Kuninkaan-alut

Kuninkaan-alut

The Project Gutenberg EBook of Kuninkaan-alut, by Henrik Ibsen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kuninkaan-alut Historiallinen n?ytelm? viidess? n?yt?ksess?
Author: Henrik Ibsen
Release Date: April 24, 2006 [EBook #18246]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAAN-ALUT ***

Produced by Tapio Riikonen

KUNINKAAN-ALUT
Historiallinen n?ytelm? viidess? n?yt?ksess?
Kirj.
HENRIK IBSEN
Suomensi Ellei
Werner S?derstr?m, Porvoo, 1884.

JOHDATUS.
Henrik Ibsen syntyi 20 p. Maaliskuuta v. 1828 pieness? Skien-nimisess? kaupungissa Etel?-Norjassa. H?nen is?ns?, Knud Ibsen, oli kauppias; ?itins? nimi oli Marie Cornelia Altenburg.
Is?n kauppatoimi ei menestynyt hyvin ja pojan jo varsin nuorena t?ytyi itsens? hankkia elatustansa. H?n tuli siis 16-vuotiaana apteekkarin-oppilaaksi viel? pienemp??n naapurikaupunkiin Grimstadiin, joka siihen aikaan oli melkein nykyisen Kajaanin tahi Kaskisen suuruinen.
Nuoren oppilaan aikomus ei kuitenkaan ollut koko el?m?ns? ajaksi j??d? pilleri? kiertelem??n, vaan h?n toivoi saavansa tilaisuuden oppia niin paljon, ett? h?n apteekkarista voisi p??st? l??k?riksi. Mutta h?nell? oli apteekkitoimessa niin paljon ty?t?, ett?, niinkuin h?n itse kertoo, h?nen t?ytyi melkein varastaa joutohetki? lukemiseen. Ja pian toinen seikka uhkasi viel? enemm?n h?irit? h?nen opintojansa. Lukiessansa latinaa h?n tutustui Ciceron puheisin Catilinaa vastaan sek? Sallustion kertomukseen Catilinan salaliitosta; ja ne kirjat her?ttiv?t h?ness? halun draaman sepitt?miseen, jonka p??sankari tuo onneton Catilina olisi. Sit? varten h?n nyt varastetuista opintotunneista varasti minuutteja runoilemiseen ja t?ll? tapaa syntyi v. 1849 h?nen ensim?inen n?ytelm?ns? Catilina.
Niinkuin nuori runoilija ainakin, Ibsen t?h?n ensim?iseen kokeesensa perusti suuria tulevaisuuden toiveita, ja samoin tekiv?t ne kaksi h?nen yst?vist?ns?, joille h?n oli uskonut muilta huolellisesti salatun seikan, ett? h?n oli kirjoittanut draaman. Vaan tosi-olot -- niinkuin usein k?y -- eiv?t vastanneet niit? toiveita: Kristianian teaatteri ei ottanut "Catilinaa" n?ytt??ksens? eik? kukaan kustantaja painattaaksensa; viimein toinen yst?vist? rupesi kustantajaksi -- lainatuilla rahoilla -- ja kirja ilmestyi kev??ll? v. 1850.
Kohta sen j?lkeen Ibsen itsekin tuli Kristianiaan. H?n oli jo niin edistynyt opinnoissansa, ett? h?n uskalsi koettaa suorittaa ylioppilastutkintoa. Ja sen h?n tekikin, vaan kauemmaksi akateemiallisella uralla h?n ei koskaan p??ssyt -- ennenkuin h?n Upsalan yliopiston riemujuhlassa v. 1877 nimitettiin kunniatohtoriksi filosofiian tiedekunnassa.
Runous yh? edelleen houkutteli Ibseni? pois tieteen teilt? -- vaikkapa ensim?inen kokemus ei juuri ollut ilahuttavaa laatua. Toivottu suuri voitto Catilinasta meni surkeasti myttyyn: kirjaa myytiin ainoastaan noin 30 kappaletta. Vaan eiv?tp? kuitenkaan j??nn?kset painoksesta olleet aivan hy?dytt?mi?. Kustantaja-yst?v? ja runoilija asuivat yhdess? ja eleskeliv?t miten kuten; kerran tuli heid?n yhteisen taloutensa tila liian arveluttavaksi; silloin Catilinan t?ytyi siirty? kauppapuotiin, l?hte?ksens? siit? ulos maailmaan toisenmuotoisena: katkerat sanat turmeltuneesta Roomasta lievennettiin sokurilla ja rusinoilla, joita synk?t lehdet saivat sulkea syliins? -- ja "seuraavina p?ivin? emme kaivanneet mit??n", sanoo Ibsen itse.
Vaan v?h?t siit?, jos k?rsittiin v?h?n n?lk??kin; nuoruuden into helpotti kaipausten kuormaa. Yst?vykset usein eiv?t voineet hankkia itsellens? p?iv?llist?k??n, vaan olematta siit? mill?ns?k??n meniv?t aina p?iv?llisen aikana ulos kaupungille luulotellaksensa is?nt?v?ellens?, ett? meniv?t sy?m??n; kahvin aikana palasivat taas kotiin ja joivat silloin kahvinsa leiv?n kanssa -- siin? oli koko heid?n "runollinen" p?iv?llisens?.
Vihdoin parempi aika koitti. Norjassa her?si monella taholla kansallisia pyrint?j?, ja muun muassa mainio viulunsoittaja Ole Bull, kun tuli kotiin voitettuansa koko maailman suosion ja runsaasti kultaa, perusti kansallisteaatteria Bergeniin. Siihen otettiin Ibsen v. 1851 johtajaksi ja n?ytelm?in kirjoittajaksi ja kaikenlaiseksi muuksi, ja sit? varten h?n seuraavana vuonna teki matkustuksen Tanskaan ja Saksaan.
Bergeniss? h?n sen j?lkeen teki ahkerasti ty?t?: joka vuosi h?n n?ytteli omatekoisen n?ytelm?n: 1853 tilap??-n?ytelm? "Juhannusilta" (Sankthansnatten), 1854 pieni yksin?yt?ksinen n?ytelm? "Sankarin hautakumpu" (Ksempeh?jen), joka jo varhemmin oli ollut Kristianiassa n?ytelty, 1855 "Inger ?strootin rouva" (Fru Inger til ?str?t), 1856 "Solhougin kemut" (Gildet p? Solhoug) ja 1857 Olaf Liljekrans.
Ibsenin olo Bergeniss? on luettava h?nen runolliseksi oppimisajaksensa; t?h?n aikaan kuuluvat n?ytelm?t osoittavat kyll? muutamissa kohden edistyst?, vaan ovat toiselta puolen taas paljoa heikommat kuin seuraavat.
Bergenist? Ibsen my?s (1858) l?ysi puolisoksensa Susanne Thoresenin (kirjailija Magdalene Thoresenin tyt?rpuolen). Jo sit? ennen h?n oli (1857) muuttanut takaisin Kristianiaan, tullaksensa siell? "Norjalaisen teaatterin" johtajaksi. Kohta seuraavana vuonna ilmestyi "Helgelannin sankarit" (H?rm?ndene p? Helgeland), joka on luettava tekij?n ensim?iseksi tositaiteelliseksi n?ytelm?ksi. Siin? ovat ensikerran n?ht?vin? se mutkaton toiminta, se lyhyt mutta voimakas lausetapa ja ne syv?t draamalliset ristiriidat, joita sittemmin olemme tottuneet l?yt?m??n Ibsenin draamoista.
"Helgelannin sankarien" j?lkeen kului Ibsenilt? noin nelj? vuotta ilman uuden draaman julkasemista; sit? vastaan ilmestyi niin? vuosina pari suurta runoelmaa, joista "Terje Vigen" on eritt?in huomattava. T?m? kertomus k?yh?n kalastajan vaiheista on koristamattoman pukunsa ja kuitenkin mahtavan sis?llyksens? puolesta sukua "V?nrikki Stoolin tarinain" kanssa.
Se teos, jolla Ibsen v. 1862 taas palasi draaman alalle, n?ytti h?net aivan uuden muotoisena. "Rakkauden komedia" (K?rlighedens komedie) ei en?? liiku synkkin? muinaisaikoina, vaan t?ydess? nykyisyydess?; ja aseina runoilija ei en?? k?yt? noita syvi? mahtisanoja kuin ennen, vaan leikillisi? v?rssyj?, joilla h?n ruoskii aikamme heikkouksia ja proosaa. Ei kummaa siis ett? t?m? teos suututti hyvin monta, kun se muka oli suoraa pessimismi?, sek? viel? sis?lsi hy?kk?yksen kirkkoa vastaan. Viimeksi mainittu kohta oli vaikuttaa hyvin paljon Ibsenin