Kuningasverta | Page 2

on j??nyt liett? kylm?ksi vihollisen l?hestyess?, kun kokonaisten kylien asukkaat ovat paenneet korpiin. Mutta, katsos, tytt?reni, n?itten hirsien suojassa n?ki is?si kerran p?iv?n valon. Seitsem?nkymment? talvea olen sen j?lkeen n?it? seini? katsellut, ja seitsem?nkymmenen kev??n oras on kotipellossa tuolla it?nyt. Anna, min? luulen, ett? jos t?ss? ensi y?n? rauniot savuavat, t?ytyy niitten olla minun hautakumpunani. Mutta (Muistaen.) Anna, lapseni, sin?! Miten suojaan min? sinua? Oi, min? muistan ne julmuudet, joista kyl?ll? tuonnoin kerrottiin. Anna, minne voi is?si k?tke? sinut saastaisilta katseilta? Henkeni lapseni edest?, mutta mit? se auttaisi.
ANNA
(kalpeana, mutta tyynen?)
Is?, ole huoletta, sota-ajan ja kivek?skodin lapsi osaa kuolla.
IS?NT?
Tiesinh?n, lapsi, tiesin, ett? sinussakin on samaa verta.
ANNA
(nyyhkytt??, is?n luo)
Oi, is? rakas, arka min? olen, veri tuntuu kuin hyytyv?n pelosta, ja syd?n ja k?si vapisee, mutta katsos, is?, tunnelma on niin tavaton, ajatukset siit? ik??nkuin kasvavat ja -- voimat kasvavat. Ei elet? en?? tavallisin mitoin.
IS?NT?
Ei elet? tavallisin mitoin. (Kuin itsekseen Annan menness? ikkunan luo.) Mutta ihmisvoimat ne sittenkin mitataan tavallisin mitoin, ja minun voimani ovat puoleen alentuneet n?itten raskaitten vuosien painosta. Oi, jospa Jumala kuitenkin nostaisi taakan hartioiltamme! -- Jospa antaisi h?n ty?rauhan ja pyh?rauhan. -- Viikon kuluttuahan on j?lleen pyh? joulujuhla. Tuleeko se t?n? vuonnakin pime?n?, ??nett?m?n?? Ei tee mieli joulukynttil?it? sytytt??, kun Jumalan viha lep?? raskaana is?nmaamme yll?. Eik? jouluvirsik??n oikein jaksa v?syneist?, toivottomista rinnoista ylet?, kun joulukellot eiv?t saa kaikua ja kun ei ole siihen virteen yhtym?ss? kaikki tutut ??net. Oi, Anna, tytt?seni, tule is?si luo ja anna h?nen tuntea, ett? h?nell? on viel? yksi j?ljell?, yksi jouluvalo tupaa kirkastamassa.
ANNA
(juoksee is?ns? luo, hyv?ilee h?nt?)
Is?, rakas is?, Jumala varmaan poikia suojelee!
IS?NT?
Suojelee, suojelee! Tytt?reni, sin? heikkoudessasi annoit minulle opetuksen sanoillasi tavattomasta tunnelmasta. Min?kin voin uhrata jotakin. (Uljaasti.) jos on sallittu minun heid?t antaa pois, niin kiitos siit?kin Herralle. T?m?n ison tuskan ja vaivan aikanahan heid?n verens? silloin vuotaa hedelm?itt?m??n isien maata.
4:s kohtaus.
MARI
(sis??n vasemmalta)
Is?nt?! Anna! Ne ampuvat tuimasti tuolla kyl?n syrj?ss?!
IS?NT?
Vihollinen on siis t??ll?.
MARI
(jatkaen)
Min? olin saunassa vaatteita huuhtomassa, mutta j?tin ne silleen, kun n?in Anttilan v?en tuolla pakkautuvan portaille kuin jotain erikoista katsomaan. Min? ulos saunasta ja kiireesti yli pihan t?nne portaille. Ja niin vinkui ja paukkui, ett? oikein... Min? j?in katsomaan ja koetin erottaa pojat --
IS?NT?
Sin? n?it heid?t? --
MARI
N?in, ja ensimm?isen? meid?n Paavo kiiruhti ja huusi muille, ett? nyt asemiin, ja sitten ei lasketa ryss?? ohi, ennenkuin kaatuu viimeinen mies...
IS?NT?
Mutta vihollinen, miss? oli vihollinen, ja milt? n?ytti sen aikeet?
MARI
En n?hnyt vihollista, min? tulin pois, sill? ajattelin -- pelk?sin, ett? jos n?kisin surman luodin sattuvan johonkin... (Istuutuen. Hetkisen kuluttua.) Ett? ne meniv?tkin, ne pojat! Voi, is?nt?, kuinka saatoitte te itse viel? k?ske?? Olivathan ne teid?n ilonne ja ylpeytenne.
IS?NT?
Suuremmaksi iloksihan ovat nyt!..
MARI
Ent?p? jos -- jos menev?t viimeist? kertaa.
IS?NT?
Niin, ehk? viimeist? kertaa. Taistelu on ep?tasainen, ryss?t eiv?t liiku pienin joukoin, ei ainakaan kostonhankkeissa. Ja meid?n miehi?, (k??ntyy Annaan) eik? niit? ole nelj?kolmatta?
ANNA
Niin niit? oli kun t?m? partiojoukko muodostui, mutta Anttilan Simon l?visti ryss?n miekka silloin, kun he sen kuormaston ry?stiv?t, sen kertoi Tapani vastik??n.
IS?NT?
Se oli niitten aseitten hinta. Anttilan ainoa poika!
ANNA
Ja sitten niit? oli kolme miest? kerran jotain karttaa hakemassa y?ksi leiriytyneelt? viholliselta. Tapani oli mukana ja sitten se M?kipellon Heikki, tied?tk?s?
IS?NT?
Tied?n, ik?mies, mutta yksin?inen, ja k?si viel? kyllin vahva hanaa hallitsemaan... Se kai on tullut takaisin m?kkiins?, eih?n siit? en?? sellaisille retkille. --
ANNA
Se oli mukana tuolla y?llisell? hiihtoretkell?. Mutta se retki ep?onnistui, ryss?t her?siv?t kesken kaikkea, ei muu auttanut kuin miehet suksille ja kiiruusti korven k?tk??n. Heikki hiihti h?diss??n toisaalle kuin Tapani ja se kolmas, ja ryss?t l?htiv?t takaa-ajolle juuri siihen suuntaan. Aamulla l?ysiv?t meid?n miehet l?hitienoolta Heikin hangelta kylmenneen?. Ei siihen ollut ase sattunut, se oli hiiht?nyt itsens? hengett?m?ksi.
IS?NT?
Ei anna kivek?s itse??n el?v?lt? otuksen ajajille! -- Se oli siis M?kipellon vanhan raatajan loppu.
ANNA
Muut t?m?n kyl?n miehet ovat viel? j?ljell? ja hyviss? voimissa. Naapurin is?nn?n jalat vain kuuluvat paleltuneen.
IS?NT?
Kaksikolmatta siis s??styi t?h?n oikeaan taisteluun. Kotinurkkien kilpen? ollessa taistellaan el?m?st? ja kuolemasta.
MARI
Is?nt?, saattaako ryss? tulla t?nne, ihan t?nne? Voi hyv? Jumala, jos ne tappaa meid?tkin? --
ANNA
Hiljaa! Kuuluukohan viel? ampumista? (Kuuntelee.) Ei kuulu t?nne ainakaan. (T?hy?? ikkunasta.) Ei t?st? n?e mit??n, alkaakin jo h?m?rt??. Mutta, Mari, iltahan on edess?. Unohdatko lypsyn kokonaan? -- Ty?h?n on lohdutuksemme, aika siin? kuluu. -- Mene nyt, Mari, min? alan iltaista valmistaa.
MARI
Niin tosiaan, ei tahdo muistaa arkion olevan, ja eih?n se aivan olekkaan, kun kuolema l?helt? kulkee, mutta -- lehm?t on pyh?n?kin lypsett?v?. (Ottaa kiulun, menee kotvan kuluttua.)
IS?NT?
Te nuoret, tehk?? ty?t, jos jaksatte. Vanhuksen voimat eiv?t pitk?lle riit?. Polviani niin vapisuttaa, paneun kamariin levolle. Tule sanomaan, Anna, jos jotakin kuulet. (Menee kamariin.)
5:s kohtaus.
ANNA yksin
(ANNA puuhailee tuvassa, tekee tulta ja panee padan liedelle j. n. e.)
ANNA (laulaa askarrellessaan tuon tuostakin vaipuen ajatuksiin):
Kirkkaana katsoi se kev?hinen p?iv? kukkasta kunnahalla. Kuin kev?tkukkana lasna ma leikin kotoisten koivujen alla. Tuoksuva tuulonen huojutti hein??, t?yten? t?hk?t taipui. Tuulessa tuutien kotipihan koivut illalla unehen vaipui.
Meni kev?t, meni kes?, mieleni muuttui mustaakin mustemmaksi, laulu sai surujani s?r?ht?v?n s?velen, sai poskeni kalvakaksi. En en?? huoletta lasna m? leiki kukkana