannuksena tulkaa, ihan varmaan, silloin on t??ll? sulhaseni, jonka kanssa min? istun silloin siell?. Tulkaa, olkaa hyv? ... selskaapia, herra Valkki.?

URHEILIJA TOMMOLA
eli ?Mens sana in corpore sano?.
Tuomari Tommola on ruvennut urheilemaan. Terveyssyist? on t?ytynyt.
Oli h?n urheillut jo ennenkin, kauan sitten, pienen? nallikkana mamman luona, eh-eh. Siell? h?n oli ly?nyt isipapan pihalla veljiens? kanssa painia ja pureskellut heit? koipiin, sill? h?n oli nuorin kyl?kauppiaan lapsista. Ja hiihdelleet he olivat kuin Jukolan pojat. Mutta nyt ei h?n ollut en?? pitkiin aikoihin hoitanut terveytt??n.
?skett?in h?n kuitenkin alkoi tuntea syd?mess??n merkillisi? pistoksia, jotka muuttivat h?nen muotonsa tummaksi ja arvelevaksi. Tommolan punaisen muodon, naaman, joka on py?re? kuin t?ysikuu ja kiilt?? kuin saippuoitu. Ilosta se kiilteli viel? ?skett?in, h?nen sy?dess??n illoin vankasti pihvej? ja h?ystettyj? makkaroita, af??reist??n jutellen, kallistaen ruokanaukkuja ja ajatellen, kuinka h?n sitten rynt?isi tytt?jen per?st? kuin orhi. Sellaisena h?n luuli kest?v?ns?, vaikk'ei joskus saanut ?isin unta: niin mietti h?n p??ss??n tulevaisuutensa af??reit?, muikunkauppoja ja muita. Mutta sitten alkoivat ne