Kullervo | Page 6

joka pilkoilla onkin minulle annettu--mutta yht? kaikki--vaan olen linnustaja Nyyrikki, ja totinen ihminen niinkuin sin?kin.
KULLERVO. L?he sitten ansahilles ja terrentarhoilles ja minut yksin j?t? t?h?n karjani kanssa.
NYYRIKKI. Katsos, ei ole sinulla nautaa ainoaakaan en??n, kurja paimen!
KULLERVO. L?he pian!
NYYRIKKI. Min? l?hen. Eth?n, hyv? yst?v?, minua selk??n pane, vaikka v?h?n nuhtelinkin sinua? Mutta siin? tarkoitin sua kohtaan hyv??.
KULLERVO. Hyv??! K?y k?p?l?m?keen, jos el?? tahdot?
NYYRIKKI. Jos el?? tahdot? Mit? tarkoitat, mies uljas ja iloinen? (Itseks.) Vihaiselta h?n n?ytt?? ja pian ihmeit? kanssani tehd? taitaa. (??nens?). Eth?n minua selk??n pane, vaikka tyhmyydess?ni sinua ?sken v?h?n soimasin.
KULLERVO. Sin? mieleni vimmaat.
NYYRIKKI. Kuuleppas, mies, mit? sinulle ilmoitan: Er?maassa el?v?t viel? is?s ja ?itis. Min? tied?n sen, mutta el? Jumalan t?hden sano Untolan Kimmolle, ett? kuulit t?m?n minun suustani.
KULLERVO. Tahdotko menn?? (Nostaa yl?s suuren kiven maasta ja viskasee sen Nyyrikin per??n, joka pakenee juosten). Kiit? jalkoesi nopeutta, ett?s pelastuit, sun muuten t?m? kivi luonnottomaksi aineeksi runtonut olis.--Nyt Ilman kartanoa kohden p?iv?ty?t?ni p??tt?m??n ja siit? suorasti Untolaan k?y kostoni tie. (Menee).

N?ytelm?laitosten muutos.
(Ulkopuolella Ilmarin huonetta, joka seisoo vasemmalla; per?ll? n?kyy kunnaita, laaksoja ja j?rvi?. Ilmarin em?nt? tulee huoneesta).
ILMARIN EM?NT?. (Yksin). L?hestyy jo ehtoo, kuusi mustenee ja m?nty m?ell? tuolla harmaana haamuna seisoo; t?m?, pilvisen? p?iv?n?, merkki paimenella on, ett? ilta likenee. Mutta miksi viipyy paimenemme t?n? ehtoona? Korven rannalla jo torvensa kaikuman pit?is ja kilisem?n kellot. (Er?s naispalvelijoista tulee oikealta). Karjaamme, tytt?ni, ei kuulu, vaikka ehtooksi jo h?m?rtyy.
PALVELIJA. Pilvet p?iv?n hime?ksi tekiv?t ja sent?hden ei malttanut paimen kohta y?n ja p?iv?n rajaa.
I:N EM?NT?. Kovin toki t?n??n paimenta pilkkasimme, koska saatoimme h?nt? kive? kantamaan. T?m?n t?hden h?n ehk? mielell? kyll? katkeralla ensim?isen p?iv?ns? paimensi.
PALVELIJA. Kielens? t?hden ei ansainnut h?n muuta.--Mutta ken tulee tuossa? Nyyrikki, se kerke?jalkainen. (Nyyrikki tulee oikealta).
NYYRIKKI. Terveys ja rauha Pohjan kaunoiselle!
I:N EM?NT?. Sin? mets?st? tulet ja olet kenties karjani n?hnyt, jota Kullervo kaitsee?
NYYRIKKI. H?n koreasti kaitsee, kaitsee niinkuin vuohi huhtaa. N?kyy kuin mets?n petojen kanssa olis h?n yksiss? tuumissa surmaksi karjalle.
I:N EM?NT?. Onnettomuutta aavistan. Nyyrikki, sin? haastelet kuin olis tapahtunut joku vahinko.
NYYRIKKI. Vahinko suuri, sen itse n?in.
I:N EM?NT?. Mit? n?it?
NYYRIKKI. Kuinka sudet komean karjas h?vittiv?t.
I:N EM?NT?. Ei huvita se vale.
NYYRIKKI. Pian pit?? sanani toteen k?ym?n: y?sen l?hestyv?n n?et--nyt aurinko itsens? n?ytt??, mutta juuri vaipuessaan m?en taakse tuonne-- mutta karjastas et yht??n nautaa viel? n?e.
I:N EM?NT?. T?ytyyk? uskoa mit? haastelet? Vahingon t?m?nkaltaisen poistakoon pilvien jumala! Kuinka sanoit? Kaikki karjani h?vitetty?
NYYRIKKI. Ei ainoatakaan henkiin j??nyt.
PALVELIJA. Mutta seurasihan karjaamme paimen; miss? l?ytyi h?n petojen p??lle karatessa?
NYYRIKKI. Juuri vieress?, mutta katsellen riemulla verist? leikki?. Jos olisi kanssani h?n apuun k?ynyt, niinkuin tahdoin, niin huiskahtaispa viel? monen hatasarven h?nt?; mutta se tulenruoka ei paikastakaan liikahtanut, vaan k??nsi pilkaksi mit? h?nelle haastelin. Yksin en rohjennut petoja l?hesty?, koska oli heit? lukematon joukko, vaan t?ytyi minun katsella kuinka naudat surmattiin. Min? kiljuin kiukuissani h?nen edess?ns?, haukuin h?nen p??st? kantap??h?n asti ja yritin jo panna h?nt? selk??nkin, mutta onnekseni ?kk?sin h?nen monta vertaa vahvemmaksi minua. Noin korkean kiven, uskottenko? noin korkean kiven h?n maasta tempasi yl?s ja nakkasi per??ni, mutta Ukolle kiitos, joka minulle syntyess? antoi n?in norjat jalat.
I:N EM?NT?. Kadottanut siis olen viljani kultaisen! Kaikki surmansa saaneet, Nyyrikki?
NYYRIKKI. En ihmettele, ett? murhe sinun saavuttaa.--Kaikki surmansa saaneet; ei auta.
PALVELIJA. Miss? n?it t?m?n onnettomuuden?
NYYRIKKI. Kumminkin penikulman matkaa t?st?, Seunam?en ahoilla.
I:N EM?NT?. Vihoissansa karkoitti h?n karjansa n?in kauvas.
PALVELIJA. Mutta tied?, jos valhettelet, niin sit? valhetta eip? sinun hyveksim?n pid?.
NYYRIKKI. P??ni sep?n v?kivasarata maistakoon, jos ei ole kaikki totta, mit? teille haastellut olen. (Kullervon ??ni kuuluu oikealta). Siin? paimen mutta miss? karja?
I:N EM?NT?. Miss? on karjani, mies, miss? on karjani? (Menee kiireesti oikealle).
NYYRIKKI. Em?nt?iseni, kuule, mit? virkkaan: el? sanaakaan h?nelle ilmoita, kelt? asiasta tiedon sait, h?n muuten pian ly? mun hengelt? pois, sen h?n tekee. Sin?k??n, tytt?ni, et hiiskune h?nelle mit??n, ett? t?ytyi minun kannella p??llens?. H?n on hirve? ja ennenkuin tied?mmek??n, nykist?? meid?t molemmat.--H?n tulee. Menen v?h?n verhoon, mutta astun esiin, koska parhaaksi n?en.
PALVELIJA. Se uljas Nyyrikki!
NYYRIKKI. Teet niinkuin sanoin, piikaseni: et mainitse h?nelle mit??n, mit? haastellut olen. (Poistuu vasemmalle. Kullervo ja I:n em?nt? tulevat oikealta).
KULLERVO. Hyvin kaikki.
I:N EM?NT?. Mihin saatoit karjani? Sano pian!
KULLERVO. Mets?ss? kuleksivat mustakuonoiset, nopeasti parhaallaan maata varvastelevat, mutta ei kuitenkaan omilla jaloillaan.
I:N EM?NT?. Vastaa suoraan, mies!
PALVELIJA. Tied?, ett? pieksi?iset sinulla varteissa on.
I:N EM?NT?. Miss? ovat lehm?ni, hatasarveni kaunoiset?
KULLERVO. H?ntyrien maarussa nyt sukevasti liukkuvat; kyyti on heill? ilman maksotta.
I:N EM?NT?. Ovat siis surmatut?
KULLERVO. Kaikki.
I:N EM?NT?. Onneton paimen!
KULLERVO. Onneton h?n oli, sill? ik?v? on elo Paimelassa, ja sent?hden sen p??tin riemun pauhinalla. Ilokseni katselin sit? leikki? verist? ja nousivat taasen rintani palkeet.
I:N EM?NT?. Miksi teet syys suuremmaksi kuin se on? En usko, ett?s huolimatonna katselit, kuinka raatelivat karjani mets?n pedot. Sano, ett? vahingon kohdatessa, lehmist? eksyit pois, niin koetanpa rangaistustas lievitt??.
KULLERVO. Toisin kuitenkin on asia: itse naudoillesi surman saatoin, ja ett? kaikki niin pikaisesti k?vi, siit? kiit?n Ajatarta, joka sudet kaikista ilmoista karjaani joudutti; k?skyst?ni t?m? tapahtui toki.
I:N EM?NT?. Sin? Hiien heitti?, peikko, miksi t?m?n teit?
KULLERVO. Sin? kiukkuinen em?nt?, miksi paimenesi leip??n leivoit kiven? Mutta mink?t?hden