Kuningas Lear | Page 4

-- Hirmuista konnaa! -- Miss? h?n on?
EDMUND. En tied? varmaan, mylord. Jos suvaitsette hillit? vihaanne, kunnes saatatte veljest?ni lyps?? parempia todistuksia h?nen hankkeistaan, niin olisi se tie varmempi; sill? jos v?kivaltaisesti menettelette h?nt? kohtaan, v??rin ymm?rt?en h?nen aikeitansa, niin saapi siit? oma kunnianne suuren loven, ja murratte perinjuurin h?nen lapsenmielens?. Uskallan hengell?ni vastata siit?, ett? h?n on tuon kirjoittanut ilman mit??n pahempaa aikomusta, koetellaksensa vaan minun rakkauttani teid?n ylh?isyytt?nne kohtaan.
GLOSTER. Niink? luulet?
EDMUND. Jos suvaitsette, teid?n ylh?isyytenne, niin vien teid?t paikkaan semmoiseen, jossa saatatte kuulla meid?n keskustelumme asiasta ja omilla korvillanne saada vakuuttavan todistuksen, ja kaiken t?m?n, pitemm?tt? viivytyksett?, jo t?n? iltana.
GLOSTER. H?n ei saata olla semmoinen hirvi?.
EDMUND. Eik? toden totta olekaan.
GLOSTER. Is??ns? kohtaan, joka niin hell?sti ja syd?mellisesti h?nt? rakastaa. -- Taivas ja maa! -- Etsi h?net, Edmund; urki minulle h?nen syd?mens? salaisuudet; toimita asia oman ymm?rryksesi mukaan. Tekisin itseni keppikerj?l?iseksi, varman vakuutuksen saadakseni.
EDMUND. Etsin h?net heti paikalla, joudutan hanketta kaikin mahdollisin keinoin ja ilmoitan teille kaikki.
GLOSTER. Nuo viimeiset pimennykset auringossa ja kuussa eiv?t ennusta meille hyv??. Selitt?k??t niit? luonnontieteet tavalla tai toisella, luonnolle itselleen on kuitenkin vitsaukseksi niiden vaikuttamat seuraukset. Rakkaus kylmennyt, yst?vyys rauennut, veljekset riidassa; kaupungeissa kapinoita; maalla eripuraisuutta; kavaluutta hoveissa; ja side is?n ja pojan v?lill? katkennut. Tuossa poika-lurjuksessani toteutuu ennustus: siin? on poika is??ns? vastassa. Kuningas poikkee luonnon j?rjestyksest?: siin? is? lastansa vastassa. Me olemme n?hneet aikamme parhaat puolet: juonet, petokset, kavaluudet ja kaikki h?vitt?v?t mullistukset seuraavat meit?, rauhaa suomatta, hautaamme asti. -- Ota selko siit? konnasta, Edmund; siit? et mit??n vahinkoa saa; tee se vaan huolella. -- Ja tuo jalo, vilpit?n Kent maanpakolaisena! Rehellisyys h?nen rikoksensa! -- Kummallista!
(L?htee.)
EDMUND. Niin verrattoman narrimainen on t?m? maailma, ett?, kun tulemme sairaiksi onnesta (useinkin oman ahnaan nauttimisemme takia), niin syyt?mme onnettomuuksistamme aurinkoa, kuuta ja t?hti?; ik??nkuin olisimme konnia v?ltt?m?tt?myydest?, narreja taivaallisesta pakoituksesta, veijareja, varkaita ja kavaltajia t?htien vallitsevasta ylivoimasta, juoppoja, valehtelijoita ja avionrikkojia pakollisesta alttiudesta taivaankappalten vaikutukselle, ja kaikinpuolin pahoja Jumalten toimesta. Ihana tekosyy huorimukselle laskea pukkimaisuutensa t?hden viaksi. Is?ni sekaantui ?itiini louhik??rmeen h?nn?n alla, ja syntymiseni tapahtui Otavan alla; josta siis seuraa, ett? olen t?rke? ja rietas. -- Pois se! Min? olisin siksi tullut mik? olen, vaikka neitseellisin t?hti taivaalla olisi kaihtien ?p?r?itt?mist?ni katsellut. Edgar --
(Edgar tulee.)
Hih, siin? h?n on k?sill? niinkuin loppukiekkaus vanhanaikuisessa ilveilyksess?. Minun osani on konnamainen alakuloisuus, ja huokailen niinkuin hullu Tom. -- O! t?t? ??nirikkoa nuo pimennykset tiesiv?t. F, G, A, B.
EDGAR. No, veli Edmund, mit? t?rke?t? miettimist? sinulla on?
EDMUND. Aattelen, veli hyv?, er?st? ennustusta, jota n?in? p?ivin? olen lukenut siit?, mik? n?iden pimennyksien on seurauksena.
EDGAR. V?lit?tk? sin? tuollaisista?
EDMUND. Vakuutan, ett? sen kirjoittajan ennustukset k?yv?t surkealla tavalla toteen: luonnottomuutta lapsen ja vanhemman v?lill?; surmaa, kallista aikaa, vanhan yst?vyyden rikkumista; ep?sopua yhteiskunnassa, uhkauksia ja kirouksia kuningasta ja aatelia kohtaan, per?t?nt? ep?luuloa, yst?vien maanpakoon sy?ksemist?, sotajoukkojen hajoamista, avioeroa ja tiesi mit? kaikkea.
EDGAR. Milloin sin? olet t?htitaikuriksi ruvennut?
EDMUND. No, mit? siit?! Milloin n?it is?ni viimeksi?
EDGAR. Eilen illalla.
EDMUND. Puhelitko h?nen kanssaan?
EDGAR. Puhelin, kokonaista kaksi tiimaa.
EDMUND. Erositteko sovussa? Etk? huomannut h?ness? mit??n nurjamielisyytt?, sanoissa tai k?yt?ksess??
EDGAR. En v?hint?k??n.
EDMUND. Ajattele, mill? olet h?nt? mahdollisesti loukannut, ja pyyd?n sinua, karta h?nt? hiukan aikaa, kunnes on j??htynyt h?nen tulinen vihansa, joka t?ll? hetkell? niin h?ness? raivoo, ett? tuskin sit? voisi lauhduttaa v?kivaltakaan sinua kohtaan.
EDGAR. Joku konna on minua panetellut.
EDMUND. Sit? min?kin varon. Pyyd?n sua, k?yt? yht?mittaista malttia, kunnes h?nen kiihke? raivonsa hiltyy, ja niinkuin sanon, piile minun huoneessani, jossa toimitan niin, ett? kuulet kreivin haastelun. Mene nyt; tuossa on avain. Jos ulkona liikut, pid? asetta.
EDGAR. Mit?, veli? Asettako?
EDMUND. Niin, veljeni, omaa parastasi sulle neuvon. Rehellinen mies en tahdo olla, jos aikeet heill' on sinua kohtaan hyv?t. Mit? olen n?hnyt ja kuullut, olen kertonut sinulle, mutta liente?sti vaan, en sinnep?ink??n niin hirve?n?, kuin se todella on. Mene, ole hyv?.
EDGAR. Saanko piankin sinusta kuulla?
EDMUND. Luota minuun t?ss? asiassa. (Edgar l?htee) Is? herkk?uskoinen, ja veli jalo, Niin pahuudesta kaukana, ett' tuskin Sit' uskookaan; sen tyhm?n rehellisyys Petostan' auttaa! -- N??n jo, miten k?y. -- Kun synnyll' en saa maata, juonta koitan, Ja kaikk' on hyv??, mist? hy?dyn voitan.
(L?htee.)

Kolmas kohtaus.
Huone Albanian herttuan linnassa. (Goneril ja h?nen hovimestarinsa Oswald tulevat.)
GONERIL. L?ik? is?ni minun palvelijaani siit? syyst?, ett? t?m? h?nen narriansa nuhteli?
OSWALD. L?i, rouva.
GONERIL. ?in, p?ivin h?n mua loukkaa; joka tiima H?n tekee tyhm?n t?it?, milloin mit?, Ja h?mment??pi kaikki: sit' en k?rsi. Ritarit julkeiks k?y, h?n itse morkkaa Sen joutavista. -- Kun h?n tulee jahdist', En puheilleen k?y; sanokaa mua sairaaks. H?nt' entist' enemm?n jos laiminly?tte. Niin teette hyvin; syyn siit' otan min?.
OSWALD. Nyt, rouva, tulee h?n: jo h?net kuulen.
(Torventoitaus kuulun ulkoa.)
GONERIL. Vitkailkaa toimissanne mielin m??rin, Te ja nuo muut; sen seikan puheeks soisin. Jos suuttuu h?n, niin menk??n siskon luokse, Jok' yht' on mielt?, tied?n sen, kuin min?, Ja silmilleen ei laske. Hupsu ukko, Kun yh? tahtoo valtaa k?ytt??, jonka Jo antoi pois! Niin, totta vie, laps j?lleen On houkko vanhus: sille t?ytyy k?ytt?? Kuritusta, kun hyvyys turhaks n?ytt??. Sanani muistakaatte.
OSWALD. Kyll?, rouva.
GONERIL. Ja ritareihin luokaa